17.12.2025

+1

Aurinko nousee 10.25

Aurinko laskee 14.03

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

RAKKAUS

karu

taru

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Viime aikoina olet voinut lukea blogistani runouden, joulu valmisteluitani.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

ILLAT PIMENIVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYIVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen, kahviloiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Uusin runoteokseni on

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on

LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan,että matkailukirjaan.

Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja Kuohuva koski kirjassa.

Parhaillaan kirjoitan… JA ELÄMÄN TARKOITUS ON… kirjaa.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että

runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

ÄLKÄÄ UNOHTAKO KEITTIÖN TÄRKEINTÄ MAUSTETTA. TÄRKEIN MAUSTE ON RAKKAUS… HÖYSTETTYNÄ KAUNEUDELLA… PAISTETTUNA YMMÄRRYKSEEN. KEITETTYNÄ HYVYYDELLÄ.

Elemme aikaa… joulun kynnyksellä… Kun pöytä laitetaan koreaksi… notkuen herkkuja.

Tämän päivän tarinassa… tarinan henkilö miettii miten saa miniänsä suvun pitämään itsestään. Ja loppujen lopuksi miniä, ei ole edes isänsä kanssa tekemisissä (hän on yksinhuoltaja äidin kasvattama tyttö). Ihan turhaan siis… Koko poppoo suuntaa jouluksi Kreikkaan tämän pv:n tarinassani.

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

KREIKKAAN on tarina nimeltään

Pitäähän minun esitellä tarinan hahmot.

Elmi, 42, optikko.

Tarinaa kerrotaan minä muodossa Elmin suulla.

Erno, 35, Kirurgi, Elmin aviomies.

Elmin poika

Elmin pojan tyttökaveri. Hänellä on suomalainen äiti, ja kreikkalainen isä. Elmi on tytön anoppi.

Tytön, yksinhuoltaja äiti, suomalainen.

Elmi, 42, hän on optikko ammatiltaan. Päivät vierähtävät silmälasiliikkeessä. Hänellä kiikkuu nokallaan näyttävät lasit, vihreät. Sävy sävyyn … vihreiden silmien kanssa.

Hän on naimisissa Ernon, 35, kanssa. Yhteistä taivalta on huikeat kymmenen vuotta.

Erno on kirurgi. Ennen työskenteli teholla, nykyisin kirurgina. Pitkiä työpäiviä tekee.

Suurin osa ajassa menee silmälasiliikkeessä, Ernolla puolestaan sairaalassa. Mutta ajatukset heillä on Kreikassa.

He eivät ole koskaan käyneetkään Kreikassa. Joten matkakohde on uusi.

Ernolla ei ole lapsia. Elmillä on entisestä avioliitostaan poika, parikymppinen.

Poika toi äitienpäivänä näytille tyttöystävänsä. Suomalaisen parikymppisen tytön. Tytön isä on Kreikasta.

Tytön yksinhuoltaja äiti suomalainen. Tyttö on Suomen kansalainen. Ruskea silmäinen.

Ja nyt Elmi on vaikean ajatuksen edessä. Tytön suvun on pidettävä hänestä. Voi, heidän on pakko pitää Elmistä. Hän pohtii.

Miten saa ihmisen pitämään itsestään. Mielistelemällä, vieraanvaraisuudella? Kenties.

Elmi ei koskaan hauku kenenkään tuttavansa lemmikkiä. Äitiä. Puolisoa tai lasta. Tämä on itsestään selvyys. Etenkään lemmikkiä. Tällä tavoin, saa varmasti ihmisen vihaamaan itseään. Tai kateudella, ilkeydellä, vittumaisuudella ja vihalla.

Näistä Elmi ei ole tehty.

Jouluksi, he lähtevät koko poppoo Kreikkaan.

Elmi on säästänyt lomapäiviä jouluun, hän piti vain puolet kesälomasta, mikä vierähti mökkeillen. Siitä jää kaksi viikkoa.

Näin hän saa rakennettua koko joulun seudun lomaksi. Uuden vuoden jälkeen he palaavat suloiseen tuhansien järvien maahamme.

He asuvat Espoossa, rivitalossa, kaunis pieni piha. Työpaikka on Helsingissä. Ja mökki on vuokra mökki. Ei kukkien kitkentää, ei katon maalausta, ei laiturin korjausta. Rivitalo on omistusasunto. Mukavat naapurit.

JA TARINA ALKAA. Kreikkaan, on tarina nimeltään.

Joskus lomamatkan suunnittelu, fiilistely ja matkalaukkujen pakkaaminen on mukavampaa kuin itse lomalla olo.

Lähdön tunnelma, kuinka rakastankaan lähdön tunnelmaa.

Ja niin koetti kauan odotettu loma.

Helsingistä Elmi, Erno ja Elmin poika, tyttökavereineen, suuntaa Kreikkaan.

Tytöllä on buldoggi. Buldoggi meni tytön äidille hoitoon kuukaudeksi. Buldoggia, tuttavallisemmin Atsoa, tytöllä tulee kova ikävä. Hän ikävöi Atsoa jo lentokoneessa.

Lento meni ihan mukavasti. Vajaa neljä tuntia. Kesti lento.

Hotelli oli viihtyisä. Tämän tiesin jo etukäteen, olihan tähtiä liuta.

Pojalla tyttökaverinsa kanssa oli oma hotelli huone. Elmillä ja Ernolla oma. Kaksio.

Uima-allas kruunasi kaiken.

Ja uima-altaalla ruskettuen ja polskien kului 60 % lomamatkasta.

Rantoja, saaria, tuhatvuotista historiaa ja välimerellistä ruokaa, avot.

Kreikka houkuttelee kymmeniä miljoonia turisteja joka vuosi.

Joten tunnelma oli kansainvälinen.

Hotelli oli täynnä englantilaisia. Ei kreikkalaisia.

Lomalla tapasimme myös tytön sedän, vaimonsa kanssa. Ja serkun.

Ja isän.

Isä oli etäinen. Koska ei ole ollut tytön elämässä. Ei varmaan jatkossakaan enää tapaa tyttöä.

Sedän vaimo oli puhelias. Ei suun vuoroa saanut.

Serkun kanssa tyttö vaihtoi puhelin numerot ja whats app… piippaa tiuhaan kuulumisia. Hän on oikein mukava.

Tyttö tiesi sukunsa, ei vain ole ollut tekemisissä välimatkan takia.

Mutta totuus on se, että tytön suomalainen yksinhuoltaja äiti, on tytön perhe. Vauvasta tähän päivään ollut tytön elämässä.

Tytön sukulaisten kohtaamiseen meni vain kaksi päivää.

Häikäisevä uima-allas vei 60 % ajasta. Okei… 80 % ajasta… lähes koko loma meni uima-altaalla.

Erno ei erityisemmin välitä yö elämästä. Vain yhtenä loma iltanaan hän nautti viiniä. Ja nukkui seuraavan päivän.

Kreikka on todella monipuolinen matkailumaa.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Kreikassa.

Tapani on matkustaa aina uuteen kohteeseen.

Naapurini matkustaa aina Playa del Inglesiin ja samaan hotelliin viikoksi.

Kreikkalainen joulun vietto kestää noin kuukauden, kuten meilläkin, täällä suloisessa tuhansien järvien maassamme.

Sen tavat pohjautuvat varhaiskristillisiin ja antiikin Kreikan perinteisiin.

Laivat ja veneet ovat koristeltuja Kreikassa jouluisin.

Joululaulujakin on ja myös joulukuusi, joka on uusi tulokas.

Joululahjat jakaa Pyhä Basileios, joka toimittaa joulupukin virkaa.

Kyseistä 300-luvulla elänyttä pyhimystä muistetaan samannimisellä kakulla uudenvuoden juhlissa.

Lähellä meitä oli noin pari tuhatta saarta, joista vain murto-osa on asuttuja.

Kreikan matkasta voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Ja minä tein. Vietin 80 % uima-altaalla, ruskettuen.

Mykonos tunnetaan bilesaarena. Siellä emme käyneet.

Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi lumosi minut.

Golf kenttiä oli. Harmi sinänsä, etten golfaa..

Kreikan saarikohteisiin matkustetaan yleensä huhti-toukokuusta lokakuulle saakka.

Jouluna pitäisi olla  Kreikassa. Kylmää.

Mutta lieko ilmaston muutoksen, joulu oli suht lämmin.

Joskus Kreikassa on metsäpaloja. Metsäpaloja ei ollut lomamme aikana.

Eurohan täällä oli.

Tavernassa eli ravintolassa, joka tarjoaa vain kreikkalaista ruokaa, on edelleen mahdollista syödä oikein hyvin 20 eurolla.

Maksoin käteisellä. Ettei kukaan kopio pankkikortteja.

Taskuvarkaita oli paljon. Kukaan ei ryöstänyt minua. Ja jos joku olisi ryöstänyt, hän olisi saanut vain pari euroa. En kuljettanut rahaa mukanani.

Kreikkalainen sapuska oli häikäisevää.

Kalaa ja meren eläviä.

Tippi kulttuuri.

Oliivi öljyä ja juustoa.

Kukaan ei juonut maitoa lounaalla. Kuin suloisessa tuhansien järvien maassamme.

Ruoka tilataan Kreikassa jaettavaksi ja annokset ovat siksi isoja.

Kreikkalaiset ovat sydämellisiä, avoimia ja ystävällisiä matkustajia kohtaan. Eläväthän he turismista.

Muutama sana kreikkaa, kuten efcharisto (kiitos) tai kalimera (huomenta), kannattaa osata.

Kreikka on myös varsin turvallinen maa, taskuvarkaita lukuun ottamatta.

Liikenneraivoon törmäsin. Oi ei. Nyrkkiä puitiin ja kirosanat lenteli. Kenties jokin paikallinen sai mustan silmänkin liikenne valoissa. Minä en…

Kreikasta voi bongata kuvauksellisen kauniita kirkkoja.

Lähes kaikki kreikkalaiset viettävät pääsiäistä ja muita uskonnollisia juhlapyhiä, vaikka eivät muuten kirkossa kävisikään. Myös joulua vietetään.

Kirkkoon en tietenkään astellut uima-altaan asussa. Peittävä asuni oli.

Ennen koronan aiheuttamaa notkahdusta Kreikassa kävi vuosittain yli 30 miljoonaa turistia. Kyllä, kyllä… 30 miljoonaa.

Matkailun super maa… siis.

Saarten välillä oli vilkas lauttaliikenne.

Kreikkalaiset korostavat aina, kuinka jokaisella saarella on oma luonteensa.

Mitähän he mahtoivat tällä tarkoittaakaan? Se ei selvinnyt minulle lomallani.

Ateena on Kreikan pääkaupunki ja samalla myös maan suurin kaupunki.

Ateenassa piipahdimme linja-autolla koko poppoo. Poikani tyttökaverin sukulaisia tervehtimässä. Tein kaikkeni, että he pitäisivät minusta. Tyttö ei ole edes isänsä kanssa tekemisissä. Vain serkkunsa. No, hän piti minusta. Ja hänen suomalainen äitinsä pitää minusta.

Olimme Ateenassa pari päivää ja palasimme uima-altaalle ruskettumaan.

Nautin palmujen katveessa lomasta.

Ja niin loma oli vietetty.

Palasimme arkeen. Minä silmälasi liikkeeseen. Erno kirurgin veitsen ääreen. Poikani liiketalous opintojen pariin, pojan tyttökaveri saksien, hän valmistuu pian kampaajaksi. Ja etenkin Atson luokse.

Tyttö ikävöi Atsoa, buldogiaan ja äitiään kovin.

Loma oli kaikista oikein mukava.

Mutta sydämeni kuuluu tuhansien järvien maahan.

Sen pituinen se.

Loppusanat… miten tarinan henkilöille kävikään:

Poika ja pojan tyttökaveri muuttivat vuokralle kaksioon. Kihlautuivat vuoden kuluttua. Avioituivat viiden vuoden kuluttua. Ja saivat kaksi poikaa. He elivät onnellisena elämänsä loppuun asti.

Elmi jäi eläkkeelle, hänellä oli kaunis muisto, mitä hän vaali vanhuuden päivillään. Kreikka ja palmujen katve. Hän sairastui 83 vuotiaana ja kuoli pois.

Erno jäi eläkkeelle, osti kesämökin, millä viettää valtavasti aikaa. Hän on surun musertama. Leski. Ei hän kauaa leski ole. Kuolee suruun.

Tytön serkku: vieläkin whats app… piippaa kuulumisia, muut sukulaiset eivät kuulu tytön elämään.

Tytön äiti: Hän otti vanhuuden päivillään mopsin.

Tarinan opetus oli : Luo tänään kauniita muistoja huomiselle.

Tarinassani kaunis muisto oli Kreikan loma.

Lue blogiani pidemmälle. Seuraavasta blogimerkinnästäni löytyy kaunis runoni Turkoosi… Missä totean, että…

Luo tänään kauniita muistoja huomiselle.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

14.12.2025

-4

Aurinko nousee 10.20

Aurinko laskee 14.04

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Arvaas mitäs isossa joululahjassa onkaan ???

Tänään blogissani runouden jouluisia fiktiivisiä tarinoita.

Aloittakaamme runolla.

Kaunis runoni EROTTAMATTOMAT.

Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

EROTTAMATTOMAT

henkeä salpaava

kauneus

juuri löytämässään

ohuen kylmässä

lumouksessa

kuurainen

lumihiutale

hopeainen

monimuotoinen

maalaus

Olen tarinan kertoja. Tarina menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

Kirjoitustyylini on vaatimaton, pelkistetty kerronta muoto tarinoissani. Sopii tunnelmaan, siksi.

Runoissani laadukkaampaa tekstiä.

Olen kirjoittanut monen monella tyylillä. Pitsisiä lumihiutaleisia riimejä. Asia tekstiä. Kirjakieltä siis. Murteita. Olen hionut ja viilaillut adjektiiveja. Ripotellut nonparelleja verbien ylle. Maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, siis.

Tarina kertoo Floorasta, 36 vuotiaasta sairaanhoitajasta. Hän on pitkä, kaunotar. Brunette. Siniset silmät, pitkine räpsy ripsineen. Joulun hän viettää töissä.

Ja tarina menee tällä kertaa näin…

CHOW CHOW

Astelin muotiputiikkiin, ostin uuden luomuksen ja kampaaja kippasi suklaan värisen värisävyn kutreilleni. Ripauksen tummemman ruskeaksi sävytin kutrini.

Vietin vapaa päivää.

Kutrit sävytettyäni nakkasin matot ulos, kiillottelin kotini nurkat ja moppi heilui, kun kuurasin lattioita. Ja nyt koti kiiltää. Joulu siivous tehty.

Olen siivous hullu.

Minusta olisi pitänyt tulla siivooja.

Olisin ollut huikea ammatissani.

Olen sairaanhoitaja.

En pidä liasta.

En pöydän alla, enkä sydämessä.

Joulun kunniaksi tiedossa on perheen lisäystä.

Nimittäin Chow chow:n pentu.

Nimeltään Joku.

Hyvä nimi, en keksinyt nimeä, niin mieheni totesi, anna nyt nimeksi joku, mikä vain.

Ja niin oli ristiäisten aika. Joku sai nimensä.

Olen 36 vuotias… mieheni 78 v… Tapasimme kun oli 21 vuotias, ja avioiduimme seuraavana päivänä, tapaamisestamme, liittomme on rakkausliitto, suuri rakkaustarina.

Eikö suuria rakkaustarinoita muka ole. On … luettelenkos… Tuhkimo, Lumikki ja minä…

Oi, uskokaa rakkauteen, uskokaa avioliittoon…

Tapasin mieheni kahvilassa. Hän istui yksin kahvipöydässä lehteä lukemassa. Kysyin, voinko istua kahvipöytään, sillä kahvila oli täysi.

En perusta treffi ilmoituksista. Tapasin mieheni kasvotusten.

Kiinanpystykorva on Kiinasta kotoisin oleva yli 2000 vuotta vanha koirarotu.

Luonteelta Chow chow on rauhallinen ja uskollinen seurakoira.

Varautunutkin, mutta lempeä.

Ehdottomasti yhden perheen koira, sillä se kiintyy syvästi omistajaansa.

Vieraisiin Joku suhtautuu ylpeän välinpitämättömästi.

Chow chow on muuten yksi maailman vanhimmista koiraroduista.

Nykyisin lemmikki, mutta sitä on kasvatettu jossain päin maailmaa lihan ja turkin vuoksi.

Oi voi…

Vitsailenkin, että laitetaankos Joku pannulle ja uuniin. Ei tietenkään.

Huumorin tajuni on erikoinen, ja olen joutunut selittämään monen monesti vitsejäni, ja se vasta jos mikä on hauskaa.

Ripauksen pippuria kaipaisi Joku…. hahahah… 😀

Itsenäinen ja omatahtoinen rotu.

Historian havinassa käytettiin mm. vetojuhtana, metsästyksessä ja vahtina.

Vanha tarina kertoo kertoo chow chow’n syöneen Jumalan pudottamia taivaan palasia Hänen puhkoessaan taivaankanteen tähdenreikiä ja saaneen siitä sinisen kielensä.

Kyllä kyllä, Chow chow:n kieli on sininen.

Chow chow ei ole trimmattava rotu. Harjattava sitäkin enemmän.

Olen aivan haltioissani uudesta perheen jäsenestä.

Chow Chow on mieheni minulle antama – mitä upein – joululahja.

Ja koiran pennut, jos mitkä ovat suloisia.

Chow chow:n leijonamainen, ylväs olemus on huikea ja turkin alta löytyy lämmin, ystävällinen sydän.

Voin helposti pahoin, olen melankoliaan taipuvainen ja helposti vituttaa kaikki. Tämän johdosta elämän mottoni onkin…

Hyvin usein he jotka onnistuvat… ovat epäonnistuneet useasti, mutta päättäneet yrittää vielä kerran.

Elämä on kuin korkeus hyppy, hyppäät, rima tippuu… hyppäät… ja epäonnistut… treenaat… ja hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… kunnes päätät yrittää vielä kerran ja tadaa… rima pysyy… onnistut…

Tänään on parempi päivä, kuin eilinen… sillä … Chow chow… ilon tuoja on astunut taloon.

Joulua olen laittanut vähän. Sillä olen joulusta uuteen vuoteen töissä. Pitkiä työpäiviä.

Joulutähden ripustin ikkunaan ja tontun laitoin pöydälle.

Tämä riittää.

Mieheni viettää jouluaattoa Jokun kanssa. Kun töistä väsyneenä, puolen yön aikoihin kotiudun töistäni kotiin. Avaan joululahjat. Sain timantteja lahjaksi.

Ja nehän ovat – totta vie – naisen parhaita ystäviä.

Rupean saman tien nukkumaan. Jouluaattona, töistä päästyäni.

Samaa rataa menee joulupäivä. Kolmelta yöllä kotiudun töistä ja nukkumaan.

Tapanina pääsen jo töistä kahden maissa, päivällä. Tapanina nautimme joululounaan.

Palkkapäivä on sitten mukava päivä.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Hyvin usein he jotka onnistuvat… ovat epäonnistuneet useasti, mutta päättäneet yrittää vielä kerran… Elämä on kuin korkeushyppy… jossa voi onnistua, kun yrittää vielä kerran…

Hyvin usein he jotka onnistuvat… ovat epäonnistuneet useasti, mutta päättäneet yrittää vielä kerran.

Ovat epäonnistuneet useasti, mutta päättäneet yrittää vielä kerran, mutta päättäneet yrittää vielä kerran.

Vielä kerran…

Elämä on kuin korkeus hyppy, hyppäät, rima tippuu… hyppäät… ja epäonnistut… treenaat… ja hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään…. hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään….

kunnes päätät yrittää vielä kerran ja tadaa… rima pysyy… Onnistut…

minä

jos kuka

uskon toisiin

mahdollisuuksiin

Tämän lauseen tulen kirjoittamaan seuraavaan runooni. Pysy siis blogissani runouden mukana. Voit lukaista uuni tuoreen runon. Niin tuoreen, ettei sulkakynän mustekaan ole ehtinyt kuivua.

Ja tämän jälkeen blogissani runouden on luvassa kaunis runoni…

HÄMÄHÄKIN SEITISTÄ KUDOTTU HAURAS HILJAISUUS

kuinka rakastankaan puolisoani

kuin hämähäkin seitistä

kudottu hauras hiljaisuus

sanomatta, sillä huomauttaminen

olisi ollut aivan turhaa

läpi kuultaen

leijuen vedessä

virtauksissa

matkalla

lumotun portin luo

hymyillen,

hieman hämmentyneenä

aaltojen halkoessa ilmaa

uppoutuneena keskustelemaan

mutta he vaikenivat kun

he näkivät

että

pimeällä kadulla

tällä sadulla

on matkan päämäärä

laivalla purjehtien

kohti lumottua porttia

mutkitteleva joki johtaa

lumotun portin luo

kuin hämähäkin seitistä

kudottu hauras hiljaisuus

sanomatta, sillä huomauttaminen

olisi ollut aivan turhaa

kuinka rakastankaan

puolisoani

Edessämme on hurmaava joulu. Aatto, joulupäivä ja tapanin päivä.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään. Ei ole jatko sarjaa. Näin ollen pääset uutena blogini Runouden sävelin lukijana kärryille teksteistäni.

Seuraavan tarinan ajankohta on tapaninpäivä.

Alkusanat tarinaan.

Päivä pitenee jo, on kauemmin valoisaa. Tapanina.

Historian havinassa tapaninpäivään kuului tapaninajelu. Hevosella. Rekiretket tehtiin muinoin isolla joukolla ja joulun hiljaisen ja hartaan tunnelman jälkeen ihmiset huristelivat innoissaan kylän raitteja. Tapanina muinoin… miksi ei tänä päivänäkin…

Tapaninpäivä on hevosten ja marttyyrien juhla …

Suomessa tapaninpäivä päättää joulun hiljentymisen ajan.

Enää ei tepastella kuin huopatossu tehtaalla villasukissa, Turun joulurauha julistuksen jälkeen…

Tapanin päivänä voi jo vaikka kailottaa, kuin Kiljusen herrasväki…

Tapanin päivä on vielä joulua täysin…

Joulu ei ole ohi…… jouluaattona joululahjojen avaamisen jälkeen… ei ei ei…

Joulu jatkuu vielä…

On Tapanin päivä… siis. Tarinassani.

Tallennan tämän päivän fiktiiviseen tarinaani jotain arvokasta… nimittäin lankoja lakkiin…

Langat lakissa ovat kuuluneet suloisen tuhansien järvien maan historian havinaan tapanina… Miksi ihmeessä… lukaise tarinani niin tiedät…

Ensimmäisessä tarinassani, Marjatan jouluiset kuulumiset. Heti perään toinen minitarinani. Marjatan jouluvieraiden kuulumiset.

Kuka Tapani… Nevö höörd ??? Olen Tapani ja tapani tulet tuntemaan… totesikos näin Tapani…

Stefanos on taipunut Tapaniksi… hän eleli Jerusalemissa noin 33 – 37… kivitettiin… marttyyri…

Historian havinassa tapanina… siis.

Oli kulkueita, jotka kulkivat talosta taloon. Aikuisten joukkoa johti tapaninpukki eli jouluäijä, jolla oli turkki väärinpäin ja tervaan kastettu vihta häntänä. Hän lauloi…

”Lehmät maitoa antakoot,

lampaat kaksosia kantakoot,

kissan häntä olkoon kippurassa,

koiran häntä koppurassa,

sian saparo solmussa!”

Ajat ovat muuttuneet kovin… ei enää nykyisin ole kulkueita tapanina… on joulun paluuliikenne tapanina…

Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika…

TAPANIN TANSSIT on tarina nimeltään. Ja tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä.

Marjatan jouluvieraat lähtivät kotiinsa, kohti Hämeenlinnaa. Tapaninpäivänä.

Vanha vitsi sanoo, että… ”Parhaat jouluvalot, on joulu vieraiden auton takavalot.”

Mutta Marjatta ei koe näin. Ei, totta vie…. Talo oli juuri elämää täysi, muutaman päivän. Jouluista iloa, tunteita, rauhallisuutta, rakkaimpia. Ja nyt jäljellä on vain tyhjät seinät ja tiskivuori.

Joten Marjatta ei jää tyhjään taloon istumaan, tyhjyyden tunteeseen kietoutuneena.

Masentuisi moisesta kovin.

Joten Marjatta lähtee ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.

Hän on viettänyt hillityn ja mukavan, rauhallisen sukujoulun.

Marjatan mummi haettiin tapaninpäivänä Kela taxilla takaisin vanhainkotiin.

Jouluvieraat. Siis Marjatan serkun perhe pakkasi Volvonsa ja lähtivät huristelemaan kohti Hämeenlinnaa.

– Missäs se Marjatan mies on… kysymys kysyttiin Marjatalta… iki sinkulta joulupöydässä…

Marjatta loukkaantui suvun uteluista… ja vastasi panostavansa uraansa…

– Tahdon edetä urallani, en sitoutua, saati perhettä perustaa… Marjatta vastasi.

Tosi asiassa työ on hänelle vain pakollinen paha, joka on mukava asia vain tilipäivänä.

On siis tapanin päivä ja Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.

Myös Hans on lähdössä Tapanin päivän tansseihin. Hän ei vielä tunne Marjattaa.

Hans on viettänyt yksinäisen joulun. Tekstiviestejä piippasi vain kaksi hänelle . ”Hyvät joulut” luki molemmissa tekstareissa… Kaikki hänen kaverinsa ovat naimisissa…

He viettävät joulun perheensä kanssa…

Ei Hans tahdo tuppautua siskonsa perheen joulun viettoon…

Mieluummin hän oli joulun töissä… sairaalassa…

On tapaninpäivä… Ja Hansilla vapaapäivä töistä.

Hans ei välitä glögistä… Hän ajaa partansa… Laittaa partavettä…

Ja hän laittaa lankoja hattuunsa… itse asiassa hän saksii koko lankakerän hattuunsa…

Historian havinassa… Kyrönjoen varrella… miksi ei muuallakin suloisessa tuhansien järvien maassa… nuoret miehet vierailivat tapanina tyttöjen luona ja pyysivät ”sylin tapaninlankaa”.

Mieluisille pojille tytöt antoivat pitkän säikeen kehräämäänsä rihmaa/lankaa.

Pojat kiinnittivät langat lakkiinsa ja näin selvisi, kuka oli pidetyin…Mitä enemmän lankaa on lakissa, sitä suositumpi ja coolimpi mies… siis…

Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.

Hans huomasi Marjatan tansseissa… hän ei tuntenut Marjattaa…

Hän haki Marjattaa tanssimaan. Ja Marjatta lähti tanssimaan…

– Miten joulusi on mennyt, kysyi Hans Marjatalta…

– Hyvin… rauhallisesti… vastasi Marjatta… Saatiin mummi jouluksi kotiin vanhainkodista… Se oli parasta joulussa… miten sinun joulusi?

– Sairaalassa…

Marjatta hieman hätkähti ja huolestui Hansin vastauksesta…

– Olen sairaanhoitaja.

– Töissä siis. Vastasi Marjatta…

Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin. Ja sille tielle jäi…

Nyt yhteistä avioliittoa Hans ja Marjatta on elänyt 48 vuotta. Lapsia on viisi… Lapsenlapsia seitsemän…

Ja vielä tänä päivänäkin Marjatta ihmettelee … Miksi ihmeessä Hansilla oli lankoja lakissaan tapanina…

Sen pituinen se.

Ja sitten tarinaa kerrotaan Marjatan jouluvieraiden näkökulmasta.

Lisätiedot tarinaan: Marjatan mummon puhe on vaikea selkoista lukea… onhan hän jo yli 90 vuoden. Mutta opit elämän jalon taidon, vaikea selkoista tekstiä lukiessasi. Kuuntelemisen taidon.

Ja tarina alkaa… Fiktiivinen.

Hyvää joulua Hämeenlinnan poppoolta

on tarina nimeltään

Marjatan serkun perhe lähti tapanina, tänään siis… Volvollaan kohti kotia. Hämeenlinnaa.

Joulu on purkissa.

Huono ajokeli tänä tapanina. Paluuliikenteessä !!!! Ja letkassa pitää ajaa, auton perässä, mikä humppaa. Siis auton, missä ei ole vakionopeuden säädintä.

Marjatan serkulla on kolme lasta. 5 vuotias Olivia, 15 vuotias Otto ja 19 vuotias Liisa. Hän on onnellisesti naimisissa miehensä kanssa.

Olivia uskoo joulupukkiin täysillä…

Liisakin, 19v. lähti Marjatan luokse joulun viettoon, vaikka asuu jo omassa kämpässä. Hänellä on poikkis, ei mitään vakavaa… ei ole esitellyt suvulle poikkista.

Uutena vuotena bilettää poikakaverin kanssa.

Myös lapsella ja nuorilla oli mukava joulu Marjatan luona. Iloinen.

Pöytä oli koreana.

Lissu starttaa uutena vuotena dietin. Mässäsi kolme päivää suussa sulavia herkkuja.

Liisa, tuttavallisesti Lissu… kirjoitti just ylioppilaaksi. Hän hakee kouluun… menee siihen kouluun mihin pääsee. Toden näköisesti liiketaloutta lukemaan.

Liisa on jo 19 vuotias, joten äiti ei ole nolo. Enää.

Oton, 15v mielestä äiti on niin nolo, ettei kehtaa kaupassa käydä äidin kanssa.

Viisi vuotiaan mielestä äiti on kaunis rinsessa. Mikä on nolo?

Otto,15v… sai kännykän joululahjaksi. Nuoriso on kännykkä sukupolvea. Joten hän on koko joulupäivän ollut kännykällä.

– Mitä ihmettä sinä teet kännykällä, koko ajan ? Mummo oli kysynyt Otolta, 15v.

-Chattaan Miken kanssa. Mike on Oton bestis.

Kaverit ovat nuorille kaikki kaikessa.

OMG

LOL

🙂

8)

Mummo ei osaa käyttää kännykkää. Hän laittaa silmälasit silmilleen… ihaillessaan Oton joululahjaa. Tuliterä kännykkää.

– Mitäs kieltä tuo tuollainen on? Kysyy mummo.

8)

– Mitä siinä sanotaan?

-Tsillaa granma… vastaa Otto. 15v.

Oton äiti vastaa …

– Nuoret puhuvat nykyisin näin.

Yes

Omg

Nooo

Lol

Aaargh

-Vai niin, vastaa mummo.

– Olen boomeri, vastaa Oton äiti, 42v. Boomeri on siinä nelikymppinen… Vanhus…

– Vai vanhus… mummo nauraa. 42 vuotias on kapaloissa vielä… Vai vielä puumeri… Mummo kysyy ???

– Boo boo boomeri … Ota coolimmin… Otto toteaa…

– No mikäs minä sitten olen, kysyy mummo nauraen… häneltä on kilahtanut 90 vuotta rikki.

Ja mummo jatkaa…

”Se, että meri kuohuu … se että meri pauhaa… niin ja sitten meri sitä… aivan…tyyni meri ei varmasti tee taitavaa purjehtijaa… ei ei … vaan myrsky… elämän myrsky…” mummo selittää Otolle…

…”Sitä ennen hiihdettiin kouluun… hiihdettiin 60 kilometriä… kesät ja talvet… ja ja ja… ylämäkeen hiihdettiin… ja aina vain hiihdettiin”

Otto vastaa…

– Koulussa on liikunta tunnilla pakko hiihtää viis kilsaa… en voi sietää hiihtoa…

Blääh… 🙁

🙁

Sen pituinen se…

Tarinan opetus oli seuraavanlainen… runoni Neilikka sanoin

NEILIKKA

elämä opettaa

ja sinä päätät

mitä opit ja mistä

”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu”

ja

”nuoret ovat tulevaisuus ja toivo”

Sokerina pohjalla runoni Turkoosi. Ja kaunis runo menee näin… olkaas hyvä.

TURKOOSI

kun ei ole

enää nuori

on muistot

muistot kullatut kuin

kukkameren

kauneudessa

auringon kultaisissa

säteissä

säteilevät

puistot

mutkitteleva

tie vie puiston luota

kristallisen lähdevesi

lammen luo

kitaran sävelten

kietoutuessa tuuleen

soi

duo

silloin hänen

huuliltaan kaikuu lause

saavu oi, rakkaimman luo

sävelet tuo

sydämein pala

kun mikään ei ole

aivan sama

näillä mailla

silloin vailla

kun

kuluu aika

sirpaloituu taika

näillä

mailla

ei

taida

ukkostaa

salamoida

sillä

parasta

taivasta

maailmasta

hiljaisuudessa

kaikuu

huuto

luo tänään

kauniita muistoja

huomiselle

samassa

hetkessä

rannalla

matkalla

maailmassa

kaiken laidalla

rakastaen

kaukana

mukanaan

koru

turkoosi

soi kitaran

sävelet

oodi

kuluu aika

soi balalaikka

vastarannalta

väliaikaista

sydän vereslihalla

katoavaista

taivaanrannalla

liikekannalla

taitekohdassa

aallonharjalla

tosiasiassa

surusointujansa

vaaleanpunaista

saippuakuplaa

pyhäpuvussansa

pallosalama

saippuakuplassansa

Runoni yhdessä säkeessä totean… ”luo tänään kauniita muistoja huomiselle.” Ja niitä tänä jouluna luomme, niin sinä… upea lukijani, kuin tämä – joulua, oi niin kovin rakastava – runoilijatar.

Viime aikoina olet voinut seurata blogissani runouden, joulu valmisteluitani.

Laitan joulua paljon, okei… Valtavasti.

Tunnelmallista lukumatkaa blogissani runouden.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin