
Jätetyt
Häilyy mielessäin’ ankara marraskuu. Paukkuu jo lähellä kylmä joulukuu. Syöksyy sisääni ainainen järkytys, kuin laahus, jota vedän perässäni. Se on sinun armoton kätesi. Sinun visvasyyläsi, joka syyhyää sydänkäpyseni kehdossa. Sinun turhat lupauksesi. Kaikki ne, kun lupasit hoitaa kaiken. Jätit meidät. Jätit äidin ja lapsen pienoisen.