Suojelkaa sydämenne viimalta
25.8.2025
+13
Aurinko nousee 5.36
Aurinko laskee 21.03
Tarvitsemme leipää ja sirkushuveja.
Sirkushuveja ovat elokuvat, ooppera. Musiikki. Kirjallisuus, näytelmät. Taidegalleriat. RUNOUS. Urheilu tapahtumat. Sirkus. Jopa keramiikka.
Miksi ei myös taiteiden yö ja kirjamessut. Tapahtumat siis.
Tänään blogissani Runouden sävelin, tarjolla kaunis runoni Musta geometrinen kampaus.
Ja fiktiivinen, kaunis runo menee näin… olkaas hyvä…
MUSTA GEOMETRINEN KAMPAUS
täyteläisen keveä alkupala
maittavaa
mausteisten tuoksujen leijaillessa
elämän keitoksessa
tunne heikkoutesi
samoin kuin vahvuutesi
jotain on
pielessä
sillä hän ei ole
mielessä
miten voit
vanhasta irtipäästäen
uuteen rakkauteen heittäytyen
sitoutuen
naisella musta geometrinen kampaus
kullanhohtoinen korostus kulmissaan
mukanaan kärsimämme
alemmuuden tunne
haaveillen itsensä pois
unelmiin paeten jos vois
todellisuuden haihtuessa ilmaan
unien maailmaan
vai vain
elokuva näkijänsä tunnetiloista
suruista, iloista
huuliltaan kuiskaus
uskoo ken haluaa
Olen tarinan kertoja.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on …
Marjut, 41. Kosmetologi, kampaaja. Hän rakastaa työtään. Tänään hän teki mm. mustan geometrisen kampauksen. Ripsien pidennykset ovat suosittuja.
Hänen arkensa koostuu hiuslakasta ja kihartimesta, että föönistä.
Hän tekee myös rakennekynsiä.
Hän ostaa maitopurkkinsa Lidlistä, thaimaalaiselta myyjältä. Kuntosalikorttinsa, irakilaiselta. Kulkee työmatkansa kreikkalaisen bussikuskin kyydillä, julkisilla. Ja hakee turkkilaista kebabia kotipakettiin.
Alamme olla kansainvälinen maa.
Hän on tulisesti rakastunut Maunoon. Hän tahtoo sitoutua. Kantaa pesukoneensa Maunon omakotitaloon. Ja ottaa yhteisen remonttilainan.
Hän ei perusta politiikasta. Hän ei perusta jazzista. Hän ei perusta dokumenteista.
Hän rakastaa täytettyjä patonkeja. Etenkin kanapatonkeja. Hän rakastaa oopperaa. Ja käy kirjamessuilla.
Hän lukee paljon. Viimeksi hän luki teoksen, mikä käsitteli henkistä tasapainoa, hyvinvointia.
Ja tätä hän havittelee kovin.
Hänellä on kauniit räpsy ripset, punattu suu. Brunette. Ja kutrit kauniisti laineille laitettuna.
Ja tarina alkaa.
KANTAMISEN ILOA JA KIPEÄÄ SELKÄÄ
Pian on syyskuu. Ja Marjut ripustaa tunnelmavalot, tunnelmaa luomaan. Pimeneviin syysiltoihin.
Vettä satelee.
Ja pian ruska hehkuu koko kauneudessaan. Punaisen väripaletin eri sävyin.
Hän on kotimatkalla töistä kotiin, bussilla. Bussi on täysi. Hän seisoo linja-auton käytävällä. Ei ole vapaata istumapaikkaa.
Kädessään turkkilaista kebabia kotipakettiin haettuna.
Ilta vierähtää TV n äärellä. Hän katselee laadukasta elokuvaa.
Mauno lähtee yövuoroon töihin. Hän on vanhainkodissa töissä. Viihtyy oikein hyvin. Töissään. Määräaikainen. Vuoden työsopimus. Mauno katselee jo varulta uutta työpaikkaa. Ensi syksyä silmällä pitäen.
Vanhukset ovat herttaisia.
– Muistan 60 luvusta vähän, ikä ihminen toteaa.
– Minä en milleniumista ja Ruis rockista mitään, Mauno vitsailee.
Ja hän loihtii hymyn vanhuksen huulille.
Mauno lähinnä tyhjentelee tiskikonetta, kiillottelee vanhainkodin nurkkia. Nikkaroi rikkinäistä aitaa. Ja lukee sanomalehtiä vanhuksille. Päivisin. Öisin hän lähinnä vahtii, että kaikilla on kaikki hyvin.
Hän ei piikitä lääkkeitä ja hoida vanhuksia.
Sitä varten on sairaanhoitajat.
Mauno viihtyy töissään ihan mukavasti.
Hän on ainoa työpaikkansa suomalainen työntekijä.
Hän juttelee työkavereilleen englantia. Aluksi koetti puhua suomea, Suloisessa tuhansien järvien maassa Suomessa, kun ollaan. Mutta hän sai vastauksi ”huomenta” kysyi hän mitä vain. Ja vaihtoi kielen englantiin, työkavereidensa kanssa.
Työpäivä on purkissa kuuden maissa aamulla.
Kun Marjut heräilee seitsemän maissa kauneushoitolaansa töihin. Hän laittaa nukkumaan.
Hän ei syö unilääkkeitä. Mieluummin valvoo, vaikka vuorokauden. Sen jälkeen ei tarvitse unta houkutella.
Viikonloppuna Marjut ja Mauno suuntaavat kirjamessuille.
Viikonlopun jälkeen Maunolle kuuluu kantamisen iloa ja kipeää selkää.
Hän kantaa Marjutin pesukoneen omakotitaloonsa.
Illat pimenevät, kynttilät syttyvät heidän kodissaan tunnelmaa luomaan.
Ja sää viilenee.
On tullut aika suojella itsensä syksyiseltä viimalta.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Ote pitkästä runostani…
”suojelkaa sydämenne viimalta…”
Sokerina pohjalla kaunis runoni…
TURKOOSI
kun ei ole
enää nuori
on muistot
muistot kullatut kuin
kukkameren
kauneudessa
auringon kultaisissa
säteissä
säteilevät
puistot
mutkitteleva
tie vie puiston luota
kristallisen lähdevesi
lammen luo
kitaran sävelten
kietoutuessa tuuleen
soi
duo
silloin hänen
huuliltaan kaikuu lause
saavu oi, rakkaimman luo
sävelet tuo
sydämein pala
kun mikään ei ole
aivan sama
näillä mailla
silloin vailla
kun
kuluu aika
sirpaloituu taika
näillä
mailla
ei
taida
ukkostaa
salamoida
sillä
parasta
taivasta
maailmasta
hiljaisuudessa
kaikuu
huuto
luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle
samassa
hetkessä
rannalla
matkalla
maailmassa
kaiken laidalla
rakastaen
kaukana
mukanaan
koru
turkoosi
soi kitaran
sävelet
oodi
kuluu aika
soi balalaika
vastarannalta
väliaikaista
sydän vereslihalla
katoavaista
taivaanrannalla
liikekannalla
taitekohdassa
aallonharjalla
tosiasiassa
surusointujansa
vaaleanpunaista
saippuakuplaa
pyhäpuvussansa
pallosalama
saippuakuplassansa
Mitäs juuri sanoinkaan ???
luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin
