30.1.2025
+1
Aurinko nousee 9:07
Aurinko laskee 15:55

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Mitä elokuvaa suosittelen… Se selviää vain tämän blogimerkinnän lukemalla.

Tänään blogissani runouden tarjolla kaunis runoni LUONNON LÄHEINEN ELÄMÄN RYTMI. Ja runo menee näin… Olkaas hyvä.

LUONNON LÄHEINEN ELÄMÄN RYTMI

kaiken aikaa

ollen tällaista

oikeanlaista

he näyttävät

pärjäävän

kadotetun

hymyn häivän

löytäessä

huulilleen

tietäen

tarkalleen

kysellen

vastauksiin

kietoutuen

itsevarmuuden

kauneus

rakkaus

verhottuna

elämäänsä

etäältä

keskittyneenä

käsityksen

tarkoitukseen

siirtyen

suurkaupungista

maaseudun rauhaan

ennen vanhaan

vai

moderniin
nykyaikaan

oikeaan

ainakaan
kumpikaan
vallankaan

suinkaan
lähestulkoonkaan
alkuunkaan

joskaan
koskaan

kukaan
mukaan

toisinaan

vaan

kaiken aikaa

ollen tällaista

oikeanlaista

he näyttävät

pärjäävän

kadotetun

hymyn häivän

löytäessä

huulilleen

tietäen

tarkalleen

kysellen

vastauksiin

kietoutuen

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika…

Naantali heräilee torstai aamuun. Kaupunki, minkä sydän on lämmin talvellakin.
Lehden vihreä kesäisin ja lumivalkoinen talvisin.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt. 

Marjatta, 35. Kodinhoitaja. Hän kotiutui hiljattain Mallorcalta. Loma tarjosi tuulessa huojuvia palmuja ja aurinkoa.

Hänen miehensä Leo rakastaa Marjatan tekemää jauhelihalaatikkoa ja myös Marjattaa.

– On tehty tutkimus. Kun puun oksat liikkuvat… tuulee. Kun puun oksat liikkuvat paljon, tuulee paljon.
– Et ole tosissasi. Sano nyt edes, ettei rahaa ole syydetty tutkimukseen. Tuohan on itsestään selvyys, vastaa Marjatta miehelleen aamiais pöydässä.

Mies lukee päivän lehteä, kera kahvikupposen. Silmälasit silmillään.

Marjatalla ja hänen miehellään on australiankarjakoira. Ja hänen miehellään on myös poika.

Suloisessa tuhansien järvien maassamme austaraliankarhukoiria on noin 1 197 kpl tta. Rotu syntyi 1800 luvulla ja on paimenkoira, seurakoira… Elinikä 12–16 vuotta… Joko sininen tai punainen. Marjatan koira, tuttavallisemmin Paavo on sininen.
Karjan paimennukseen Australiassa kehitetty keskikokoinen koirarotu.

Voimakas ja ketterä…on Paavo.

Pennut syntyvät valkoisina, väri kehittyy vasta myöhemmin. .. energinen ja aktiivinen.

Lisäksi se on älykäs ja tarvitsee liikunnan lisäksi aivojumppaa. Kyllä kyllä… tai koira tylsistyy.

Parasta aivojumppaa koiralle on vaikkapas se, kun dogi pääsee käyttämään nenäänsä ja ratkomaan ongelmia. Se on koiralle luontaista ja mielekästä. Aktivointi vähentää käytösongelmia ja lisää koiran tyytyväisyyttä ja terveyttä.

Suht terve rotu. Ja Paavo on terve kuin pukki. Tämän syyksi Marjatta päätyi Paavoon. Hän tahtoi sinisen dogin. Ja pentuna, kun kävivät koiraa katsomassa. Marjatta totesi huolestuneena.
– Valkoinen?

Paavo on perheen jäsen, Marjatan paras ystävä. Hän on kiintynyt koiraan kovin, ja heidän olohuoneen seinäänsä koristaa iso koira maalaus Paavosta.

Koira on arvokas, kultakimpale.

Ja saankos esitellä Marjatan miehen… Hän on 

Leo. Seitsemän vuotta Marjattaa vanhempi mies. Hänellä on poika. Hän on (ollut) hyvä isä pojalleen. Leo on lastenkodista. Joten hän on – totta vie – joutunut taistelemaan sen johdosta, että on hyvä isä. Isoisälle Leo ei ole poikaansa esitellyt.

-Sukusi ei määrittele sinua, et voi valita sukuasi. Hän sanoi pojalleen, kun poika isoisästään kyseli. 

Leo on kävelevä kysymysmerkki. Ja siksi hän tietää elämästä ja asioista paljon. Hän kokee, ettei tyhmiä kysymyksiä ole lainkaan.

Leolla on pari ystävää.

Hän laittaa ruokaa. On oikein hyvä kokki. Marjatta rakastaa Leon tekemää kanapastaa, ja myös Leoa.

Vilhelm. Leon poika. Aikuinen. Parikymppinen… Asustelee jo omassa kaksiossaan, vuokralla. Hän opiskelee ja viettää iloista opiskelija elämää. Leon, isänsä… kasvattama. Äiti kuollut syöpään. Hän harrastaa tennistä ja kaverit ovat nuorelle, kaikki kaikessa. Hän on myös kyselevä luonne. Niin koulun tunneilla, kuin elämässä, kuin ystäviensä keskellä. Ja siksi hän tietää ystävistään ja elämästä paljon.

Ja mitäs hänelle kuluu tänään… Ihan hyvää… mukavaa arkea porskuttaa. Opintoja, opintoja… Illalla hän aikoi katsoa vanhan kunnon länkkärin. Kerrankin TVssä on hyvää ohjelmaa. Usein hän plärää TV kanavat, todeten, ettei mistään tule mitään.

Paavo: australiankarjakoira. Sininen. Väriltään. 

Ja fiktiivinen tarina alkaa.

FRISBEE GOLF on tarina nimeltään

Marjatta harrastaa frisbee golfia.
Itse asiassa se on hänen koko elämänsä, henkireikänsä.

Frisbeegolfissa on tarkoitus kiertää rata läpi mahdollisimman vähin heitoin. Peli alkaa ensimmäisen väylän avauspaikalta ja jatkuu aina viimeisen väylän väylämaaliin saakka. 

Avausmaalikori on tii. Ja matkalla on esteitä. Pensaita ja puita.

Ja, jotta säännöt eivät olisi liian helpot. Joillakin radoilla on myös pelikelvottomia alueita… Nämä on usein merkitty kepeillä tai naruilla. Polku tai tie yms…. Mikäli heittosi päätyy tällaiselle pelikelvottomalle alueelle, lisätään tulokseesi yksi rangaistusheitto.

On monia pikku sääntöjä, mutta noin yleisesti ottaen mahdollisimman vähillä heitoilla Marjatta koettaa heittää radan läpi.

Hän on ihan hyvä frisbee golfissa. Ei mestari, vaan ihan hyvä. Hän ei pidä häviämisestä ja pelaa tosissaan.

Hän on oppinut elämässä… niin kysymään kuin pyytämäänkin.

Jos et pyydä, et saa. Kysyvä saa vastauksia.

Naantali heräilee torstai aamuun. Kaupunki, minkä sydän on lämmin talvellakin.
Lehden vihreä kesäisin ja lumivalkoinen talvisin.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Kysyvä saa vastauksia.

Aloitin blogimerkinnän tänään runolla…. mikä päättyi sanoihin

kysellen

vastauksiin

kietoutuen

Mitä elokuvaa suosittelen?

Käännä TV kanavalle: Sub… kello yhdeksän illalla. Tänään … 30 päivä tammikuuta, torstaina.

Kalpea ratsastaja

Leffa täyttää jo huimat 40 vuotta ja se on 1980-luvun menestynein länkkäri.

Kuten Lainsuojaton ja Armoton, myös Kalpea ratsastaja on amerikkalaisen lännenelokuvan mestariteos, joka nousee etenkin Eastwoodin leffojen joukossa paluupaikalle. Kyllä kyllä.

Tämä runoilijatar on TV n äärellä tänään klo. 21. Sub lla. Totta vie.

Blogia runouden pitää runoilijatar… joka on kirjoittanut mm. runokirjan Lumihiutaleinen orkidea…. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista… kissoja… viisaita sanoja… länkkäri leffoja… ystäviään, läheisiään… hyvää kahvia ja punaista huulipunaa. Ollen kirjastojen… elokuvateattereiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja…

Tänään tarjolla blogissani runouden tarina. Tarinassa elämän muutos on huima. Onko maailmassa muuta pysyvää kuin muutos?

Alkusanat tarinaan:

Romantisoituja tarinoita villistä lännestä eli alueesta Missisippi joesta länteen.
Rauhattomia seutuja 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Länkkäreitä, toisin sanoen.

Seriffit, cowboyt, intiaanit, junarosvot, pankkiryöstäjät, korttihuijarit ja revolverisankarit.
Korpimaat.
Niistä on länkkärit tehty.
Romantisointi kera sankarillistamisen.
Rajaton vapaus.
Hyvät ja pahat erottuvat selvästi.
Pääkatu, missä seriffin toimisto että saluuna, hyvä yhdistelmä.
Tarinoissa myyttiset mitat.
Cowboy.
Cowboyt olivat omana aikanaan huonomaineisia, mutta sittemmin heidän elämäntapaansa alettiin romantisoida…

Romantisoituja tarinoita villistä lännestä eli alueesta Missisippi joesta länteen.
Rauhattomia seutuja 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Länkkäreitä, toisin sanoen.

Näiden alkusanojen kautta on aika astua itse tarinaan… On siis… Tarinan aika, olen tarinan kertoja, fiktiivinen.

Aloitetaas tarina vanhoin kunnon sanoin… Olipa kerran…

Olipa kerran cowboy…

Kuin hidastetusta filmissä…
hän pakkaa laukkunsa…

Kuin hidastetusta filmistä…
Hän luo katseena vielä kerran maatilalle, tien päähän kävellessään, kääntyen, katseen luoden…

Kuin hidastetusta mykkä filmistä…
Hän muistelee kuinka työskenteli karjankasvatusteollisuudessa.

Kuin hidastetussa filmissä…
Hän muistelee, kuinka hän käytti edelleen perinteisiä taitoja karjaa kootessaan ja hevosia kesyttäessä, vaikka automatisointi olikin helpottanut työtä… Vaatetuksen ollessa sama kuin historian havinassa… stetson, bootsit, farkut… farkkujen päällä chapsit.

Kuin hidastetussa filmissä…
Hän muistelee kuinka hän oli taitava lassoaja…

kuin hidastetussa filmissä …
Hän muistelee, kuinka hän pakkaa laukkunsa…
Ase, kahvikannu, paistinpannu, kenttäpullo, satulahuopa ja makuupussi.

Kuin hidastetussa filmissä …
Hän muistelee laukkua pakatessaan, kuinka karjanajot olivat pitkästyttävää raatamista, karjalauman vauhkoominen oli uhka, silloin ammuttiin ilmaan. Ja jokien ylittäminen, kuinka raskasta ja vaikeaa. Yöt nukuttiin pelkällä huovalla, nuotion äärellä, ja aikaisin aamulla aloitettiin raataminen, raatamisen jatkuessa ilta myöhään, jopa aamu hämärään.

Kuin hidastetussa mykkä filmissä cowboy muistelee…
Laukkua pakatessaan sapuskaa, mikä saatiin keittiövankkureista. Leipää, papuja ja pekonia.

Kuin hidastetussa filmissä…
Hän muistelee, kuinka hän on myynyt tilansa, karjansa ja aikoo muuttaa Suomeen Helsinkiin…Punavuoreen, Rööperiin…. Helsingin tiheimmin asuttuun kaupunginosaan. Hän aikoo ajaa ratikkaa työkseen, raitiovaunut ovat hänen karjalaumansa, eläimiä hänellä ei ole. Suomen kieltä hän tuskin oppii, englannilla pärjää… Viihtyykö hän paremmin karjapaimenena vai ratikkakuskina, sitä tämä tarina ei kerro, sitä cowboy ei vielä tiedä… sen tämä tarina kertoo, että elämänmuutos on huima…

Kuin hidastetusta filmissä…
hän pakkaa laukkunsa…

Kuin hidastetusta filmistä…
Hän luo katseena vielä kerran maatilalle, tien päähän kävellessään, kääntyen, katseen luoden…

Kuin hidastetusta mykkä filmistä…

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli: tarinassa elämän muutos oli huima, elämä muuttuu, maailma muuttuu.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar
Lukemisiin

29.1.2025
-2
Aurinko nousee 9:10
Aurinko laskee 15:51

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tänään blogissani runouden tarjolla runoni AIDOT MASSIIVISET TAMMIAIDAT. Laadukasta tekstiä. Kaunista runoutta. Aito ja aita sanojen ympärille rakennettu runo: AITOJEN.

Tämän lisäksi blogini Runouden sävelin tarjoaa kaksi, 2, fiktiivistä minitarinaa.

Ensimmäisessä tarinassa Charlotte ja James suuntaavat parisuhde terapiaan. Kirjoitustyyli ei ole laadukasta, tavallista tarinan kerrontaa. Sopii tarinaan ja tyyliin.

Ja heti perään toinen tarina, nimeltään pakkanen.

Tämän jälkeen luettelen mm. suloisen tuhansien järvien maamme kauneimmat sanat. Ja näistä kauneimmista sanoista, olen kirjoittanut tietenkin – minkäs muunkaan – kuin runon.

Ja mietin suomen kielen vaikeinta sanaa myös.

Ja totean, että tarvitsemme leipää ja sirkus huveja.

Näin tänään.

AIDOT MASSIIVISET TAMMI AIDAT

polun päässä

massiiviset tammiaidat
ympäröivät puistoa

polku johtaa luo sydänten

sielujen, aitojen

polun reunustamat
vaahterat huojuvat tuulessa

polku johtaa luo massiivisten
aitojen

sielujen,
aitojen

luo aitouden

massiivisten tammi
aitojen

Amerikassa on huippu terapeutit. Ja on jopa muotia käydä terapeutilla. Siellä päin maailmaa.

Suloisessa tuhansien järvien maassamme ei. Ei totta vie.

Jopa koirat ja kissat jne… viedään Amerikassa terapiaan.

Ja siellä käydään, myös silloin, kun tahdotaan vain ”kahvipöytä keskustelua”. Ei edes olla todella terapian tarpeessa.

Ehkä siksi Amerikkalaisten ystävyys suhteet ovat pinnallisempia, kuin suloisen tuhansien järvien maamme ihmisten.

Suomessa puhutaan ystäville. Ystävät ovat terapeutteja.

Sijoitan siis tarinani Amerikkaan. Missä on laatua tarjolla.

On maita, missä ei edes käydä terapiassa. Ei totta vie. Ei sitten millään. Asia on jopa tabu. Mikä on erikoista. Ja tämä on äärimmäisen väärin.

Olen tarinan kertoja. On tarinan aika.

Kirjoitustyylini on puhdas fiktio. Siis Charlotte on täysin kuvitteellinen henkilö.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt. He ovat James ja Charlotte.

Charlotte, 44, on brunette, kaunotar. Liiketaloutta lukenut daami. Jamesin elämän rakkaus.

James , 52, on kiireinen liikemies. He keskustelevat parisuhde terapiasta.

– En lähde ryhmäterapiaan, keskitytään meihin. En tahdo kuunnella muiden murheita… saati jakaa murheitani muiden kuin sinun kanssa.

Ja tarina alkaa.

PARISUHDE TERAPIAA on tarina nimeltään.

On todella viihtyisä hotelli, tähtiä liuta. Ja hotelli huoneessa porealtaat. Ja pihalla uima-allas. Voiko parempaa rentoutus keinoa olla kuin vedessä lilluminen. Pore altaaseen ei saa viedä murheita, ei.

James ja Charlotte ovat juuri tavanneet.

Ensimmäisenä päivänä he kirjautuvat hotelliin. Illalla. Joten ensimmäinen päivä on paikkaan tutustumista ja matkalaukkujen purkamista.

Ja heti seuraavana päivänä on terapia. Aamusta.

– Miksi tulitte tänne, terapeutti kysyy?
– Tahdoin, että rakennan hyvin tämän suhteen, Charlotte vastaa.

Kauan olette tunteneet?
– Yhdessä olemme olleet kaksi viikkoa. Olemme tietäneet toisemme kauan. James on ollut kauan rakastunut minuun. Olen ollut hänen unelmiensa kohde, täytänkö hänen unelmat?

Ja maanantai päivän terapia on hyvin onnistunut. Rakentavaa keskustelua.

Iltapäivän he lekottelivat uima-altaalla. Ja nauttivat baarista mojittoja.

Seuraavana päivänä he tutustuvat toistensa perheisiin ja sukuun. Terapiassa. Ratkovat suvun ongelmia ja esittävät aiheita mistä ovat kiitollisia. Terapiassa. Kasvatuksella on suuri merkitys siihen millainen ihminen on.

Kolmantena päivänä he puhuvat eksistä. Ja tämä aiheutti mustasukkaisuus riidan.

-En voi jakaa sinua kenenkään kanssa, en. 

Neljäntenä päivänä terapeutti toteaa:
– Olette täällä tämän parisuhteen takia, ette eksien vuoksi ja riita on sovittu.
Mutta vaati kaksi päivää moinen.

James ja Charlotte eivät pitäneet tästä. Terapia istunnosta.

Mutta negatiiviset asiat käsitellään myös terapiassa.

Terapiaa ja uima-altaalla lekottelua. Tarjoaa pari viikkoa. Ja aamupala, että menu on huikea.

Ja terapia on äärimmäisen laadukas. Sisältää mm. valaiden laulua. Ja sen kuuntelemista.

Seuraavalla viikolla on pino kortteja.
– Mikä kortti olet ?
Korteissa on kuvia. Niin iloisia, kuin surullisia, kuin tyytyväisiä, joka tunnetilaa esittävää.
Charlotella meni kauan valitessaan korttia.

Tiistaina puolestaan on rentoutus. Mikä oli suurenmoinen. Tästä Charlotte ja James totta vie pitivät. Charlotella on kipeä selkä. Siis lievittää myös fyysisiä kipuja rentoutus. Koska oli laadukas pari viikkoa, myös Charlotten selkä oli huomioitu.

Keskiviikkona poraudutaan todellisiin traumoihin. Charlotten orpouteen ja Jamesin jäätävään pomoon työpaikalla. Ja kaikkiin asioihin, minkä takia, heidän sydän on vereslihalla.

Torstaina jatketaan samaa rataa. Joten pari päivää meni kyyneleitä pyyhkiessä.

Ja torstaina nautitaan jälleen mojittoja uima-altaan baarissa. Ja iloinen ja hauska ilta on.

Oli tehtävä, että Charlotte kaatuu ja James ottaa hänet kiinni. Tämä on luottamuksen testaamista. Charlotte ei kaatunut selälleen, Jamesin käsivarsille. Ei. 

Kunnes… hän pitkän jahkailun päätteeksi päätti luottaa Jamesiin, ja kaatui selälleen. Ja James, otti kuin ottikin kiinni kaatuvan Charlotten.

Jamesista on suurenmoista, tutustua Charlotteen. Hänen ajatus maailmaansa, luonteeseensa, arvoihinsa, kokonaisuuteen. Ja niihin hän tutustuu perusteellisesti kahden viikon lomalla.

Perjantaina on seksiterapeutti. Saavat puhua seksiterapeutille tai mennä kahdestaan hotellin seksi huoneeseen. He valitsevat viimeisen vaihtoehdon. Ja viettivät ikimuistoisen, intohimoisen ja kauniin päivän kahdestaan. Seksi huoneessa.

Lauantaina on kysymys?
Lähdettekö yhdessä vai erikseen.
– Yhdessä, pariskunta vastaa kuorossa.

Ja sunnuntai on vain matkalaukkujen pakkaamis päivä.

He vaativat laatua ja saivat laatua terapiassa.

He menivät laadukkaaseen terapiaan… He eivät istuneet lentokentällä odottamassa laivaa. Se, ettei ratko asioita, on kuin odottaisi lentokentällä laivaa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Älä istu lentokentällä odottamassa laivaa.

Tarvitsemme leipää ja sirkushuveja.

Sirkushuveja ovat: ooppera, elokuvat, kirjallisuus, maalaukset, jopa keramiikka, että musiikki, tv sarjat, näytelmät, teatteri, sirkus, ja tietenkin runous jne jne.

Etenkin runous.

Ihmiset tarvitsevat leipää ja sirkushuveja.

Runouden sulo soinnuin edetään blogissani.

Kirjoitus tyylin ollessa fiktio tarinoissani.

Olen tarinan kertoja.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Tarinassani tik tak tik tak… suunnataan Goalle…

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa… ja se on lukeminen.

Tunnelmallisia lukuhetkiä, runouteni sädehtivässä maailmassa.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään.

Fiktiivinen tarina on nimeltään:

PAKKANEN

On jäätävä pakkanen. Lämpömittari kipuaa kolmekymmentäkaksi, 32, astetta pakkasen puolelle.

Ja tämä lady pukeutuu lämpimästi.

Auto ei starttaa. Pakkasella. Oi, ei…

Ja nokkaani laitan ulos jäätävään ilmaan, vain kun on pakko.

Tahdon ajatella säteilevän onnellisia ajatuksia.

Ja nyt niitä kalastelen. Tuumii tarinani Satu.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: TÄNÄÄN on onnellisten ajatusten päivä.

Suloisten tuhansien järvien maan kieli, suomenkieli on yksi maailman vaikeampia kieliä.

Vaikkapas…

Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän…

Jo Possessiivisuffiksin takia (se on vaikkapas… autoNI sanan… NI loppuliite, siis).

Runouttani lehdissä.

On valittu kauneimpia sanoja… näitä ovat mm. kastehelmi ja hiljaisuus, että lounastuuli ja halla…Aamunkoi, solina, kesäheinä, unelma.

Usva… Lumi… Aava… Ihana… Kaiho… Aamu… Kielo… Hellä… Rauha… Höyhen
… Pumpuli… Lähde… Vanamo… Ilo… Onni… Kesäyö… Sisu… Hilla… Armo
… Meri… Lämmin… Kuulas

Näistä suloisen tuhansien järvien maan kauneimmista sanoista. Olen kirjoittanut runon. Lukaises blogiani runouden pidemmälle. Niin voit lukaista runon.

Suomen kielen vaikein sana on puolestaan: Defibrillaattori (se on siis se lääkäreiden sydän laite).

Pisin sana on: pyyhkäisyelektronimikroskooppi? Vai onko?

Käytetyimmät sanat ovat: että, ja…

Rumin sana… no tiedät kyllä… 

Minkä sanan Suomi tarvitsisi: please…

Totta vie… please…

Olen kirjoittanut monen, monella tyylillä runoja. Joskus liirum laarumeja… vailla sisältöä… pitsisin riimein.

Joskus painavaa sisältöä kirjakielellä…

Joskus murtein…

Joskus hionut adjektiiveja… joskus punonut ja nikkaroinut verbejä…

Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen… Olen kirjoittanut siis monen monella tyylillä.

Kirjoitus tyylini tarinoissani ja runoudessani on fiktio.

Olen kirjoittanut mm. runokirjan Lumihiutaleinen orkidea.

Lukaise blogiani pidemmälle. Sananen

helmikuussa olevasta Runebergin päivästä.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar
Lukemisiin