SINÄ JA MINÄ AINA
Liekki väliltämme
on hiipunut ja
sinä olet
kovin uupunut.
Aamua kun istumme
keittiössä
odotamme kahvia, vaikka
janoamme rakkautta.
Katsot ohitseni.
Sisimpäni itkee.
Emme puhu mitään.
Välttelemme toistemme
väsyneitä katseita.
Mietin, miten rakkauden
roihun voisi vielä
sytyttää vai onko
se jo mennyt
vallan menojaan?
Voiko toista oppia
rakastamaan uudelleen?
Ehkäpä olemme
vain harjanteella, jonne
kipuaminen on vienyt
voimamme. Kunhan
pääsemme taas tasaiselle
maalle, huomaamme, miten
todella rakastamme, haluamme,
himoitsemme.
Ja olemme toistemme omat
jälleen.
Tosi rakkaus kestää,
vaikka joskus kolhiintuukin.
Meillä on mennyt
vuosia ennen kuin olemme
ymmärtäneet suhteemme
kallisarvoisuuden. Sen yhteyden, joka
alussa toi meidät
yhteen.
Istumme iltaa olohuoneessa.
Katsomme toisiamme
viinilasien lomasta.
Hymyilet minulle,
hymyilen takaisin,
Tästä on hyvä
jatkaa….
rakkaimpani.
AINA.