Riikinkukko
2.8.2026
+18
Aurinko nousee 04.19
Aurinko laskee 22.29
On ollut aika kylmä kesä,
muutamaa helle päivää lukuun ottamatta.
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
On elokuun 2. päivä.
Illat pimenevät, niin ilotulitteet valaisevat taivaan kauniisti.
Elokuun viimeisenä lauantaina vietettävässä veneily- ja mökkeilykauden päätösjuhlassa.
Venetsialaisissa.
Veden, tulen ja valon juhla.
Venetsialaisten juhlinta aloitettiin Helsingissä, 1840.
Meren rannalle keskittyvä juhla…
Värikkäitä lyhtyjä, nuotioita ja ilotulituksia.
Ja sananen historian havinaa…
Kiinalaiset ilotulitteet kulkeutuivat ensimmäisenä Euroopassa Venetsiaan 1500-luvulla ja oletettavasti sieltä veden äärellä vietettävä valon ja tulen juhla levisi muuallekin Eurooppaan.
Värillisiä lyhtyjä, palavaa tervaa, tulia, ilotulitteita, kokkoja, lyhdyillä ja seppeleillä koristettuja veneitä. Tästä on venetsialaiset tehty.
Suomen ensimmäiset venetsialaiset järjestettiin Helsingin Meilahden kartanossa, 1840. Juhlia kehuttiin loistaviksi. Romaniorkesteri soitti leiriksi lavastetulla tekosaarella palmujen katveessa. Venetsialaisiin kahleisiin kytketyt apinat pyydystivät puihin ripustettuja banaaninterttuja. Ilotulitus, värilliset lyhdyt ja soihdut valaisivat koko tienoon. Ja vieraat parveilivat naamioituina… Nurmikoille oli levitetty pellavalakanoita, jotta daamien pitkien iltapukujen helmat pysyisivät puhtaina. Näin historian havinassa. Pellavalakanoita nurmikoille, kyllä kyllä…
Aluksi juhlan viettoon kelpasi mikä tahansa elokuinen pimenevä kesäilta. Näin juhlien luonne, eli valon ja tulen leikki veden pinnalla, saatiin parhaiten esille. Venetsialaisten ajankohdaksi on sittemmin vakiintunut elokuun viimeinen viikonloppu. Ilta on pimeämpi loppu kuusta, joten valo näkyy paremmin.
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.
Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.
Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.
VIIKUNA
suossa
suotta
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen kera runouden sulo sävelten.
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.
Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.
Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.
Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.
Luonnon näytelmästä olen runoillut.
Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.
Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.
Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.
Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.
Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.
Mm. kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.
Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen, kahviloiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.
Runoudessani rakastetaan värejä, kuin myös värittömyyttä.
Tarinoista löytyy mielenkiintoista uutta, mutta myös kunnioitettavan vanhaa.
Runouden sävelissä on edustettuna niin ilo, suru, kuin kauneus, pettymykset, tunteiden koko skaala, toivo… että turhautuneisuus.
Rakkautta unohtamatta….
Kaipuuta pois jättämättä.
Kirjoitustyylin ollessa fiktio runoudessani, että tarinoissani.
Täällä meillä päin… Pohojois-Pohojanmaalla… kaunis luonto tarjoaa, sekä puisto- että merellisiä maisemia.
On jo elokuu. Ja näin elokuussa voi tarkkailla muuttolintuja luonnon kauniilla rannoilla.
Elokuussa Suomesta muuttaa pois suurin osa hyönteissyöjälintuista, kuten tervapääskyt, pääskyset, siepot ja metsäkirviset, tiirat ja naurulokit, samalla kun petolinnut, kuten varpushaukka, ja jotkin kahlaajat, kuten suokukko, aloittavat muuttonsa. Tässä kuussa monet linnut kerääntyvät parviksi ja lähtevät matkalleen etelään ruoan, erityisesti hyönteisten, vähenemisen vuoksi.
Lintujen muuttoa voi ihailla pian.
Tosin saas nähdä miten sekaisin linnut ovat ilmastonmuutoksesta? Napajäätiköt sulavat ja merenpinta nousee. Sateet yleistyvät. Tai rajuja helleaaltoja, kuivuutta. Säiden ääri ilmiöitä. Ukkosia.
Joululaulussakin lauletaan ”No, onkos tullut kesä, nyt talven keskelle. Ja laitetaankos pesä, nyt pikkulinnuille?”
Ja linnut, ne menevät sekaisin. Siksi. Ilmastonmuutoksen johdosta, siis.
Kahlaajia lepäilee matalikoilla. Näin elokuussa muuttavat kahlaajat.
Lintujen syysmuutto on komeaa seurattavaa.
Lintuja voi ihailla monella tapaa.
Yhtä kiehtoo lintulaudan vilinä. Toinen ihailee lintujen syysmuuttoa kameroineen. Kolmas, vaikkapas maalaa lintuja. Ja neljäs voi, vaikkapas tunnistaa eri lintulajeja. Niin tai näin… Lintujen syysmuutto on todella upeaa seurattavaa.
Lintujen syysmuutto ja vaellus on nyt elokuun alussa hyvässä vauhdissa. Vaikka suuret massat liikkuvat vasta syyskuussa, monet hyönteissyöjät, kahlaajat ja vesilinnut tekevät jo lähtöään, parhaillaan.
Jos aiot rakentaa linnun pöntön, suosittelen lukemaan teemalla kirjan.
Nuori lukee Aku Ankkaa. Psykologi psykologiaa. Kokki keittokirjan. Viulisti nuotteja. Maailmaa avartaakseen suosittelen nuorta lukemaan psykologiaa. Viulistia Aku Ankkaa. Psykologi voisi kokkailla suussa sulavat pöperöt, keittokirjan paikka. Ja kokki, no, hän puolestaan voisi lukaista psykologiaa.
Tämä avartaa maailmaa.
Lukaise kirja mitä et tavallisesti lukisi.
Ja tietenkin lue lempikirjasi aina uudestaan ja uudestaan.
Iki ihanan söpö hurina kone kuvassa.
Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan. Mutta poikkeus varmistaa säännön.
On siis kuulumisteni aika.
Piipahdin Pohjoisessa.
Lilluin mm. porealtaassa. Uin. Ja lauloin karaokea. Pohjoisessa. Oli oikein mukavaa ja hauskaa.
Muuten elämäni on koostunut arjesta. Minulle kuuluu ihan hyvää. Mukavaa arkea porskuttelen.
Eilen sateli vettä, kuin saavista kaatamalla. Ja oli ukkonen.
Tänään on ihan kaunis päivä.
Aurinkokin pilkistelee.
Kokkailin tänään vähän paremmin.
Suussa sulavaa uunilaatikkoa.
Shoppailin punajuuria ja suolakurkkujakin. Kera laatikon.
Oli oikein hyvää. Maukasta.
Ajatteli kipata kutreilleni väripurkin.
Muutun bruneteksi.
Ruskeat kutrit, siis.
Ajatukseni ovat taiteiden yössä.
Runouttani on tarjolla taiteiden yönä.
Tämän päivän tarinani ajankohta on taiteiden yö. Vuosi on 2028. On elokuu.
Tarinani opetus on seuraavanlainen:
Eikö olekin hurmaavaa, että olemme yksilöitä. Persoonia jokainen. Ei ole kahta samanlaista ihmistä, ja tämä on huikea aarre. Meidän ei tarvitse olla samanlaisia. Joskus, jopa mielipide erot avaavat hyvät keskustelut. Eivät tuhoa niitä.
Astu OMAT ASKELEET elämäsi polulla. Laita tassua… toisen tossun eteen, niin elämän mutkissa, kaarissa kuin suoralla. Omat suloiset askeleesi.
Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika.
Taidenäyttelyssä, on tarina nimeltään…
Marjatta rakastaa taidetta.
Niin surrealistista, kuin näköis taidetta.
Hänen mielestään maalaus on huikea, jos maisema on maalattu valokuva tarkasti auringon laskuineen.
Mutta hänen mielestään myös rikotut aurinko lasit vitriinissä on puhutteleva teos.
Marjatta istuu samppanja lasin kanssa erään taidenäyttelyn avajaisissa.
Hän istuu taideteoksen edessä.
Tunnin. Vierähtää toinenkin. Tunti.
Hän ei osta teosta.
Mutta teos puhuttelee Marjattaa.
Teos esittää riikinkukkoa.
Se on tehty raudasta ja metallista.
Marjatalla on riikinkukko tatuointi.
Koko hänen selkänsä on värikkään riikinkukon peitossa.
Riikinkukko muistuttaa Marjattaa siitä, että hallitseeko häntä tunne vai järki.
Ei mennyt tunne, meni järki, ajattelee Marjatta erästä elämäntilannettaan riikinkukko taideteoksen edessä istuessaan.
Hän hakee toisen samppanja lasin ja jatkaa riikinkukon ihailua.
– Tahdotko ostaa teoksen? Kysyy häneltä gallerian työntekijä.
– Ei kiitos, vastaa Marjatta.
Ja vierähtää kolmaskin tunti. Taideteoksen äärellä.
Riikinkukon äärellä Marjatta oivalsi: Elämä on opettavaa ja itsensä parantaminen paremmaksi on opettavaa ja myös antoisaakin. En ole sitä mitä voisin olla, voin olla enemmän, tuumii Marjatta.
Hän ei sano… et ole sitä mitä voisit olla, voisit olla enemmän… Vanha viisaus kuuluu …
”pata kattilaa soimaa…”
tai
Luuk 6… ”Kuinka näet roskan toisen silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa : otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan toisen silmästä.”
Marjatta on oppinut, ettei hän yritä muuttaa puolisoaan… hän ei yritä muuttaa golf kavereitaan… Hän voi muuttaa vain itseään.
Hän ei astunut parisuhteeseen, ajatellen, muutanpa mieheni mieleisekseni. Ei ei…
Elämä ja elämän tapahtumat muuttavat puolisoa…
Marjatan puoliso rakastaa jauhelihakastiketta muusilla. Marjatta popsii sushia.
Hän ei voi sietää jauhelihakastiketta. Hän oksentaa lusikallisestakin muusia.
Aikansa hän tätä koetti muuttaa, kunnes osti oman paistinpannun jauhelihakastikkeelle…
Puoliso popsii edelleen jauhelihakastiketta ja muusia…
Marjatta pitää sushista, mies jauhelihakastikkeesta.
Heillä on rakkaus
Marjatta pitää runoudesta, mies dekkareista.
Marjatta pitää modernista sisustuksesta, mies antiikista.
Marjatta pitää vaaleanpunaisesta, mies sinisestä.
Marjatta pitää Mersusta, mies Skodasta.
Marjatta on kristitty, mies ei.
Marjatta pitää kissoista, mies koirista.
Heillä on rakkaus.
Marjatta ei ole materialisti, mies pitää rahasta.
Marjatta ei ole urheilullinen, mies on bodari.
Marjatta pitää ruusuista, mies neilikoista.
Marjatta ei perusta politiikasta, mies on äärimmäisen kiinnostunut politiikasta.
Marjatta rakastaa kesää, mies talvea.
Hän pitää muumeja ja karhuja fiksuina. Sillä ne koisivat talviunta. Myös Marjatan pitäisi nukkua talviunta.
Marjatta pitää mökkilomista, mies kaukomatka lomista.
Marjatta pitää Kari Tapiosta, mies teknosta.
Joka joulu Marjatta paketoi joululahjaksi Kari Tapion cd:n.
Mies osti Marjatalle kuulokkeet. Viime jouluna.
Meillä on rakkaus, olemme erottamattomat. Marjatta tuumii.
Hän istuu edelleen riikinkukko veistoksen edessä.
Salaa hän käy vilkaisemassa riikinkukko veistoksen hintalappua.
730 euroa.
Hän kuvitteli että 7300 euroa.
Neljä tuntia taidenäyttelyssä vietettyään hän astelee kotiinsa.
Otto, Marjatan mies on tehnyt jauhelihakastiketta muusilla ruoaksi.
Marjatta poikkesi kotimatkalla kiinalaisessa ravintolassa hakemassa kotipakettiin sushia.
– Olin taidenäyttelyssä. Siellä oli huikea riikinkukko taideteos.
Seuraavana päivänä mies astelee taide galleriaan. Ostaa riikinkukko veistoksen.
Hän tinkaa hieman hinnasta pois.
Marjatalla on syntymäpäivät pian.
Ikää kilahtaa mittariin 37 vuotta.
Ja syntymäpäivä lahjapaketista löytyy riikinkukko veistos.
Marjatta ei vielä tiedä tätä (vain sinä lukijani tiedät tämän).
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli:
Tarvitsemme leipää ja sirkushuveja.
Sirkushuveja ovat tarinat, runous, kirjallisuus… Sirkus, taide, musiikki… Tanssi, elokuvat… ooppera… rock … Museot… Galleriat… Urheilutapahtumat, jopa keramiikka… kaikki taidemuodot.
Eikö olekin hurmaavaa, että olemme yksilöitä. Persoonia jokainen. Ei ole kahta samanlaista ihmistä, ja tämä on huikea aarre.
Meidän ei tarvitse olla samanlaisia.
Joskus, jopa mielipide erot avaavat hyvät keskustelut. Eivät tuhoa niitä.
Astu OMAT ASKELEET elämäsi polulla. Laita tassua… toisen tossun eteen niin elämän mutkissa, kaarissa… kuin suoralla.
Omat suloiset askeleesi.
Elä omat unelmasi toteen, älä muiden. Älä edes muiden odotuksia.
Runouttani ja fiktiivisiä tarinoitani lukiessa, ei voi tutustua minuun. Runoilijattareen. Sillä kirjoitus tyyli on puhdas fiktio. Mutta eihän se olekaan runouden tarkoitus – runoilijattareen tutustuminen – runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
Millainen nainen, löytyy siis fiktiivisen runouden takaa. Tällainen.
Olen siis runoilijatar … Pohojois-Pohojanmaalta… Helsingistä tänne saapunut. Kenties olen enemmän Pohjois-Pohjanmaalainen, kuin Pohojaalaaset ite, äärimmäisen kaunista seutua. Tasaista. Talvisin saa suksia työntää sauvoilla liikkeelle alamäessä, niin tasaista. Tänne heitin ankkurin, liimaannuin ja juurruin.
Runo Pohjois-Pohojanmaasta. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.
VEDEN ÄÄRELLÄ, MEREN ÄÄRELLÄ
meri, joet, vedet, tuulet
hymyilevät huulet
veden äärellä
meren äärellä
meri
joet
vedet
tuulet
hymyilevät huulet
veden äärellä
meren äärellä
merituulen puhaltaessa kasvoihisi
tuulen kietoutuessa
humina puiden latvustoon
pohjoisen valo
kupliva kaupunkilaisuus
maaseudun ympäröimänä
totaalinen hiljaisuus
puhdas luonto
veden äärellä
meren äärellä
saaristoa
laivoja
sädehtivän kaunis luonto
aarnimetsät
rauhaa ja hiljaisuutta
retkeilyreitit maisemineen
kevät kesä
syksy talvi
yöstä päivään
merta
mannerta
maaseudun rauhasta
kaupungin sykkeeseen
historian havinasta
moderniin nykyaikaan
vihreät metsät
kirkkaat vedet
vehreät puut
saaristo
meri
joet
vedet
tuulet
hymyilevät
huulet
veden äärellä
meren äärellä
Pidän Pohojalaisesta luonteesta. Ja kauniista merestä. Luonnosta. Ja rauhallisuudesta.
Ja millainen on Pohojalainen luonne. Tällainen…
Pohojaaalaaset ovat tarmokkaita, urhoollisia, tulisia.
He ovat taitavia käsitöissä.
Pohojalaisia pidetään usein suorasukaisina ja rehellisinä.
Hän tietää, miten asiat ovat. Muilla on mielipiteitä, pohjalaisella tietoa.
Pohojalaasella on terve itsetunto.
Pohjalainen on rehti ja suorapuheinen.
Jos tuttava hankkii uuden auton. Pohojalaanen ostaa hienomman.
Moon täs. Pohojalaanen kääntää heikkoudet voitoksi… Ote runostani ”herkkyytesi on voimasi.”
Periksi ei anneta. Kun pohjalainen puhuu, hän puhuu asiaa. Hyvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulemahan.
Mikäs ny o, ku ei aharista.
Hän kokeilee juuri sitä, mitä muut eivät – eikä mieti, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän tanssii, vaikka kansantansseja, mitä muut eivät.
Komiat pärjää aina!
Tällainen on pohojalaanen. Luonne.
Luonnostaan ylpeä kaupunki, mamsellipuku, tarinoita, meri, viehättävä silta… Näistä on Pohjois-Pohojanmaa tehty.
Viihdy runouden ja tarinoiden parissa. Blogissani runouden.
Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.
Rakastan tuhansien järvien maan järviä, metsiä, kaunista luontoa, mutta myös kaupungin tapahtumakalentereita. Kaupungin vilskettä ja vilinää.
Nautin arjesta, piipahdan kirjastossa, rakastan lukemista.
Olen mukavuuden haluinen.
Pidän myös vanhasta, hyväksi havaitusta.
Rakastan myös uusia tuulia. Ja olen avoin, uusille tuulille.
Etsityin ja kaivatuin runo lie onnittelu runo… vaikkapas syntymäpäivä korttiin. Myös tämän runon tarjoaa uuni tuore runokirjani… Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.
Minulta käy näppärästi niin kutominen kuin pullan letityskin. Anna minulle lankasotku, taion siitä jotain häikäisevää.
Olen todellinen lankakerien prinsessa.
Mistäs kirjoittaisin sanasen?
Vaikkapas TUFTAUKSESTA.
Tuftaus
on suosittu käsityötekniikka, jossa langalla ”maalataan” tekemällä kankaaseen pörröistä nukkapintaa tuftausneulalla.. Työn keskeisiä tarvikkeita ovat tuftausneula, pohjakangas ja lanka.
- Tuftausneula tai -laite: Työkalu, jonka läpi lanka syötetään kankaaseen. Ns. ammutaan kankaaseen.
- Pohjakangas: Tiivis mutta joustava kangas, kuten munkkikangas.
- Kehys: Pingotukseen käytettävä ompelu- tai tuftauskehys, joka pitää kankaan kireällä.
- Lanka
Työvaiheet
- Piirustus: Siirrä haluamasi kuvio ääriviivoineen kankaalle.
- Pingotus: Kiinnitä ja pingota kangas tiukasti kehykseen.
- Pistely: Paina neula kankaasta läpi toistuvasti, jolloin pintaan muodostuu lenkkejä.
- Viimeistely: Kiinnitä lanka tarvittaessa nurjalta puolelta esimerkiksi maitoliimalla, jotta lenkit eivät purkaannu.
Ja tadaa… Upea taidetekstiili on valmis.
Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.
Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään.
Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,
violettia poisjättämättä,
punaista unohtamatta.
Aitoja hetkiä ja tunteita, tarjoavat tarinat.
Jostain runosta pidät, jostain et, jotain et jaksa lukea loppuun ja kenties jokin runo on sädehtivä mielestäsi.
Tarjolla inspiroivaa arjen kauneutta kera lomien, että matkojen.
Muutama tarinani tarjoaa lukijalle nojatuolimatkailua.
Rakastan tuttua ja turvallista, harmoniaa.
Maailma muuttuu, me muutumme, kuuluu yhden fiktiivisen tarinani opetus. Näinhän se on. Onko mitään muuta pysyvää, kuin muutos?
Jos hion, muovailen, askartelen ja viilaan sekä nikkaroin, että punon sanat, teen loistavaa runoutta.
Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino-kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.
Olen raapustellut FIKTIIVISEN runoni … niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä… kuin kotkanakin.
Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, kirjakieltä… että riimejä… Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
Tunnelmallisia lukuhetkiä toivotan runouteni parissa.
Sukeltakaas siis runojeni maailmaan 🙂
Olen näytellyt myös näytelmässä. Roolihahmoni oli sokea.
Pidän myös (laadukkaista) elokuvista. Elokuva kanavia on liuta. Ja olen leffateattereiden suurkuluttaja. Tanssii susien kanssa on hyvä elokuva mielestäni.
Olen myös suurien suunnittelija, ikuinen haaveilija. Ja jotkut unelmani toteutan myös.
Tällainen runoilijatar löytyy siis fiktiivisten tarinoiden takaa.
Tavoitteenani on hankkia viisas sydän. Jos löydän ripauksenkaan viisautta, talletan sen oitis tekstiini. Viisautta on todella vähän tarjolla, pahassa maailmassa. Todella vähän. Etsin viisautta, kuin neulaa heinäpaalusta.
En koe tavoittelevani huonoa asiaa, viisasta sydäntä tavoitellessani.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin
