Hauskaa vappua
30.4.2024
+ 2
Aurinko nousee 4:47
Aurinko laskee 21:43
On äärimmäisen helppoa keskittyä maailman negatiivisiin asioihin ja unohtaa kaikki suurenmoisen planeettamme kauneudet, kuten uskomattoman upeat auringon laskut. Auringon laskua saamme ihailla tänään klo 21:43.
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut runouden
sädehtivään maailmaan
Lämpimästi tervetuloa
Hei hei huhtikuu, tervetuloa toukokuu.
Suurenmoista… on tullut e-kirjasto.
Jokos olette, upeat blogini Runouden sävelin lukijat,
löytäneet e-kirjaston?
Minä olen.
Runouteni skaala on laaja. Runoutta, niin vappuun, juhannukseen, jouluun kuin pääsiäiseenkin.
Runouttani lehdessä.
Vappuruno menee näin, olkaas hyvä.
PIKNIC
tehdään eväsleipiä
edessä eväsretki
onnen hetki
Tänään tarinassani on Leea. Hän rakastaa komediaa. Komedian päätarkoitus nykyaikana on huvittaa katsojaa, mutta alun perin sen tarkoituksena oli parantaa yhteiskuntaa paljastamalla hölmöyksiä ja paheita, näin ajat ovat muuttuneet.
Ajat ovat muuttuneet kovin.
MTV3-kanavan uudessa Tabu-ohjelmassa käsitellään huumorin keinoin aiheita, joille ei saisi nauraa.
(Siis näkövammaisille, sairauksille, lyhyt kasvuisille…)
Ohjelma näyttää saaneen hyvän vastaanoton sosiaalisessa mediassa, kysymysmerkki.
Onneksi en ole komedianne… onneksi olen runoilijatar…
Pitää piirtää ihan rasti seinään siksi…
Komedia on taiteenlajeista, kenties kaikkein vaikein.
Kaikkein vaikein…
Mutta tarinan Leean unelma on olla komedianne. Fiktiivinen tarina, siis…
Kuten minkä tahansa asian kanssa, myös huumorin tajua voi kehittää…
Musta huumori on se, että traagisia asioita pidetään hauskoina… kun taas roustaaminen on stand upin uusi raaka laji.
Jos on huonoa huumoria… niin voin todeta vanhan kansan sanoin, että
”ennemmin räkänokastakin mies tulee kuin tyhjän naurajasta.”
Tarinani Leea, hän rakastaa huumoria.
Myös roustaamista.
Nämä kyseen alaiset ja erikoiset… vitsit olen kuullut, kirjotanpas ne tähän.
– poliisiksi pukeutunut nainen pysäyttää auton, kuljettaja on saada sydänkohtauksen ja hänelle huudetaan… hymyile, olet piilokamerassa.
– jokeen on nakattu lippis, apua huudetaan puun takaa ja nauretaan ihmisille, jotka säikähtävät lippistä joessa.
Katsoin erään komediannen haastattelun tv stä… hän soitti vakavana pianoa… jokainen odotti, että hän tekee jotain hauskaa, pianoa soittaessa, tipahtaa vaikka pianon tuolilta tai soittaa väärin jne… kun hän soitti pianoa… hänen oli vaikea olla vakava komedia uran jälkeen. Voi olla näinkin…
Näiden alkusanojen kautta on aika astua tarinaan.
Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.
Pitäähän minun esitellä tarinan hahmo.
Hän on Leea, 33, linja-auton kuljettaja. Naimisissa, tuore morsian. Puoli vuotta sitten kuiskasi nuo maagiset sanat: tahdon. Hän rakastaa kebabia, oopperaa, komedioita. Että hän rakastaakaan komediaa. Niin roustaamista kuin kepeitä komedia elokuviakin. Hän nauraa paljon.
Ikää kilahtaa mittariin lisää, kun nauraa.
Ja tarina alkaa…
On vappu, tein simaa ja leivon munkkeja. On kylmä vappu, niin en lähde katsomaan patsaan lakitusta, saati piknikille. Tarvittaisiin pilkkihaalarit, että piknikillä tarkenisi, tuumii Leea.
En poksauta skumppapulloa vapun kunniaksi.
En kutsu ystäviä kylään, en.
Olen turhautunut.
Turhautuminen, tuo kuluttava ja ankea tunne, joka johtaa vain kurjuuteen.
En ole melankolinen, en.
En masentunut, surullinen, toivoton, ahdistunut, en.
En iloinen, sädehtivä, en.
Olen turhautunut.
Frustroitua… sitä tämä on…
Tunteet on otettava tosissaan. Niistä on tultava tietoiseksi. Ne on tunnistettava.
Totta vie tunnistettava.
Mistä turhauduin ? Miten kamppailen turhautumista vastaan? Mihin suuntaan energiani?
Kielteisiä kokemuksia ja tuntemuksia ei kannata kieltää.
Oikeastaan päinvastoin: kaikki kokemukset ja tuntemukset kannattaa hyväksyä ja todeta sellaisina kuin ne on.
Olen aito tunteistani, en rakenna kulisseja, ne tuppaavat romahtamaan.
Tänään päätän lopettaa onnen etsimisen, ja se ilmestyy eteeni, odottamatta, turhautuneisuus väistyy.
Avaan tv n… oi, niin ihana komedia… sitä rupean katsomaan… ja nauru kaikuu huoneessani.
Unelmoin… että nousen lavalle. Unelmissani olen komedianne. Ja saan koko yleisön raikuvaan nauruun. Yleisö nousee seisomaan, taputtaen ja hurraten minulle.
Kukaan ei naura yleisössä, se on painajaiseni, mutta näin ei käy minulle. Ei… ei…
Ja jälleen huumori voitti… huumorilla voittaa jopa turhautumisen…
Huumorin voima on suuri.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Pyri elämään aidosti.
Näin teki tarinani Leea, hän oli aito tunteistaan.
Kohtaa tunteesi, erittele tunteesi, näin teki tarinani Leea.
Suurenmoista, että olet löytänyt blogiini runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin
