Runouden sävelin

1.2.2025

-2

Aurinko nousee 9.01

Aurinko laskee 16.02

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Päivän tyyli: kynnet.

Yleensä blogista lukaistaan ensimmäinen, uusin ja tuorein blogi merkintä. Tänään tarjolla (linkeissä) vanhempia blogi merkintöjäni.

Tahdotkos tänään… upea blogini runouden lukija… matkustaa Goalle. Tarinassani Tik tak tik tak on tarjolla nojatuoli matkailua upeille blogini runouden lukijoille. Teemana on – mikäs muukaan kuin – aika.

https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/sitten-kun-aika-on/

Tahdotkos lukea syvällisempää tekstiäni? Klikkaa alla oleva linkki… Ja elämän tarkoitus on…

https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/ja-taikasana-on-kiitos/

Tahdotko lukea kauniin runon. Klikkaa alla oleva linkki. Linkissä kaunis runo

https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/runo-14/

Ja suussa sulavia pöperöitä tarjoaa alla oleva linkki

https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/tieda-arvosi/

Yllä olevassa linkissä lukee seuraavanlaisesti…

OLEN TARINAN KERTOJA… ON SIIS FIKTIIVISEN TARINAN AIKA…

Olipas kerran…

LYYDIA, 47, KOKKI.

Lyydialla häämöttää viisikymppiset lähitulevaisuudessa, kun hän oli nuori, kaikki oli mustavalkoista. Oli dinosauruksia. Hiekkalaatikoilla oli soraa. Ja lelut, ne olivat puuta ja nekin naulattu lattiaan kiinni.

Ruokana oli peruna tai vaihtoehtoisesti pepua. Pepua kokkailtiin pula-aikana jauhosta, kera voin ja vettä. Pyöriteltiin palloiksi ja paistettiin pannulla. Unohtamatta pettuleipää. Pettuleipää valmistettiin keräämällä levyjä männyn kaarnan alta löytyvistä jälsi- ja nilakerroksista. Kerätyt levyt kuivattiin, kuumennettiin ja jauhettiin, minkä jälkeen ”jauhoista” valmistettiin ruis- tai ohrajauhoihin sekoittamalla pettuleipää.

4,5 dl vettä
1/4 hiivaa
7 dl ruisjauhoja
2 dl pettujauhoa

Oli saippua, mikä kävi puisille pinnoille, keholle, kutreille ja portaiden kuuraukseen. Nykyisin on purnukka mikä laitetaan värjättyjen kutrien sampoon välissä. Aamupäivällä, ennen hoitoainetta. Iltapäivällä hiusnaamion välissä… Ennen iltaa jolloin laitetaan permanentattujen hiusten sampoo. On purnukka ennen purnukan laittoa kutreille… Tämän lisäksi on kahdeskymmeneskahdeksas, 28. eri purnukka silmäryppyjen hoitoon. Purnukoita on tuhansia erilaisia, tuhansia. Okei… satoja tuhansia…

Puhelimia ei ollut, jos oli asiaa, huudeltiin tuntureiden yli… Tai lähetettiin savumerkkejä.

LUOLAMIES

jo luolamies

ken ties

sen ties

Ajat ovat muuttuneet kovin, ajat ovat muuttuneet kovin.

Lyydia valmistui 25 vuotiaana suuhygienistiksi, muita kouluja hän ei ole käynytkään. Onnellisesti naimisissa eläkkeellä olevan miehensä kanssa. Lapsia on neljä, lapsenlapsia kaksi. Vapaa-aikansa hän viettää mökillä.

Ikää on mittarissa neljä ja seitsemän.

47

Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin…

Olen Lyydia. Hammaslääkäri. Ajattelin vaihtaa alaa. Lähteä koulunpulpettia kuluttamaan vanhana. Missä olen hyvä… Olen hyvä kokki…

Ja niin hain kouluun. Kokki kouluun. AIKUISOPISKELIJAKSI.

Pääsin. Opiskelu kaverini olivat nuoria. Nuorin oli vasta 22 vuotias, nuorempi kuin lapseni… mutta huokaisin helpotuksesta kun näin yhden opiskelukaverini, nimittäin Auroran. Hän oli jo juhlinut viisi ja nolla syntymäpäivänsä.

Lukea , opiskella, teroitella aivojaan ja parantaa taitojaan, tämä kannattaa aina.

Opinnot olivat tylsiä, kun aloitin koulun. Aloitimme perunan keitosta. Kuka vain osaa keittää perunat. Tämän jälkeen opinnot sisälsivät vitamiinit. Hohhoijakkaa, sanon minä.

Etäopintoja tein kiillotettua purukalustoani purren. Purukalustoni kiillottelin viimeisessä ammatissani.

Mietin, teinkö virheen?

Olisikos vain pitänyt pitäytyä juhannus pöydän koreaksi laitossa läheisilleni.

Ja niin vieri vuosi, niin vieri toinen vuosi. Ja aloin pitää opinnoistani. Kolmas vuosi, kun koetti. Rakastin jo opintojani, kuin hullu puuroa. Tosin naapurini työskentelee mielisairaalassa. Hän tietää, että kaikki hullut eivät pidä puurosta. Hänkin miettii alan vaihtoa, kokiksi. Kysyi minulta, suosittelenko opintoja. Vastasin, kyllä, oi kyllä. Puuronkin voi tehdä niin monella eri tavalla. Aamu on suurenmoista aloittaa mannapuurolla, mansikka kiisselin kera.

Opintojen päätös häämötti.

Kiloja oli kertynyt vyötärölleni plus kaksitoista, 12, kiloa.

Aurora puolestaan aikoo puolen vuoden kuluttua fitness kisoihin.

Hän tietää mitä laittaa suuhunsa.

Ja niin koetti loppu työn aika.

Missä kaikki sumo painijat ovat… Oi, kuinka heitä kaipasinkaan lopputyöni äärelle.

Oi voi, rakastan ihmisiä, jotka rakastavat ruokaa.

On epäkohteliasta olla syömättä, tosin on kulttuuri, jossa jätetään hieman lautaselle sapuskaa, näin kokki tietää, että hän on kylläinen, eikä nälkä jäänyt, mutta kulttuurissamme ei ole näin.

On epäkohteliasta kokkia kohtaan olla syömättä.

Ja valitsin ruoaksi, lihapullat, vanhat kunnon lihapullat. Lopputyöhöni.

Raati koostui seitsemästä ihmisestä.

1. opettaja
2. maistelija, allergikko
3. nirso
4. ainaisella epäonnistuneella laihdutuskuurilla oleva
5. anorektikko, nälkiintynyt, karmiva näky
6. kasvissyöjä
7. kurssin järjestäjä, kalastaja

Sain kuin sainkin näytön läpi.

Olen siis loisto kokki. Hio hei. Heitin kärrynpyörän, kun minulle ojennettiin koulun todistus kouraani. Ja niin tämän ladyn kouraa koristaa päästötodistus. Valmistuin ammattiin, samana vuonna, kun kilahti mittariin viisi ja nolla. No työelämää, ennen eläkettä on vielä yli kymmenen pitkää vuotta. Ja teen sitä mitä rakastan, ruokaa. En sitä mistä en pidä, poraa purukalustoa.

Valmistuttuani hain töihin. Päädyin japanilaiseen ravintolaan kokiksi. Ja ruoka, se on suussa sulavaa. Japanin perinteisimmät juomat ovat tee ja sake.

Lyydia tietää kertoa… jos tahdot… että vuosia kilahtaa mittariin lisää… popsi Välimeren ruokavaliota

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Tiedä arvosi. Omista terve itsetunto, jos et omista, hanki terve itsetunto.

Tarinan Lyydialla oli terve itsetunto… hän tiesi arvonsa.

Japanilaiset pihvit

Laita kastike, soijakastike, raastettu inkivääri ja sake sekä liha pussiin ja anna marinoitua noin tunnin ajan huoneenlämmössä. Puhdista ja kypsennä parsat ja kevätsipulit. Kiehauta nopeasti. Ota lihat marinadista ja taputtele kuivaksi. Laita marinadi sivuun … Laita kuumennettuun pannuun voita… Laita voita… Parempaa kuin öljy… vaikka kaikki laittavat öljyä…Ja lisää marinoidut pihvit. Paista noin 3 minuuttia keskilämmöllä. Kun pinta on ruskistunut, käännä ja paista vielä 3 minuuttia. Lisää marinadi ja alenna lämpöä. Kypsennä vielä 2 minuuttia. Koristele… vaikkapas… purjolla, inkiväärillä, omenalla ja kirsikkatomaateilla. Nauti riisin kanssa. Omenatkin voi leikata vaikkapas tähden muotoisiksi… Minäpäs kerron miten… Kuori omena… Poista siemenkota… Leikkaa viipaleiksi. Ota piparkakku muotti ja paina omenaan tähden muoto. Ja tadaa… suussa sulava syötävä koriste on valmis.

A vot

Sananen vielä lopuksi tarinan opetuksesta:

Terve itsetunto…

TIEDÄ
ARVOSI

Miksi suomalaiset vähättelevät itseään. Tämä on äärimmäisen vastenmielistä. Jos sanot, suomalaiselle naiselle…

– sinulla on kaunis leninki.

Saat vastaukseksi…

– Tämä nyt on vain tällainen riepu. Anteeksi, että olen olemassa… olemuksen suulla vastattuna.

Tämän vasta kohta lie äärimmäinen itse kehu: Pisin aika, jonka pohjalainen on ollut kehumatta itseään, on 3:47,56. Ennätys on vuodelta 1957… ja hän kehuskelee sillä jatkuvasti….”

Tarinan opetus oli terve itsetunto. Ei äärimmäinen itse kehu tai itsensä vähättely.

Kysyn sinulta lukijani, missä olet hyvä ? (Voit kommentoida blogimerkintääni, jos tahdot) Vastauksen pitäisi tulla kuin kaupan hyllyltä. En kysynyt missä olet huono, kysyin missä olet hyvä, lukijani ?

Runoni Kielo sanoin…

KIELO

TIEDÄ

ARVOSI

Ja sitten sama kysymys blogin pitäjälle, minulle…

Missä olen hyvä ?

Olen mm. hyvä kokki.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Tiedä arvosi. Omista terve itsetunto, jos et omista. Hanki terve itsetunto.

Tarinan Lyydialla oli terve itsetunto… hän tiesi arvonsa.

 

Ja sitten tarinoita… tarinan opetuksella… ”Ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on…” Jos et tahdo lukea hunajaista tekstiä… ruusun tuoksuista tekstiä, pitsisin riimein…

Klikkaa alla oleva linkki.

Ja tarina alkaa sanoin….Ikkunassa oli paksut viininpunaiset samettiverhot. Ja huone oli tämän johdosta hämärä. Vanhasta rouvasta puhuttiin pienellä kylällä, että hän ei kestä päivän valoa, kuin Dracula konsanaan…”

https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/tarinoiden-aika/

 

Olen kirjoittanut monen monella tyylillä… maustanut tulisin maustein sanakeitoksen.

Viilannut ja nikkaroinut adjektiivejä… Hionut verbejä…

Kirjakieltä.

Asia tekstiä painavin sisällöin.

Liirum laarum runoutta, jolloin pitsiset riimit ovat tärkein… Ja runossa ei loppujen lopuksi sanota mitään.

Murteita.

Selkosuomea.

Ja sanojen sekamelskaa.

Laadukasta runoutta.

Monen monella tyylillä olen kirjoittanut…

Tarinoissani fiktiivisten hahmojen avautumista, kera tärkeän ja ei niin tärkeän.

Olen tarinan kertoja. Ja runoilijatar. Olen kirjoittanut mm. Lumihiutaleinen orkidea runoteoksen.

 

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen

Tiedätkös mikä on sikuri ?

31.1.2025

-3

Aurinko nousee 9.04
Aurinko laskee 15.58

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Mitäs kirjaa suosittelen… Se selviää vain tämän blogimerkintäni lukemalla…

Suomen kirjakielen isä, uskonpuhdistaja ja Turun piispa Mikael Agricola syntyi Pernajassa Itä-Uudellamaalla noin vuonna 1510.

Tarkkaa vuotta ei tiedetä ?

Mikael Agricola

Hän oli pappi, rehtori.

Hän kirjoitti mm. Abckiria vuonna 1543. Rukouskirja Bibliasta ilmestyi seuraavana vuonna. Sekä uuden testamentin suomennos (Se Wsi Testamenti).

Kaikki Agricolan luomat sanat eivät ole kestäneet ajan hammasta.

Työn, tuskan ja hien alla oli kadonneet sanat. Näistä kadonneista sanoista raapustelin kauniin runoni Huikuri ja FIKTIIVINEN runo menee näin.

luutarha = hautausmaa
lustitarha = paratiisi
vertaveli = toveri

HUIKURI

oi minun
sydhemeni kiwu

minä myrisen

oksalla
mettinen

huikurin
tähden
lähden

mine mäyren
minä myrisen

syläys

oksalla
mettinen

huikurin
tähden
lähden

Mettinen on kyyhkynen, runossa on kyyhkynen oksalla, rakas on huikuri, siis kevyt kenkäinen ja sydän tuskaa huutaa huikurin tähden. Ja huikurin tähden lähden.

Vanhaa suomen kieltä.

syläys = syleily siis

Huikuri tarkoittaa kahta asiaa, kevyt kenkäistä ja sämpylää, runossani ensiksi mainittua.

Tiedätkös mitä on sikuri , lukijani ?

Mikael Agricola noin. 1510 Pernaja – 9. huhtikuuta 1557


Turun piispa ja uskonpuhdistaja.


Hän loi raamatunsuomennoksellaan Suomen kirjakielen pohjan.
Häntä pidetäänkin siksi suomenkielisen kirjallisuuden isänä.


Yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua.


Agricola opiskeli 1530-luvulla yliopistossa. Valmistuttuaan hän toimi Suomessa

Turun katedraalikoulun rehtorina.


Agricolan kuolinpäivänä 9. huhtikuuta vietetään suomen kielen päivää.


Mikael Agricola oli syntyisin Pernajan Torsbysta.


Hänen isänsä nimi oli Olavi (ruotsalaisittain Olof).


Perheessä oli Mikaelin lisäksi kolme tytärtä.


Agricola oli jo poikana ilmeisen tiedonhaluinen ja erityisen lahjakas.


Opinkäynti oli tuohon aikaan vain muutamien etuoikeus.


Hänestä voisi raapustella pitkästikin.


Lyhyesti tänään.


Agricola lähetettiin 1536 opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon,
jossa Martti Luther ja Melanchthon elivät ja vaikuttivat.


Agricola avioitui (Birgittan kanssa) .


Heillä oli poika Kristian Agricola.


Hän käänsi raamatun latinasta kansankielelle.


Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli
kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään.


Agricolan käännös julkaistiin vuonna 1548 nimellä Se Wsi Testamenti.


Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli kuitenkin aapinen Abckiria 1543.


Rukouskiria Bibliasta, 1544.

Styyri, falskata, insigli, alasastua, ja monet muut sanat eivät ole kestäneet ajan hammasta.


Noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on kuitenkin yhä käytössä.


Mikael Agricolan mukaan on nimetty katuja, kirkkokin.


Patsaita.


Postimerkki ja juhlaraha.


Häntä on muistettu monin tavoin.

Tiedätkös mitä on sikuri , lukijani ?

– Sikopaimen… veikkaa tämä runoilijatar.

– Sokeria?

– Tai sitten jokin ruuvimeisseli yms…

Olisikos jokin näistä sikuri?

Tiedätkös mitä on sikuri , lukijani ? Upea blogini runouden sävelin lukija?

Mitäs kirjaa suosittelen…

Mitäs kirjaa suosittelen luettavaksi? No vaikkapas… Sherlock Holmesia.

Olen muuten piipahtanut Lontoossa 221B Baker Street llä. Jokin aika sitten.

Ikonisen Lontoon etsivän koti.

Esineiden aarreaitta..


Sherlock Holmes -museo sijaitsee osoitteessa 221B Baker Street, Lontoo,  
se on yksi maailman kuuluisimmista osoitteista.

Ikimuistoinen, aito kokemus viktoriaanisesta Lontoosta.

Upea nelikerroksinen talo vuodelta 1815.

Sherlock Holmes on 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo,  jonka loi skotlantilainen kirjailija ja lääkäri.

Vuosina 1887–1927 yhteensä neljä Holmes-romaania ja 56 novellia.

Useimmissa Holmes-tarinoissa kertojana on salapoliisin ystävä tohtori Watson. 

Kahdessa tarinassa kertojana on Sherlock Holmes itse…

Ja kahdesti tarinan kertoo tuntematon kertoja kolmannessa persoonassa.

Suosittelen Sherlock Holmesia luettavaksi.

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt. He ovat.

Milla 23. Opiskelija. Opiskelee floristiksi. Kesätöihin menee kukkien myyjättäreksi. Hän on aina oma itsensä, mutta jokaiselle ihmiselle hän on loppujen lopuksi täysin eri ihminen. Hänellä on uusi harrastus. Maalaus.

Pauliina, 70. Millan mummo. Hänellä on selkä kipeä. Hän käy selkäyhdistyksen teatteri illoissa ja vertaisryhmissä. Hetkittäin selkä on parempana, hetkittäin huonompana. 

Mikko, 25. Millan poika ystävä. Rock henkinen, sähkökitaran omistaja. Opiskelija.

KESÄTYÖPAIKKA KUKKIEN MYYJÄTTÄRENÄ on tarina nimeltään

Opiskelijatar Milla soittaa iloisen puhelun mummolleen.

– Sain kesätöitä. Milla hihkaisee.

– Voi, kuinka mukavaa. Mihin pääsit töihin?

– Kesä kukkasia myymään, Milla vastaa.

Hän opiskelee parhaillaan floristiksi. Ja hänen haaveensa on oma kukkakauppa.

Unelmia pitää aina olla. Ja unelmat – totta vie – kantavat.

Se perustaako hän kukkakaupan, sitä ei tämä tarina kerro. Ei sitä, onko kukkakauppa raha sampo vai konkurssi pesä. Sitä ei tämä tarina kerro. Ei edes sitä, onko kukkakaupassa häikäisevän huikeita sidottuja kukkakimppuja. Ei.

Sen tämä tarina kertoo, että Milla sai kesätöitä. Ja on tästä oikein iloinen.

Millan mummolla on jo sen verran ikää, ettei hän ota itseään liian vakavasti.

Hän on eläkkeellä. Työuransa muoti putiikissa tehnyt nainen.

Hän on nähnyt muotivirtaukset.

Pauliinalla on selkäkipeä. Ei tietenkään 24/7, vaan hetkittäin. Hän käy eläkeläisten päivätansseissa ja on päiviä, kun hän heittää kärrynpyörän. Vastapainoksi on myös päiviä, kun hän on vuodepotilaana ja ryömii kahville. Selkänsä johdosta.

– Kysy tekoälyltä mitä selälle voisi tehdä? Toteaa Milla puhelimessa.

– En osaa juurikaan käyttää nettiä.

– Mikä siinä sinun selässäsi sitten onkaan.

Ja Millan mummo vastaa.

Milla naputtelee tämän tekoälyyn ja saa kattavan vastauksen. Itse asiassa vastaus oli parempi kuin kymmenen lääkärin.

Ja niin Millan mummo suuntaa eläkeläisten tansseihin. Selkä on ok, siksi…

Milla saa aina silloin tällöin ns. kunnon tyttö puuskia. Hän mm. siivoaa koko talon, kiillottelee nurkat ja kuuraa lattian. Hän on asiallinen ja kunnollinen. Keittää aamupuuron ja tekee ylitöitä. Tai vaihtoehtoisesti lukee tentteihin napaten kiitettävän numeron. Laittaen kutrinsa letille tai nutturalle. Ja voi, että mummo on silloin ylpeä Millasta. Syy Millan kunnollisuus puuskiin on mummo. Se on mummon kehujen aikaan saamaa.

Milla on rakastunut Mikkoon. Ikäiseensä urokseen. Mikon nais ihanne on rock tyylinen kovis. Täysin Millan vastakohta. Millan lempimusiikkia on jazz. Hän ei pidä lävistyksistä ja mustasta väristä. Hänen lempivärinsä on pastellin sävyt. Ja korviksetkin ovat vain klipseillä tai magneetilla. Mikko on rock henkinen. Pitkä hiuksinen, mustaan nahkatakkiin pukeutuva mies. Niitti vyö.

Mummon ihanne saa enemmän hyvää aikaan Millassa, kuin Mikon ihanne.

Milla koettaa joskus muuttua Mikon naisihanteeksi. Suotta.

– Ole oma itsesi, älä kukaan muu, tuumii Millan mummo Pauliina, Millalle.

– Totta kait olen oma itseni, Milla vastaa. Tämä on itsestään selvyys.

Millan mies ihanne on puolestaan maskuliininen, parta pitää ehdottomasti olla ja suht lempeä. Ei karu kovis rock henkinen. Ei siis Mikko täytä Millan mies ihannetta.

– Mikko voi käyttää kuulokkeita… Milla toteaa.

Rosoiset sähkökitarat eivät ole Millaa varten.

Heillä on rakkaus, mikä pitää Mikon ja Millan yhdessä.

Mutta toistensa mieliksi heistä ei muutu kumpikaan.

– Michelangelo, Viimeinen tuomio, 1541 on huikea maalaus. Yksi lempimaalaukseni. Toteaa Milla mummolleen.

Hän on juuri kotiutunut taidenäyttelystä.

Nykytaidetta kuvasi taidenäyttely ja muutosta.

-Jumala tuomitsee ihmiset viimeisellä tuomiolla toisaalta sen mukaan, miten kukin on elänyt maan päällä, ja toisaalta sen mukaan keiden nimet on kirjoitettu  elämän kirjaan. Tuomio on ikuinen Ja tuomion tekee vain Jumala. Eikö olekkin suurenmoista, että tuomitota ei tee ihminen, vaikka ihminen onkin niin herkkä tuomitsemaan. Oikein hieno maalaus. 1500 luvulta. Silloin , historian havinassa, taide oli huikeaa. Toteaa Millan mummo.

– Kukaan ei tiedä milloin tuomionpäivä koettaa ja silti läpi historian päivää on ennustettu ja aina väärin, vastaa Milla. Jutellen maalauksesta

Teema on inspiroinut lukuisia taiteilijoita. On tehty leffakin. Armageddon… Milla jatkaa.

– En ole nähnyt elokuvaa, mummo vastaa

– Se on se leffa, missä on Bruce Willis.

– Ai niin joo.

– Millaista nykytaide oli tänä päivänä taidemuseossa.

– Puhuttelevaa. Teemana on muutos. Ihmisen muutos, maailman muutos.

– Millaisia teokset olivat? Erikoisia. Vai ? Ei siis metsä näytä metsältä… vaan se voi olla vaikka sininen kuutio, jos taiteilija niin tahtoo…. Kysyy mummo.

– Näinkin asian voisi ilmaista, Milla vastaa.

Milla on taidegallerioiden suurkuluttaja. Ja juuri taidegalleriasta tulossa Jokaisella on oikeus kokea taide omalla tavallaan. Ja näin kokee tarinani Milla.

– Kysyppäs siltä tekoälyltä mikä on yleisin teema nykytaiteessa?

– ”Nykytaiteessa yleisin teema vaihtelee, mutta monet taiteilijat käyttävät teemoja kuten ympäristö ja yhteiskunnalliset kysymykset. Henkilökohtaiset kokemukset ja tunteet vaikuttavat myös nykytaiteessa. Jokaisella taiteilijalla on omat henkilökohtaiset teemat…”

– Onpas se nero se tekoäly.

– Niin on . Milla vastaa.

– Mikäs se Millan lempimaalaus on?

– Vehnäpelto ja variksia… Se on Vincent van Goghin öljyvärimaalaus… 1890… rajuimmin maalattu… värein, sommitelmaltaan ja siveltimenvedoin, siis. Milla vastaa.

Ja Picasson Woman´s head 1908 on ihan hieno.

– Painajaisia maalauksesta näkisi… jos se seinällä olisi, mummo vastaa.

– Milla on vahva luonne, hän ei ole johdateltavissa. Hänen mielestä taideteos ei ole huono, jos se on yksi hänen lempiteoksistaan. Vaikka mummo eri mieltä teoksesta onkin.

Millalla on uusi harrastus. Hän on alkanut maalaamaan.

-Meinaatkos taidenäyttelyn pitää.

-En varmaan.

-Maalaas minulle taulu Mustista, mummo pyytää Millalta.

-Totta kait. Milla vastaa.

Musti on Millan mummon koira… Ja keskustelun aihe vaihtuu, jatkuen…

– Sadun hohtoinen Pieni talo preerialla tulee uudestaan.

– Uusintana, vai?  Kysäisee mummo.

– Ei vaan uusina jaksoina.

– Upea juttu, pitääpäs katsoa.

Eri ihmisillä on meihin eri vaikutus. On ihmisiä, jotka saavat meidät säteilemään. On ihmisiä joilta saamme voimaa ja ihmisiä, jotka vievät voimamme. On ihmisiä, jotka muuttavat meidät aivan kamaliksi. Ja ihmisiä, jotka saavat parhaat puolemme esiin.

Ja, vaikka Milla on aina oma itsensä … on hän eri ihmisille eri. Totta kait.

Mummonsa saa hänestä Ingallsin Lauran.

Pieni talo preerialla päähenkilö on Laura Ingalls, uudisraivaajaperheen tytär, joka eli oikeasti 1867–1957 ja kirjoitti suositun muistelmakirjasarjan. TV-sarja perustuu kirjoihin löyhästi, ja sen preeriaelämä on ihanan lämminhenkistä.  Tv sarja on sadun hohtoinen ja kaunis, jopa siirappinen. Siis ihana sarja.

Hänen kirja sarjansa ei. 

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Älä ota itseäsi liian vakavasti. Kuten ei tarinani Pauliinakaan – Millan mummo – ottanut.

Loppu sanat:

Milla maalasi Mustista ison, ison taulun. Vihreän kuution. Mummo laittoi taulun seinälle.

Mikolla oli niin huono vaikutus Millaan, että he erosivat. Rakkaus kuihtui pois.

ON IHMISIÄ JOILTA SAA VOIMAA

JA

IHMISIÄ JOTKA VIEVÄT VOIMASI

On ihmisiä, jotka saavat parhaat puolesi hehkumaan

ja on ihmisiä jotka tuovat huonot puolesi esiin

 

Tänään blogimerkintäni tarjosi laadukasta runoutta HUIKURI ja tarinan… mikä oli vain pelkistettyä kerronta muotoa… 

 

 

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen