Tag: kaipaus

Kohtalon kiharat   Vaahteran keltaiset ja punertavat lehdet rapisivat jälkojein’ alla. Istuit puistossa aivan ajatuksissais’ Poskilleni valahti oudonlainen puna. Nyt myöhemmin ymmärsin mistä on kyse: rakkaudesta ensisilmäyksellä.   Vaaleat pitkät luonnonkiharat heilahtelivat vienossa tuulessa. Yritin sanoa jotain, mutta en tiennyt mitä. Ujous iski aivan yllättäin. Olit siinä niin herkkä ja kaunis. En saanut sinusta otetta, […]

Kaipaus   Katsot peiliin, niihin sydämesi syviin reikiin, jotka jälkeen jäivät hänestä. Muistat valoisat päivät, onnen ihanat häivät, kun yhdessä oli hyvä olla.   Ikävä. Tehty on se surusta, kipeistä muistosta, vallattomista unista. Teidän elämästä, jota ei enää ole.   Kaipaus sattuu ja kirveltää. Se tekee sinut voimattomaksi, toivottomaksi, violetiksi mustelmaksi rintaan. Itku nousee pintaan, […]

Keväisenä aamuna leppäkertun näin. Tunsin viillon, se sydämelle jäi. Kaipaan sinua, kun kesä saapuu taas. Vaivun uneen, jospa aurinkoon herätä saan.   Olit minun oma enkeli. Kun pelkäsin, olit suojamuurini. En ole vuoteen nähnytkään sinua. En tiedä, kaipaatko sinäki minua.   Ja niin meitä kai Jumala koettelee. Vie pois rakkaan, taakan kivisen kantelee. Kuulen kuiskauksen, […]

Kun olen yksin Kun olen yksin vanha puutalo on kolkko. Sydämeni kauttaaltaan ontto. Yksinäiset siniset silmät tuijottavat tyhjyyteen, kurjuuteen, yhden elämän mitättömyyteen. Kun olen yksin, on mieleni turtunut, hauras ja herkkä. Iltaisin katson kaukaisuuteen. Voisiko joku koputtaa minun oveani? Ja parantaa sieluni syvää lovea. Kun olen yksin, kaipaan ain’ rinnallein toista samanlaista, yksinäistä ajattelijaa, yksinäistä […]

  Uneen, kun kultapiiskut ovat lakastuneet ruosteeksi. Surua, niin ovat kaksi toisiinsa rakastuneet . Loppukesä, toisensa pian jo unhoittaneet.   Uneen, mä vaellan valkeassa yömekossa. Vaatimaton kangas hivelee ihoani. Entisaikojen naisten pitsit kutittavat nilkkoja.   Surua, miten kestän  sen? Miten naiset ennen kärsivät? Vaeltelivat hekin puiduilla heinäpelloilla eksyneinä, pitsiset helmansa valuneina piikikkäiden heinänkorsien lomaan. Vaipuen […]

Helmi ja meripihka   Tapasimme merikallioilla kerran, eksyneinä. Tuulessa leijailee meidän sävel. Rikottujen sielut mollissa soi.   Pidän kiinni viileästä viimasta, kun ajattelen sinua. Sinua, sinua, sinua. Äänesi matalaa, samettista väreilyä ihollani, silloin.   Silmiesi tummaa, satutettua  syvyyttä, kuin merenpohjaan katseellasi ulottuen,  pidät kyntesi orvasketeni alla.   Etsin miestä, joka teki minusta helmen. Helmeksi meripihkan […]