Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisten tarinoiden aika.

On aika esitellä tarinan henkilö.

Hän on

Elmi, 20. Ylioppilas. Hän on parhaillaan kesälomalla. Kesäloma reissun hän teki kavereidensa kanssa Tampereelle. Ja piipahti myös festareilla. Elokuun puolessa välistä hän työskentelee laitoshuoltajana (siivoojana). Hän hakee opiskelemaan. Mutta mitä alaa? Sitä edes hän itse ei tiedä. Hän on brunette. Lakatut, kauniit pitkät kynnet. Tennarit. Ja koko tulevaisuus edessä.

NUORET OVAT TULEVAISUUS JA TOIVO

Ja tätä on tarinan Elmi.

Ja tarina alkaa ja se on nimeltään

KYSY MAHDOLLISIMMAN MONELTA NEUVOA.

Elmi on nuori parikymppinen kaunotar. Ylioppilas. Parhaillaan kesälomaa viettävä nainen. Hän hakee opiskelemaan… mutta mitä alaa? Se on suuren suuri kysymys.

Elmi soittaa suht nuorelle isoäidilleen.

– En tiedä mitä alan opiskelemaan. Nyt olen kesälomalla. Syksyn siivoan. Tammikuussa on tarkoitus aloittaa opinnot. Mutta mitä alaa?

Elmin isoäiti on kristitty. Kristittyjä on eniten maailmassa. Valtava määrä.

Elmin nuori isoäiti siteraa sananlaskuja.

– ”… Hankkeet sortuvat siellä, missä neuvonpito puuttuu, mutta toteutuvat siellä, missä on runsaasti neuvonantajia…” – Sanal.

– Kysy siis mahdollisimman monelta neuvoa ongelmaasi. Pitäähän sinun ammatti opiskella. Ylioppilas ei ole ammatti.

– Tämä tarjoaa uusia näkökulmia. Kun kysyy monen mielipidettä.

Leipuri näkee kakun eri tavalla kuin syntymäpäiväsankari. Kuin allerginen… kuin kulinaristi… kuin taiteilija (kakuista voi tehdä jopa taidetta)…

Tai auto-onnettomuus. Eri tavoin näkee läheinen, kuin ambulanssin lekuri… Kuin kuski… Kuin tietyömies… Kuin poliisi.

Sama asia. Huikea kakku

Tai auto-onnettomuus.

Tai vaikkapas parikymppisen nuoren neidon Elmin uusi poikakaveri. Elmin ystävätär näkee hänet pellenä. Neito näkee, että siinähän on Super man. Iso äiti hirviönä. Poikakaverin bestis huipputyyppinä. Hänen vanha koulukaverinsa kusipäänä.

Ja millainen Elmin poikakaveri on.

Mukava, fiksu. Ystävällinen. Hyvä kokki. Hän harrastaa lentopalloa. Ja on opiskellut ammattikoulussa. Ei lukiossa. Elmin ikiä, parikymppinen. Ei hirviö. Ei pelle. Ei Super man. Ei kusipää, mutta ei huipputyyppikään. Tavis. Ei julkkis. Aika hiljainen. Suht tyypillinen suomalainen nuori mies. Jolla on koko tulevaisuus edessä.

Elmin ja poikakaverin suhde ei ole vakavaa. Muutaman kerran ovat treffailleet.

He tapasivat netissä. Labradorin noutajien nettisivulla. Keskustelufoorumissa, mihin piti rekisteröityä nimellä ja kuvallaan.

Poikakaverilla on labradorin noutaja. Elmi aikoi hankkia koiran. Nyt hänen ei tarvitse ostaa labradorin noutajaa. Sillä poikakaverilla on labradorin noutaja, Matleena nimeltään. Kolme vuotias.

Elmi pohtii, iso äitinsä neuvoa.

Kysy monen mielipidettä. Etsi mahdollisimman monta neuvon antajaa.

– En tiedä mihin kouluun haen? Elmi kysyy ystävättäriltään.

Ensimmäinen vastaa.

– Älä ainakaan putkimieheksi. Raskas työ. Likainen työ. Ei ole kovin ergonomiset työasennot.

Toinen vastaa.

– Sinulle sopisi merkonomin ala.

Kolmas vastaa.

– Varaa aika ura ohjaajalle. Varaa saman tien kolme aikaa, kun et tiedä. Mitä alaa opiskelet.

Neljäs vastaa

– Tee töitä syksy siivoojana. Hae syksyn haussa opiskelemaan. Ja tammikuussa aloita koulu. Ja lopeta siivoojan työt uuteen vuoteen.

Viides vastaa

– Opas… Upea työ. Pääsee matkustelemaan. Sinähän rakastat matkustelua.

Ja tätä rataa Elmi kyseli ihmisten neuvoja.Useiden ihmisten neuvoja.

Hyvä, että hän kysyi eri ihmisten mielipidettä. Sillä muuten koko opinnot olisivat sortuneet. Suunnitelmat opinnoista tuhoutuneet. Kuin hänen isoäitinsä hänelle puhelimessa raamattua, tuota maailman luetuinta kirjaa siteerasi.

Kyllä, se on oikein. Sananlaskuissa sanotaan: ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.” Tämä tarkoittaa, että hankkeet onnistuvat paremmin, kun niissä on useita neuvonantajia ja apua saatavilla.

Ja niin Elvi varaa ajan ura ohjaajalle. Saman tien kolme aikaa.

Hän keskustelee tulevaisuuden urastaan. Ura valmentajan kanssa.

Siivoaa syksyn. Hakee opiskelemaan. Tammikuussa aloittaa laborantti opinnot.

Palkalla elättää itsensä. Hyvät työ ajat. Näitä kahta asiaa Elmi vaati. Ja viihtyisä työ. Elmille, se oikea ala.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.”

Hankkeen määritelmä voi vaihdella hieman sen mukaan, missä yhteydessä sitä käytetään.

Tarinassa sitä käytettiin uravalinta yhteydessä.

Siis pelkistettynä.

Jos sinulla on ongelma… oli se sitten mikä vain… Upea blogini runouden sävelin lukija. Kysy mahdollisimman monen mielipidettä asiaan.

Tänään tarjolla kaunis runoni AIDOT MASSIIVISET TAMMI AIDAT. Runo on rakennettu aito ja aita (aitojen) sanojen ympärille. Ja kaunis runo menee näin. Olkaas hyvä.

AIDOT MASSIIVISET TAMMI AIDAT

polun päässä

massiiviset tammiaidat

ympäröivät puistoa

polku johtaa luo sydänten,

sielujen, aitojen

polun reunustamat

vaahterat huojuvat tuulessa

polku johtaa luo

massiivisten

aitojen

sielujen,

aitojen

luo aitouden

massiivisten

tammi aitojen

Kun yhden tarinan saa pisteeseen. Kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään.

Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika. Ja tarina menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

KAHVILA

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.

He ovat Kaarina, 37 ja Emilia, 32.

Työkaverit.

He työskentelevät trendi kahvilassa. Jääkahvi on suosituin tuote. Hyvänä kakkosena menee cappuccino. Tavallista mustaa kahvia menee yllättävän vähän. Kahvia kermalla ja sokerilla, puolestaan menee ihan mukavasti. Nettikahvila.

Kahvilassa on huikea akvaario.

Ei myydä olutta, joten tunnelma on rauhallinen.

Sisustus tyylikäs ja rento. Kahvilassa.

Kahvila sijaitsee isossa ostoskeskuksessa ja on aina lähes täysi. Jonottamaan joutuu, expressoaan kera croisantin. Asiakkaat.

Kaarina: Hän on brunette. Pitkä nainen, irto ripsissään. Hän myy vielä lehtiä sivu töinä kahvilan myyjän työn lisäksi. Hän on hiljaittain tavannut Henrikin. Rakkaus on roihunnut vasta pari kuukautta. He ovat tavanneet viisi kertaa. Kerran elokuvissa. Komediaa kävivät katsomassa.

He tapasivat kahvilassa. Kaarinan hymy kahvilan tiskin takana hurmasi Henrikin.

Henrikillä on dobermanni. Arvokkain asia hänen elämässään.

Kaarina harrastaa valokuvausta. Seuraavalle treffeilleen hän nappaa hienon kameransa mukaan, aikomuksenaan valokuvata Henrikin Dobermann. Ja teettää valokuvasta iso taulu seinälle, Henrikille syntymäpäivälahjaksi. Kuinkas käy valokuvauksen, sitä tämä tarina ei kerro. Vilkas ja eloisa koira, tuskin poseeraa paikallaan, kun Kaarina sanoo. ”Sano muikku.” Räpstäisten valokuvan.

Emilia: Hän on vaalea kutrinen, sini silmäinen nainen. Ei kaunotar. Nenä keskellä naaamaa ja punattu suu.

Hän on seurustellut Joakimin kanssa kauan. Ylioppilas juhlissa tapasivat toisensa. Avioituivat parikymppisinä. Häät olivat pienet. Idylliset ja tunnelmalliset.

Hänen läheisin ihmisin on hänen rakas mumminsa. Hänen paras ystävättärensä.

Hän on teen ystävä. Mikä on erikoista, ottaen huomioon hänen työpaikkansa. Kahvilassa. Hän ei siis nauti kahvia, ei cappuccinoa. Vain teetä. Ja senkin pitää olla vihreää. Ei juo edes hedelmien makuista teetä, sitruuna teestä puhumattakaan.

Ja sitten tarinan Henrik:

– Kaarinan silmin: komea, upea, sankarimainen, mahtava ja kaikin puolin huikea miehekäs pakkaus

– Kaarinan kavereiden silmin: Pelle

– Kaarinan äidin silmin: Hirviö

No millainen Henrik sitten on:

Hän on ylpeä Dobermannin omistaja. Suht tavis. Ripauksen katkeruuteen taipuva, elämän kolhuja on vaikea antaa anteeksi, vaikka siihen hän pyrkiikin. Hän ei välitä kietoutua katkeruuteen. Hän työskentelee logistiikka alalla. Pitkä mies, jolla iso hauis ja maha. Kengän numero on 50. Hän hiihtää talvisin ja kesäisin hän on ripauksen erä henkinen. Telttaan häntä ei saa, mutta mökkeilemään, ilman muuta saa. Ja päivän kalastusretkiä tekee. Myös patikoi.

Pelle. Ei hän ole pelle. Ei edes erityisen huumorin tajuinen. Paras vitsi minkä hän on kuulut, meni seuraavanlaisesti. Jonka hänen kaverinsa hänelle kertoi.

”Vanha pariskunta luki lehteä.

-Se on sitten hänkin kuollut… Vaimo sanoi miehelleen.

-Mihin hän kuoli? Mies kysyi.

– Ei ole pantu.

– Voiko siihenkin kuolla?”

Vitsin hän ymmärsi pari tuntia liian myöhään. Ja nauroi, kun kukaan ei enää nauranut. Henrik on kaukana pellestä. Ei koomikko, ei naurettava. Ei edes huumorin tajuinen.

Tai hirviö. Ei hän ei ole hirviö. Hän ei edes katso TV:stä kauhuelokuvia. Missä hirviöt seikkailevat.

Kaarinan silmin Henrik on: komea, upea, sankari mainen, mahtava ja kaikin puolin huikea miehekäs pakkaus.

No… rakastunut nainen näkee miehensä tällaisena.

Komea. Ei, mutta ei rumakaan. Upea, kenties? Sankarimainen, Kaarinalle ehkä. Mahtava, no joo. Ja kaikin puolin huikea pakkaus. Empä tiedä. Miehekäs. Sitä Henrik on, hyvinkin miehekäs ja maskuliininen.

Ja tarina alkaa…

– Minun kokemukseni eivät ole samat, kuin sinun kokemuksesi, lähes samoista asioista. Toteaa Kaarina Emilialle hymyillen. Kahvilassa, kahvitunnilla. Hän totetaa negatiivisen asian kauniisti sanottuna ja hymyillen, joten negatiivinen asia saa neutraalin sävyn. Ja ei aiheuta riitaa. Päin vastoin, asiat loksahtavat paikoilleen.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Me koemme asiat eritavalla, jopa lähes samat kokemukset.

Tämän FIKTIIVISEN tarinan inspiraationa on ollut hetki (fakta tämän runoilijattaren elämästä), kun tuttavani puhui minulle. ”Äärimmäisen hienosta miehestä, upeasta ja niin mukavasta miehestä… jolla on huikean uran tehnyt vaimo. Hienoja ihmisiä, niin tyylikkäitä ja suurenmoisia jne…”

Mietin kovin… kenestä hän puhuu?

Kunnes sanoi nimen.

Äijän käppänä. Ei mikään iso boss. Ihan mukava, kun sille päälle sattuu. Harmiton. Tavallinen mies. Tavallisesti pukeutuva.

Mutta mutta… ”Hieno, upea, niin mukava ja tyylikäs…”

Mutta mutta… huikea ura… kuulostaa jonkin jätti firman maailman laajuiselta johtajalta…

Näin sitä ihmiset kokee, jopa ihmiset eri tavalla. Ei edes tiedä kenestä puhutaan. Kun kokee asiat niin eri tavalla…

En ota esimerkiksi haukkuja. En…

Tai toinen esimerkki elävästä elämästä.

– Olen kuullut paljon hyvää sinusta. Tuttavalleni sanottiin. Kun hänen miehensä esitteli, vaimonsa kaverilleen.

No nainen on tavis, pari lasta, auto, työ, ihan mukava. Mutta paljon, paljon… LIIAN PALJON hyvää… ei ei…

En ota esimerkiksi pahan puhumista, etenkään jos kyseessä on hurmaava ihminen.

Tai sitten…

Yleensä ihminen tietää millainen ihminen on kyseessä, jos aiheesta pahaa sanotaan, joten sitäkään tuskin tarvitsisi sanoa.

Oli sitten kyseessä pahis.

Joten mitä opimme. Pahan puhuminen on turhaa.

Pahan puhuminen on huomattavasti enemmän naisten ongelma, kuin miesten.

Tai päin vastoin… jokin tapahtuma…

Tarinan Henrikille on sanottu… ”On niin huikean, häikäisevä ilta… mahtavat bileet…”

Henrikin silmin, tilaisuus on siis… pikku kuppila, missä väljähtänyt olut ei houkuttele. Hän ei mene. Bingoon.

On katsottava eri perspektiiveistä, eri silmin, eri suunnista asia. Hahmottaakseen millainen asia todellisuudessa on.

Tarinassani siis…

– Minun kokemukseni eivät ole samat, kuin sinun kokemuksesi, lähes samoista asioista. Toteaa Kaarina Emilialle hymyillen. Kahvilassa, kahvitunnilla.

JOKIRISTEILY

kohoten talon ylle

kaupungin ylle

maan ylle

avaruuteen

silloin asia alkaa tuntua

mitättömältä

tanssien enemmän

vapaa päiviä viettäen enemmän

anteeksi antaen enemmän

vehreitä maisemia

ihaillen jokiristeilyllä

täysikuu kaupungin yllä

pysyvyyden kaipuu

muutokseen vaipuu

miettien miksei

hän rakastanut

vai rakastiko sittenkin

vehreitä maisemia

ihaillen jokiristeilyllä

täysikuu kaupungin yllä

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

18.7.2025

+30

Aurinko nousee 3.27

Aurinko laskee 23.20

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Hyvät naiset (ja pahat naiset)

ja herrat (ja hulttiot).

Huomenta, joku on juuri herännyt. Toinen nauttii marmeladi leipää, kera kahvikupposen. Hei vain. Kolmas on tullut juuri töistä. Huomenta. Oletpa sitten astunut mistä tahansa blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

Kuopiossa on hauska elämän viisaus ”suottaapi olla, tai suottaapi olla olemattakin.”

Jatkuuko helteet. Suottaapi jatkua, tai suottaapi olla jatkumattakin.

Jouluun ja pakkasiin on 159 yötä. 158 päivää. 16 tuntia. 10 minuuttia. 34 sekuntia.

Ajatteles, lokakuu. Räntää satelee viistosti vasten kasvoja ja on pimeää. Eikö rantakelitkin ala tuntumaan houkuttelevilta.

Olen kirjoittanut kauniin runon. Missä kirjoitan…

LUO TÄNÄÄN

KAUNIITA MUISTOJA HUOMISELLE

Luo tänään kauniita kesämuistoja lokakuun pimeyteen ja räntäsateeseen.

Blogimerkintäni lopuksi kaunis runoni Turkoosi.

Sijoitan tarinani Kuopivoon.

Vilkas tori on Kuopiossa kaupungin sydän. Tori tarjoaa – mitäs muutakaan – kuin kalakukkoja. Leppoisa kaupunki ja murre. Kallaveden maalauksellisen kauniit maisemat. Täällä tarinani alkaa…

Kuopio-Helsinki: Etäisyys autolla on noin 384 km ja matka kestää noin 4 tuntia 15 minuuttia.

Kuopio-Tampere: Etäisyys on noin 280 km ja matka kestää noin 3-4 tuntia autolla.

Kuopio-Jyväskylä: Etäisyys on noin 140 km ja matka kestää noin 1,5-2 tuntia autolla.

Kuopio-Oulu: Etäisyys on noin 330 km ja matka kestää noin 3,5-4 tuntia autolla.

Ihan perus sanoista, kannattaa aloittaa Savon opiskelu.

Suomi – Savo sanakirja

Kyllä Jo tokkiisa!

Ei Ee…

Saisinko teelusikan? Viskooppa melekutin!

Maanantai Muanantae

Hetkinen Uotahan hollin aekoo

Ja jos tahdot arkkitehtuuria ihailla. Kannattaa kysäistä

Missee piruntorjuntapunkerj on (missä kirkko) ? Museota en osaa tulkata. Enkä teatteria. Nämä pitää katsoa kartasta.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin luomoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa. Ja se on lukeminen.

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika.

Toisin sanoen, tarinan Olivia on kuvitteellinen henkilö.

Tänään tepastelette Tallinnan vanhan kaupungin mukulakivikaduilla… Luvassa nojatuolimatkailua blogini Runouden sävelin lukijoilleni.

Tarinan ajankohta on huhtikuu. Kevät on kauneimmillaan fiktiivisessä tarinassani. Vuosi on 2027.

Tänään fiktiivisessä tarinassani suunnataan – minnekkäs muuallekkaan kuin – Tallinnaan… Kuopiosta.

Kallaveden rannalla. Poppoota on noin 121 000. Tarina Savon sydämestä, lupsakasta Kuopivosta.

Tallinna on kaunis maa, meren rannalla. Tämä runoilijatar on käynyt usein. Tuttu paikka. Tosin vuosia, vuosia sitten.

Kauneinta on vanhakaupunki, kapeine kujineen. Mukulakivi katuineen. Katukuvissa näkyy useita torneja.

Kirjoitustyyli on päiväkirjamerkintä tyyli, Olivian suulla kerrottuna.

Olivia on naimisissa oleva, kunniallinen, vanhan aikaisiin arvoihin uskova nainen. Vielä 70 luvulla oltiin susiparia, jos ei oltu naimisissa. Näin ajattelee Olivia.

Hän ei ole juoruilevaa sorttia, hän ei puhu pahaa, kuin suurin osa ihmisistä. Hän ei hauku ihmisiä, hän tietää mitä ihminen on ja ei juurikaan kaipaa ihmisiä ympärilleen.

Hänellä on rakkauden täyteinen avioliitto, mies on arvokkain asia hänen elämässään.

Aikuiset lapset.

Ja Olivialla on paras ystävätär naapurissa sekä veli vaimoineen, että lapset… Nämä ihmiset riittävät Olivialle. Olivia ei kaipaa ihmisiä.

Olivia ei ole enää nuori, mutta ei vanhakaan.

Hän on tehnyt koko ikänsä määräaikaisia töitä. Hän on ollut kaupassa töissä ja työtön, kahvilassa töissä ja työtön. Hän on ollut kokki ja työtön. Hänen elämänsä ei ole tarjonnut hänelle vakituista työpaikkaa. Tällä hetkellä hän työskentelee kahvilassa.

Hänellä on kaksi hevosta. Toinen on villi, ei aito villi hevonen, vaikka kaikki niin luulevatkin.

Hän ei pidä simpukoista, ei politiikasta, vaikka äänestää kyllä. Hän ei pidä myöskään jalkapallosta… Hän ei ymmärrä ihmisiä, joille jalkapallo on jopa uskonto…

Hän omistaa huonon huumorin tajun, että hän nauraa haukalle ja hääparille viron kielellä…

Hän on ihan suht sydämellinen ja herttainen nainen, ripauksen katkera, mutta kukapas sitä ilman katkeruutta säilyisi elämän karikoista… Ei kukaan… Hän on antanut heikkoudelleen katkeruudelle luvan, vaikka pyrkiikin taistelemaan katkeruudesta eroon, ettei hänestä tulisi ripauksen katkerampi. Hän viis veisaa ihmisistä, Olivia tietää mitä on ihminen. Elämä on ollut katkeran suloinen keitos…

Mutta on elämä tarjonnut hänelle myös hurmaavia ihmisiä, tällainen on mm. hänen naapurinsa, paras ystävättärensä, jonka sydän on kultaa. Naapuri on Oliviaa kymmenen vuotta vanhempi rouva. Eronnut ja karannut.

Aikuiset lapset on jo naapurilla….Toinen opiskelee ammattikorkeakoulussa ja toinen lapsista on automekaanikko.

Räiskyvä pakkaus, maalari ammatiltaan. Kotona viihtyvä, huumorintajuinen pakkaus.

Olivia on sairastellut paljon. Mikä on ikävää. Tällä hetkellä hän on suht terve.

Olivialla on blogi. Hän kirjoittaa leivonnasta ja kokkailusta pääsääntöisesti blogiinsa. Hän ei julkaise kommentteja. Kommentit ovat neutraaleja. Tyyliin. Minkä verran mausteita, ettei ole liian tulista sapuskaa? Hänellä on Instagram. Seuraajia on 6 (mies, naapuri ja lapset, veli vaimoineen) ja seurattavia 9. Blogissa puolestaan on paljon lukijoita. Suosittu blogi. Hän on hyvä kokki. Hän rakastaa ruokaa. Kokoa xxxxl. Kaunis kehopositiivinen nainen.

Hänen elämän mottonsa on seuraavanlainen: Elä kiireellä ihtees pilloo…

Kuopiolainen daami…

Vilkas tori on Kuopiossa kaupungin sydän. Tori tarjoaa – mitäs muutakaan – kuin kalakukkoja.

Leppoisa kaupunki ja murre.

Kallaveden maalauksellisen kauniit maisemat.

Nyt olen kertonut teille, upeat lukijani, millainen on Olivia Tarinan henkilö, annetaan Olivian

kertoa nyt, millainen oli Tallinnan matka, avataas hänen päiväkirjansa sivulta 48…

Rakas päiväkirja.

On huhtikuun 23 päivä 2027.

Koetti viikonloppu, kevään ollessa kauneimmillaan ja tahdoin pienen irtioton arjesta.

Ja suuntanani oli yli kahden vuosikymmenen suomalaisten eniten suosima, ympärivuorokautinen kaupunkilomakohde… Joka sijaitsee Itämeren itärannalla, Pohjois-Euroopassa. Suomenlahden eteläpuolella, siis Tallinna.

Virossa on noin 1 320 000 asukasta, joista noin kolmannes asuu pääkaupungissa Tallinnassa.

Virossa on noin 1 500 järveä ja noin puolet Viron maa-alasta on metsän peittämää.

Kiiking on Virosta peräisin oleva urheilulaji (keinutaan valtavalla teräskeinulla, yrittäen kiertää täysi kierros), mutta minilomallani en keinunut kiikingillä, en.

Tallinnaan seurakseni valitsin naapurini, oikein mukava pakkaus. Matka oli aivan extempore matka.

Edellisenä iltana varasin risteilyn.

Laivassa shoppailimme mm. hajuvettä, viiniä ja makeisia. Nautimme merellisen aterian ja illalla emme pyörähdelleet tanssilattialla. Istuskelimme baaritiskillä vaihtamassa kuulumisia ystävättäreni kanssa. Muutama laivamatkustaja oli suunnannut Tallinnaan ”viinarallin” johdosta, mutta risteily oli yllättävän siisti ja viihtyisä, että rauhallinen.

Valvoimme pikkutunneille.

Aamulla veimme matkalaukun hotelliin, ja suuntasimme vanhaan kaupunkiin. Huoneen saisimme vasta klo kaksi. Laiva oli perillä kukon laulun aikaan.

Vanha kaupunki on äärimmäisen kaunis. Sen keskiaikaiset korttelit ovat jo nähtävyys itsessään.

Virolainen keittiö on suht herkullinen. Sukelsin vesi kielellä ravintolan menyyn.

Virolaisessa keittiössä on tarjolla keväisin raparperia ja niittysuolaheinää, retiisejä että tuoretta vuohenjuustoa. Perunaa kera kalan.

Mansikat, vadelmat, mustikat, puolukat, karpalot ja lakat, puutarhat ovat täynnä omenoita, luumuja, päärynoitä, herukoita, tyrniä, karviaisia.

Vain mielikuvitus on rajana, mitä hedelmistä saa (leivonnaisia).

Sienet.

Metsästyskausi tuo pöytään hirven-, villisian-, metsäkauriin- ja jopa karhunlihan.

Pitkään kypsyvät uuni- ja pataruoat.

Tummaa leipää, rahkaa, raejuustoa ja muita maitotuotteita löytyy virolaisesta ruokapöydästä.

Talkkuna.

Olut.

Maito ja piimä ovat koko kansan lempijuomia. Unohtamatta Itse tehtyjä omena- ja herukkamehuja.

Tällainen on virolainen ruokakulttuuri.

Popsimme ravintolassa herkulliset pihvit, enää ei ole ravintoloissa niin edullista kuin takavuosina, ei.

Kaupunki on kallistunut.

Tämän jälkeen suuntasin kauneushoitolaan. Tämä kaupunki on tunnettu edullisista kauneuspalveluista. Rakenne kynnet & hiustenpidennykset & irtoripset laitoin, puoli ilmaiseksi.

Keskustelu kauneushoitolassa ei sujunut ongelmitta.

– Mul on kõht täis.

Täitäkö saa kampaajalla, voisi joku ajatella, kampaajan näin todeten.

Ei ei, hänellä on vatsa täysi, kuin minulla myös, juurihan popsin kalliin lounaan tunnelmallisessa ravintolassa.

– Naine on riisunud tarkoittaa, että vaimo on haravoinut.

….kuraviisar ja kull että avioliitto on pulma….

kaikui puheensorina kauneushoitolassa…

– Ma vaatasin kassi, se sai kulli kätte.

Katsoin kissaa, se sai haukan.

Vaimo on kummitus.

Pidättelin naurua… ihmisten raataillessa viroksi.

Käänsin keskustelun englanniksi, ja näin keskustelu sujui ongelmitta.

Kansainvälinen kaupunki, sitähän Tallinna on.

Virolaiset naiset arvostavat, ennen kaikkea vaatteen ulkonäköä.

Ajattelin kuin he, shoppaillessani vaateputiikissa.

Virolaiset naiset eivät muuten kaada itse viiniä.

No… Tallinnassa emme nauttineet viiniä, en itse kaataen tai minulle kaadettuna.

En pidä Tallinnaa turvattomana paikkana. Taskuvarkaita on, mutta ei minua ryöstetty.

Ei siellä kuitenkaan ole olo turvallinen, kuin kotosohvalla ollessa tai lintukodossa, tästä huolimatta en pidä Tallinnaa turvattomana.

Menimme aikaisin nukkumaan. Valvottu viime yö toi univelkaa.

Heräsin kukon laulun aikaan seuraavana päivänä aamupalalle.

– Mitäs jos lähdettäisiin illalla konserttiin, naapurini toteaa.

– Ilman muuta, vastaan hänelle.

– Päivän polttava puheen aihe on luonnon suojelu. Miten voimme suojella luontoa ?

Aloimme leikkimielisesti kisata, että miten, kumpi keksii enemmän vaihtoehtoja…

– metsiä ei roskata, naapurini totesi

ja sitten oli minun vuoro vastata

– vedän pistokkeen irti, kun en käytä laitetta, säästän sähköä, vastasin.

– kävellen

– pyöräillen

– luomua suosien

– ympäristömerkin saaneita tuotteita suosien, totesin.

– pullot ja tölkit palauttaen

– oi voi, en keksi, enää… hmmmm… kirpputoreilla shoppailemalla

– kierrättämällä

– lajittelemalla roskat

– sanomalehdet paperikeräykseen

– vaatteet lahjoittamalla vaikka kodittomille

– pullotettujen juomien sijasta vettä lasista, ei kertakäyttömukista

Ja näin aikamme taittui mukavasti, leikkimielisesti kisaten… kumpi keksii enemmän vaihtoehtoja luonnonsuojeluun, kisan häviää hän, joka ei keksi eää keinoa suojella luontoa.

Ja meillä oli aikaa kulutettavaksi… joten… Jatkoimme kisailua.

Olivia on keskiluokkaa. Ei rikas, ei köyhä. Omistusasunto on maksettu. Ja auto velaksi, jaguar… että opintolainaa ja pieni luotto remonttiin.

Olivian naapuri samoin. Toimeen tuleva.

Mutta naapurin sisko on köyhä.

He alkavat pelaamaan seuraavaksi säästövinkkejä.

– Odotas naputtelen samalla nämä tekstarina sisarelleni, Olivian naapuri toteaa.

– kirjoita ylös tulot ja menot.

– laadi budjetit.

– vältä turhia menoja.

– Peru suoratoisto palvelut.

– Osta tarjouksia.

– Käytä ostoslistaa.

– Suunnittele ostoksesi etukäteen.

– Valmista ruoka kotona. Välttele ravintoloita.

– Älä lahjoita hyväntekeväisyyteen.

– Käy kirkon diakoniapalvelusta hakemassa ruokaa.

– Hae kaikki edut ja tuet.

– Säästä.

– Vertaile hintoja.

– Käytä julkista liikennettä.

– Myy auto.

– Osta käytettyä.

– Piipahda kirpputorilla.

– Sammuta valot.

– Säästä energiaa ja sähköä.

– Oi, ei… En enää keksi. Olivia huudahtaa. Ja naapuri lähettää tekstarin sisarelleen.

Illalla suuntasimme konserttiin, ja elämyksellisen konsertin jälkeen… suuntanamme oli Helsinki.

Risteillen koto Suomeen.Illan hämärtyessä … auringon laskun värjätessä meren pinnan, meri oli maalauksellinen, laivan akkunasta ihaillessani tuumin:

”Pieni irtiotto arjesta oli paikallaan.”

Valokuvasin älykännykällä meren pintaa. Kuin postikorttimaisemaa.

Loma oli miellyttävä, sillä meillä ei ollut naapurini kanssa kiire minnekkään.

Helsingin satamasta juna-asemalle taksilla ja siitä matka taittui Kuopioon junalla.

Menomatkalla taxi matka juna-asemalta satamaan maksoi 12 euroa, tulomatkalla 48 euroa. Sama matka. Taxi kuski oli reppana.

Nyt taas jaksaa arjen, työn ja puurtamisen.

Olen matkustellut paljon. Olen muuttunut, maailmaa nähtyäni…

Viihdyn kotosalla, tuhansien järvein maassa, Kuopivossa.

Savon sydämessä. Olen kotikissa. Nostan jalkani tutun rahin päälle lempinojatuolissani ja käperryn vilttiin.

Parhaiten viihdyn kotosalla.

Oma koti kullan kallis, tämä ei tarkoita sitä, että minilomani olisi ollut epäonnistunut, ei…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus on tällä kertaa savoksi, onhan tarinan henkilö, Kuopiosta:

Elä kiireellä ihtees pilloo (ote tarinastani: Loma oli miellyttävä, sillä meillä ei ollut naapurini kanssa kiire minnekään).

Savossa on hauska sanonta.

Suottaapi olla, vaan suottaapi olla olemattakin. Sopii vastaukseksi lähes joka kysymykseen. 🙂

Ja sokerina pohjalla. Kaunis runoni Turkoosi ja runo menee näin.

”Luo tänään kauniita muistoja huomiselle.”

TURKOOOSI

kun ei ole

enää nuori

on muistot

muistot kullatut kuin

kukkameren

kauneudessa

auringon kultaisissa

säteissä

säteilevät

puistot

mutkitteleva

tie vie puiston luota

kristallisen lähdevesi

lammen luo

kitaran sävelten

kietoutuessa tuuleen

soi

duo

silloin hänen

huuliltaan kaikuu lause

saavu oi, rakkaimman luo

sävelet tuo

sydämein pala

kun mikään ei ole

aivan sama

näillä mailla

silloin vailla

kun

kuluu aika

sirpaloituu taika

näillä

mailla

ei

taida

ukkostaa

salamoida

sillä

parasta

taivasta

maailmasta

hiljaisuudessa

kaikuu

huuto

luo tänään

kauniita muistoja

huomiselle

samassa

hetkessä

rannalla

matkalla

maailmassa

kaiken laidalla

rakastaen

kaukana

mukanaan

koru

turkoosi

soi kitaran

sävelet

oodi

kuluu aika

soi balalaika

vastarannalta

väliaikaista

sydän vereslihalla

katoavaista

taivaanrannalla

liikekannalla

taitekohdassa

aallonharjalla

tosiasiassa

surusointujansa

vaaleanpunaista

saippuakuplaa

pyhäpuvussansa

pallosalama

saippuakuplassansa

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin