14.10.2025

+6

Aurinko nousee 8.08

Aurinko laskee 17.59

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Joku on juuri herännyt, huomenta. Toinen nauttii marmeladi leipää, kera aamiais kahvikupposen, hei vain. Kolmas on tullut juuri töistä, huomenta, huomenta. Oletpa sitten astunut mistä tahansa blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

ON AIKA RIPUSTAUTUA HEIJASTIMIIN, KUIN JOULUKUUSI JOULUNA KORISTEISIIN TAI TÄMÄ RUNOILIJATAR KORUIHIN.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

RAKKAUS

karu

taru

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

ILLAT PIMENEVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Uusin runoteokseni on

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on

LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan.

Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja Kuohuva koski kirjassa.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että

runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan.

Olen ripotellut nonparelleja adjektiivien ylle. Viilaillut ja hionut verbejä. Letitellyt substantiiveja. Olen kirjoittanut kirjakieltä. Asiatekstiä. Että pitsisisiä lumihiutaleisia riimejä.

Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen. Toisin sanoen monen monella tyylillä olen kirjoittanut.

Runouteni skaala on laaja. Olen raapustellut runon, jopa cappuccino kahvikupista.

Mutta rakkaus, romanttinen sellainen. Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat. Laulajat laulavat. Runoilijatar runoilevat. Taide maalarit, että näytelmät taiteilevat.

Olen kirjoittanut FIKTIIVISEN runon niin merenneitoja, kuin laivan hyljättynä hylkynä, kuin kotkanakin.

Tänään tarjolla uusi runoni KATUVALOJEN LOISTE. Ja kaunis runo menee näin … Olkaas hyvä.

KATUVALOJEN LOISTE

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

täyttyvät

odotuksen huumasta

suupielet cappuccinosta kuumasta

naisen

jäämättä sinne

minne ei enää kuulu

aavistus lilan sävyä

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

naisen askeleet loittonevat

luota talon

valaisee kuu valon

sydämessään

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

mutta ei sakeaa

aavistus lilan sävyä

hän on vapaa

vapauden kietoutuessa

huoliin

kuka ties

amorin nuoliin

mutta vain aavistus

lilaa sävyä

kulmissaan

punaa huulissa

askeleet uusissa

tuulissa

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

aamunkoita

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika. Fiktiivisen sellaisen.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on …

Olivia, 33. Hortonomi, viher peukalo, toisin sanoen.

Hän on on/off suhteessa Taavetin, 34 kanssa. On ollut jo viisitoista, 15, vuotta.

Hänellä on mallorcandoggi. Hänen paras ystävänsä.

Hän käyttää kalliita tennareta ja pukeutuu sporttisesti. Sporttisuus on muodissa parhaillaan. Olivian tyyli on sporttinen, oli muotia tai ei. Hiukset ovat ponihännällä. Silmälasit kiikkuvat nokalla. Ja kynnet ovat hillityn ruskean lakan väriset. Hän ei ole erityisen urheilullinen. Viihtyy vain, parhaillaan lenkkareissa, kalliissa sellaisissa. Neljä sataa euroa Olivia köyhtyi viime kenkä parista. Hänen urheilu muotonsa on tanssi. Ja hän käy harvakseltaan tanssitunneilla. Ei mene, jos sataa vettä tai on kiireitä.

Hänellä on veli, läheinen ja rakas. Sisko, etäinen. Ja eläkkeellä olevat vanhemmat.

Hän käy tansseissa paljon. Vapaa ajallaan. Tanssiaskelin hän etenee elämänsä poluilla. Ylä ja ala mäessä. Kaarteissa, suorilla ja mutkaisilla hiekkateillä.

Hän on realisti. Hän näkee asiat, kuin asiat ovat. Ei optimisti, ei pessimisti, mikä syövyttää ihmisen.

Vain hän tietää, mikä hänelle hänen elämässään on parasta.

Taavetti, 34. Koulutukseltaan sovellussuunnittelija. Alalla ei ole töitä. Hän työskentelee kuorma-auton kuljettajana.

Hän rakastaa jauheliha kastiketta.

Ja lukee paljon. Kirja suositus Taavetilla on Sinuhe egyptiläinen.

Hän on suurperheestä. Kymmenen, 10, sisarusta. Ja vanhat vanhemmat.

Hänen paras ystävänsä on mallorcandoggi.

Hän rakastaa Espanjaa. Missä viettää aina lokakuun, pimeimmän ja ankeimman vuoden ajan suloisessa tuhansien järvien maassamme (hän on Espanjassa).

Hänellä on suuri suku. Sukurakas mies on Taavetti.

Hän pukeutuu lenkkareihin ja sporttisesti. Hän harrastaa myös urheilua.

Hän on 197cm pitkä. Ruskeat hiukset, siniset silmät.

Viime lenkkari parista hän köyhtyi 9 euroa.

Taavetti on siisti, saunoo paljon. Ja vaatteet ovat puhtaat, hampaat kiiltävät. Jopa korvantaustat hehkuvat puhdasta pintaa. Siisti mies, siis. Hän jopa imuroi. Että koti kiiltää. Yleensä Olivia tosin siivoaa.

Mainio, 4. Mallorcandoggi

Alkuperä maa on Taavetin rakastama Espanja.

Suloisessa tuhansien järvien maassa on 22 mallorcandoggia. Mainio on 23.

Rodun syntyaika 1710–1720-luku.

Historian havinassa oli mm. härkätaistelussa ja paimennuksessa. Oli myös kodin vahtikoira. Muinoin.

Nykyisin seurakoira.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siis…. ca de bou, dogo mallorquín, perro dogo mallorquín, perro de presa mallorquín, Majorca Mastiff, dogue de Majorque, Mallorca-Dogge, mallorca dogi, Mallorquin Mastiff, Majorcan Bulldog, Mallorquin Bulldog… Noin muutaman lempinimen mainitakseni.

Nimensä mukaisesti on kotoisin Mallorcalta. Oi, kuinka Taavetti rakastaakaan Mallorcaa. Hän on käynyt Mallorcalla seitsemän kertaa. Ja Playa del Inglesissä viisi, 5, kertaa. Muualle Taavetti ei lomalla suuntaakkaan.

Hän tietää, että hotelli on hyvä, missä hän on käynyt. Joten hän varaa samaan viihtyisään hotelliin huoneen.

Mainio on voimakas ja jonkin verran pitkänomainen rakenne, koiralla on. Turkki on hiekanruskea.

Hän pärjää hyvin koiranäyttelyissä, sillä osallistujia on niin vähän 😉

Mainio on vahva ja sitkeä.

Kunnioittaa Taavettia ja Oliviaa.

Pitää olla varovainen tuntemattomia koiria kohdatessa. Mainion kanssa.

Mainio on älykäs koira, joka vaatii Olivialta ymmärrystä ja taitoa. Kovia otteita ei saa käyttää koulutuksessa, sillä se aiheuttaa harmia. Totta vie…

Pentu iästä Taavetti on kouluttanut positiivisesti käyttäytymään hyvin (niin naksuttimella, kuin herkku palkinnoilla, kuin kehuilla).

Mainio vaatii pitkiä lenkkejä. Taavetti on sporttinen, joten lenkkeilee koiran kanssa päivittäin. Ja pitkiä lenkkejä.

Tottelevaisuuskoulutukseen ja -kisoihin osallistuminen on hyvä tapa työskennellä mallorcandoggin kanssa. Näihin Mainio on tietenkin osallistunut.

Ja millainen luonne Mainio on… No… Mainio on… Itsevarma, lojaali. Hiljainen ja rohkea.

Ja tarina alkaa.

Se menee tällä kertaa näin.

ON/OFF SUHDE on tarina nimeltään

Taavetin ja Olivian on/off suhde… on… off tilassa.

Taavetti on Mallorcalla.

Hän pakkailee laukkuaan ruskettuneena. Loma sisälsi rannalla ruskettumista. Uima-altaita, palmuja ja tuttua kaavaa.

Taavetti päättää aloittaa espanjan kielen kurssin. Kotiin päästyään.

Taavetti lähtee paluu matkalle suloiseen tuhansien järvien Suomeen.

Olivia on elänyt arkeaan. On syyskukkien, mm. kanervien aika. Pikku hiljaa joulukukat astuvat kuvioon. Hän työskentelee hortonomina.

Heidän pienellä maatilallaan on kesäisin häikäisevän upea puutarha. Häikäisevän upea kukkaloisto.

Olivialla ei ollut lomaa. Siksi hän ei lähtenyt Mallorcalle. Hän rakastaa palmuja, uima-altaita ja Espanjaa. Mutta hänestä on mukava mennä uuteen kohteeseen. Ei aina samaan – hyväksi todettuun, viihtyisään – hotelliin. Ja kaiken lisäksi suhde on… off tilassa.

Olivialla ja Taavetilla on ollut on/off suhde 15 vuotta.

Olivia palaa pitkältä lenkiltä Mainion kanssa kotiinsa.

Taavetti on palannut sillä aikaa kotiin.

Hän tervehtii iloisesti niin … Oliviaa, kuin Mainiotakin.

Ja on/off suhde on jälleen… on tilassa.

Olivia saa tuliaisia: hajuvettä, suklaata, ruusuja, ja lukuisista eri kukista tehdyn kukkakimpun. Leningin, että korvakorut, timanttiset.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Olivia oli sitä mieltä, että vain hän tietää, mikä on hänelle parasta, ei kukaan muu.

Vain sinä – upea blogini runouden lukijani – tiedät, mikä sinulle on parasta, elämässäsi.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

13.10.2025

+4

Aurinko nousee 8.05

Aurinko laskee 18.03

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tänään blogissani runouden tarjolla vanhempaa runouttani.

Fiktiivinen… (oi, tarvitseeko minun sanoa, fiktiivinen runo, kun kirjoitan haltioista tai merenneidoista jne…) runo menee näin… Olkaas hyvä.

HALTIOIDEN MAASSA

kello helisi hänen kaulassaan

kimallellen auringon
säteiden valossa

hänet ympäröi
juovuttava
taian omainen tuoksu

kuun loistossa

tähtisateessa

matkalla vuoren huipulle

hehkuen kalpeaa valoa

kimallellen sumupilveä

taivas
pensaat
tie
näyttivät kultaisilta

kaikki luodutkin
vaikuttivat kultaisilta

haltioiden maassa

löytöretkellä vuorenhuipulle

ETSIEN kadonnutta

Kenties olet hukannut jotain. Ja etsinyt.

Aurinkolaseja. Mihin ne laitoinkaan?

Tai tämä runoilijatar tahtoo saada viisaan sydämen.

En koe tavoittelevani huonoa asiaa, viisasta sydäntä tavoitellessani.

Ja etsin viisautta, kuin neulaa heinäsuovasta.

Viisautta on vähän tarjolla jäätävässä maailmassa.

Jos löydän ripauksenkaan viisautta. Talletan sen oitis tekstiini.

Kenties olet etsinyt leivonta reseptiä.

Mihin laitoinkaan, sen lappusen, mikä sisälsi suussa sulavan omenapiirakan leivonta ohjeen?

Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni.

Jeremia 29:13-14

Herra on teidän kanssanne, jos te olette hänen kanssaan. Jos etsitte häntä, löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, hän hylkää teidät.

2. Aikakirja 15:2

Jumala, minun Jumalani,

sinua minä odotan.

Sieluni janoaa sinua,

ruumiini ikävöi sinua

ja uupuu autiomaassa ilman vettä.

Psalmi 63:2

Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.

Matteus 7:7

Sinuun luottavat kaikki,

jotka tuntevat sinut.

Sinä, Herra, et hylkää

ketään, joka etsii sinulta apua.

Psalmi 9:11

Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,

huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!

Jesaja 55:6

Minä olen kyllä ollut lähellä,

mutta he eivät ole minua etsineet,

olen ollut läsnä,

mutta he eivät ole minua kyselleet,

olen sanonut: »Tässä olen, tässä olen!»

tälle pakanakansalle, joka ei kutsunut avuksi

minun nimeäni.

Jesaja 65:1

Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa,

etsikää aina hänen kasvojaan.

Psalmi 105:4

Näin sanoo Herra Israelin kansalle: – Etsikää minua, niin saatte elää!

Aamos 5:4

Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.

Luukas 19:10

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen.

Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Heprealaiskirje 11:6

Mutta te maan nöyrät,

jotka noudatatte Herran oikeutta,

etsikää Herraa.

Etsikää vanhurskautta,

etsikää nöyryyttä,

niin te ehkä löydätte suojan

Herran vihan päivänä.

Sefanja 2:3

Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän.

On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.

Hän on siis Anelma.

Anelma. Onko iällä merkitystä, se on vain numero. Anelman mielestä. Työ on hänelle pakollinen paha, että saa leivän pöytään. Onko ammatti niin tärkeää kertoa. Onko kulttuuri taustalla niin merkitystä. Ei. Joten näitä ei mainita Anelman esittäytymisessä.

Siviilisääty. Naimaton, naimissa, eronnut, leski. Anelma on naimisissa.

Anelma on yksinhuoltaja äidin kasvattama nainen. Hänen äitinsä on jo kuollut, kauan sitten. Isänsä kanssa ei ole tekemisissä. Viimeksi, kun hän näki isäänsä. Hänen velipuolensa äidille ja hänen isälleen tuli ero. Todella riitaisa ero. Itse asiassa aivan helvetillinen ero. Hän mietti miten velipuoli selvisi moisesta taistelu tantereesta. Hänen isänsä nykyinen vaimo – joka aiheutti perheen hajoamisen – on ilkeä. Hän ei näe mitään syytä, miksi olla tekemisissä heidän kanssaan.

Itse asiassa hän on käynyt jopa sielunhoitajalla puhumassa asista.

– Ilmeisen nähtävää on, ettei heidän seura tee sinulle hyvää, sielun hoitaja totesi. Kun Anelma juuriaan ja lähtökohtiaan sielunhoitajalle itki.

Hän on kasvanut vihan keskellä. Hänen edesmennyt yksinhuoltaja äitinsä vihasi Anelman isää. Yleensä viha ansaitaan. Harvoin sitä sympaattinen henkilö on vihattu.

Häntä on sätitty, suljettu ulkopuolelle, vähätelty. Tällä tavoin hänet lähetettiin maailmalle.

Viisaimmaksi Anelma näki katkaista välit kokonaan.

Hänen isänsä, ilkeine vaimoineen ovat jo vanhoja.

Ei Anelmakaan enää mikään tytön heitukka ole.

Anelman paras ystävä on mies. Jake.

Mies ja nainen voivat olla vain ystäviä.

Jake on tavannut Kiian. Kaunis nainen, lukenut ja ihan mukavakin. Suht herttainen. Ei mitään vakavaa.

Ovat vasta tavanneet ja suhde on tuore.

Ja Anelmasta, vihreä silmäisestä, brunetesta, kopisevissa koroissaan, tarinani kertoo.

AURINKOLASIT on tarina nimeltään.

Anelma on kova hukkamaan tavaroitaan.

– Jake, oletko nähnyt aurinkolasejani? Anelma huudahtaa.

– Mihinkähän laitoin herkullisen omenapiirakan reseptin.

Aurinkolasit hän löytää. Omenapiirakan reseptiä ei. Sen hän oli kirjoittanut lapulle.

Hän etsii myös onnellisia ajatuksia.

Viime aikoina hän on ajatellut sukunsa pilkkaa. Ankeita lähtökohtiaan elämäänsä.

Hän saa niin paljon pilkkaa heiltä osakseen… että hän – totta vie – viihtyy kehuja jakelevan Jaken seurassa.

Jake on hänelle korvaamaton. Aarre.

Sen lisäksi, että hän etsii onnellisia ajatuksia, hukkaamiaan. Hän etsii myös Jumalaa.

Kristittyjen kokoontumisista, uskovan sydämestä ja kodista, sekä kristityn elämästä ja kasteesta, hän etsii Jumalaa.

Amalia ei rakenna elämäänsä kristityn ihmisen varaan, vaikka kyseessä olisi hurmaava ihminen.

Hän pettyy.

Hän ei myöskään menetä uskoaa Jumalaan, minkään ihmishirviön kautta, päin vastoin.

Hän rakentaa elämäänsä etsimänsä Jumalan varaan. Ei ihmisen. Ja näin ollen hän ei pety.

”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20).

Hän on etsinyt Jumalaa myös vääristä paikoista.

Hukkaamaansa omenapiirakan reseptiä Amalia ei löydä koskaan.

Mutta lohdullista on se, että Jumalan hän voi löytää, kun hän… Häntä etsii.

Sen pituinen se.

Loppusanat tarinaan.

Amalia oli kiireisenä nakannut paperin palan, missä omenapiirakan resepti oli roskiin. Ajatteli, että se on kauppa kuitti, mitä ei tarvitse.

Lapussa luki – vain sinä… upea blogini runouden lukija tiedät tämän – seuraavanlaisesti.

Omenapiirakka

omenoita

4 kananmunaa

3 dl sokeria

150 g voita

2 dl omenamehua

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

Pinnalle

sokeria

kanelia

vanilja kastikkeen kera nautittavaksi

200 astetta noin puoli tuntia, noin aika.

Se mitä Amalian hukkaamassa lapussa luki, sitä ei Amalia tiedä. Sen hän on unohtanut.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa,

etsikää aina hänen kasvojaan.

1. Aikakirja 16:11

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin