Sisimmän tyhjyys
Lasittunut katse Hän on se nainen, joka tyhjyyteen tuijottaa. Katse kuin lasia, kirkasta ja särkyvää vaan. Ei muualta katseensa rauhaa saa. Kuin pehmeinä sointuina täytyy hänen sielunsa lasipalloon tuijottaa ja jotenkin yrittää nousta, kohotta päälle maan. Mutt’ ei, alhaalla on hänen menetysten surujen maa.