Tag: masennus

Kohmeisen harmaan koleaa talon sisällä. Ikkunat rikottu, ja joulu jo lähellä. Miten ihmeessä teen lämmön, joka joulun tuo? Joka kuusetynttilät olohuoneeseen tuo?   Jokin riivaus ihmisten. Tämän perheen masennus kai tarttuvainen. Kuolleiden henget kaatelevat kuppeja kumoon, haluaisin vain vaipia uniseen maagiseen lumoon.     Mutta en voi, sillä olen itseni vanki.Lattioihin, seiniin, päytiin siroaleet viinipulloista […]

Menetän itseäni pala palalta. Hiljaa, muiden huomaamatta, yksin ja niin yksinäinen minäni.. POISSA.   Kuulenko enää tuulen hempeää humina? Kuulenko rasittavien tirppojen lirkutusta keväällä? Kuulen vain piiskaavan, korvia raastava melun, keskellä tätä vankitörmää, joka minut sisäänsä söi, eikä hevillä päästä pois.   Vain mustan korppikotkan rääkäisy, jossain ulkopuolella. Onnellisten ihmisten maailmassa, jonne minuuteni ei yllä. […]

Luovutan   Meri, tumma, sakea. Kirvellä silmiä, jäseniäni nakerra. Tahtoisin olla jo uinunut, menehtynyt rauhassa suolaisena meren vetenä laineiden armoilla. Painun pohjaan ja muutun mustaksi korallisiksi kaikkien niiden värikkäiden keskelle uppoan. Tahtoisin jo antaa olla. Luovuttaa ja pahat kellojen soitot, muiden riemut ja voitot kuitata kuolemalla. Meren pohjassa kanssa muiden kuolevaisten Uinua. unohtua maapäällisen elämän […]

  Pilvenhattaroita   Yritin elää ihan tavallista elämää, sellaista, jollaista täällä eletään. Laittaa pyykkejä alkuillan hämyssä narulle, viskoa siimoja elämän laduille.                         Yritän olla kuin  normaali nainen.  Tuon kauppareissulta  kotiin tulppaaneja.  käyn kyläkoululla jumpassa JA  puhun, mutta en sano mitään.  Kuljetan lapsia harrastuksissa. Hymyilen muille äideille, vaikka siihen ei ole aihetta.   Yritän elää […]

Väsynyt sydän     Uupumusta, Särkyä, piinaa, kaikkea aivan aivan liikaa. Jaksa en enää, eikä kukaan huuda mun perään.   Turhuutta katson silmästä silmään. Mustia silmänalusiani itken, jotta en niitä nää. Kyynelillä petaan vuoteeni, masennuksella koko hengen huoneeni.   Liikaa raastavia töitä, liikaa valvottuja öitä. Pääni on kuin vaskikello, se kumisee tyhjyyttään. Tyhmyyttään.   Miksi […]

Sitruunaperhonen ja sysimusta yö   Lapsena näin sitruunaperhosen, kevätesikkojen ensimmäiset kukat nupuillaan, liljojen kärjet valmiina nousemaan valoa kohti. Mihin ne sitten katosivat? Kadotin kai                 perhoskatseeni?   Menetin otteeni hetkestä, otteeni nähdä ja kokea, kun perhonen räpyttelee ruohikon yllä. Ruohikon, joka rönsyilee poimulehtiä, siankärsämöitä, ratamonlehtiä, joitain valkoapiloita. Ilmassa sitruunaperhonen keinahtelee, sen siipien väri vaihtelee hivenen […]