Sielun tihkuvaa tuskaa
Sydämeni on ruusunkvartsia, vaaleanpunaista, lapsellista heikonlaista. Sen lohkeamista tihkuu sieluni tomua. Tuskaa. Kirkuvan sielun tuskaa. Sydämeni on kiveä, mutta ei niin lujaa, vaan muurattua sydämeni ympärille. Vankiselliä ympäröivät umpinaiset ovet, joissa ei edes avaimenreikiä näy. Sydämeni on kummitusluola. Roikkuvia lepakoita siellä ja täällä. Velttoja hahmoja värikkäiden maskien takana, onttoja luurankoja riippuu kattopalkeista. […]