Sisimmän tyhjyys

Lasittunut katse

 

 

Hän on se nainen, joka

tyhjyyteen tuijottaa.

Katse kuin lasia, kirkasta

ja särkyvää vaan.

 

Ei muualta katseensa rauhaa saa.

Kuin pehmeinä sointuina

täytyy hänen sielunsa

lasipalloon tuijottaa ja jotenkin

yrittää nousta, kohotta

päälle maan.

 

Mutt’ ei, alhaalla on

hänen menetysten surujen maa.