Väsynyt sydän

Väsynyt sydän

 

 

Uupumusta,

Särkyä,

piinaa,

kaikkea aivan

aivan liikaa.

Jaksa en

enää,

eikä kukaan huuda

mun perään.

 

Turhuutta

katson silmästä

silmään.

Mustia silmänalusiani

itken, jotta en

niitä nää.

Kyynelillä

petaan vuoteeni,

masennuksella

koko hengen huoneeni.

 

Liikaa raastavia töitä,

liikaa valvottuja öitä.

Pääni on kuin

vaskikello, se

kumisee tyhjyyttään.

Tyhmyyttään.

 

Miksi en

tajunnut hidastaa?

Rimaa madaltaa,

vaikka madella, leikkiä

etanaa.

 

Mutt’

kyse ei oo

siitä, että

olisit tyhmä,

tai ettet riitä.

Vaan siitä, että

tarvitset nyt enemmän

elämän vettä,että

virkistyt, toivut ja

parannut.

 

Vaikka tuntuis

ettei jalat kanna, eikä

arki enää

mitään anna,

on päivä vielä,

jolloin häipyy

väsymys. Sen

tilalle

nousee tulen

lailla voitonriemuinen

kiljahdus.

 

Minä elän!

Minulla on

vielä paljon annettavaa

sinulle, minulle, ja heille.

En ajautunutkaan hukkateille.

Olen selviytyjä!