Tarinan aika

9.5.2026

+8

Aurinko nousee 4.13

Aurinko laskee 22.15

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika... Pitäähän minun esitellä fiktiivisen tarinan henkilö.

Hän on …

Anette, 41. Ison firman omistajan lapsenlapsi. Perhe firma, siis. Hänen isänsä on charmantisti ohimoilta harmaantunut mies. Ja firma on Anetten elämäntapa. Hän miettii jopa vapaa-aikaansa. Että on edustava firman silmissä. Anette piipahtaa kampaajalla parin viikon välein. Joten hänen vaaleat kutrinsa ovat tip top. Samoin meikki ja jakku puku. Mikä on siisti ja tyylikäs, hento nainen. Ihmisenä kasvamisen kipua ja tyylikkyyttä, näistä on Anette tehty. Hän ei perusta liikunnasta. Ei mökkeilystä, eikä edes hyvästä ruoasta.

Robert, 30. Robert on Anettea 11 vuotta nuorempi mies. Työ Anetten firmassa on Robertille pakollinen paha. Että hän saa leivän pöytään. Hän ei ole sukua firman omistajalle. Hän kokee ulkopuolisuutta, perhe firmassa. Hän surffaa kesäisin ja laskettelee talvisin. Robert rakastaa tarinoita, kissan tassujen pehmeyttä ja hän nauraa paljon. Hän rakastaa kiinalaista ruokaa ja onkin kiinalaisen ravintolan suurkuluttaja. Kotipakettiin hakien. Hän rakastaa metsää, läsnäoloa ja elämää, erilaisia makuja unohtamatta. Elämän ollessa mielenkiintoinen tutkimusmatka Robertille. Hän käy töissä, vain säästääkseen lomaa varten. Hän on lähdössä Espanjaan surffaamaan upeille aalloille.

Ja tarina alkaa.

FIRMA on tarina nimeltään.

Anette on tulisesti rakastunut Robertiin. Robert ei tiedä tätä.

Anette miettii jopa vapaa-aikaansa, että hän on edustaa firmaansa hienosti.

Robertilla on Instagram. Hän surffaa kuvissa. Hän laskettelee kuvissa. Hänen kuvissaan on olut tuoppi ja yhdessä otoksessa hän irvistää kameralle, kieltään näyttäen.

Anette ei pidä Robertin instagrammissa. Se ei edusta hänen firmansa imagoa. Tyyliä, laatua ja luotettavuutta. Mutta se ei ole firman Instagram, se on Robertin oma IG. Yhdessäkään IG n kuvassa Robert ei ole puku päällä. Töissään hän pukeutuu pukuun, arkenakin.

Robert on sinkku ja hän nauttii vapaudestaan.

Parasta hänen mielestään on vapaa-aika.

Onkohan viikonloput ja lomat tehty kiinassa, koska ne eivät kestä pitkään, Robert vitsailee maanantai aamuna firman kahvihuoneessa.

Anette tietää, että nettipalavereissa valon on tultava oikeasta suunnasta. Kameran linssiin katsoessa näyttää, että katsoisi silmiin. Hän on suora ryhtinen ja edustava. Kuuntelee, vasta kysymyksiä esitellen. Hän on töissään jopa yli ihminen. Niin sydämellään hän firmaan kuuluu.

Anette ja Robert ovat eri maailmoista. Eri lähtökohdista. Täysin erilaisia.

He ovat asioista erimieltä. Mutta he voivat oppia toisiltaan ja tulla viisaammiksi. Joskus mielipide erot avaavat keskustelut.

Anette on tulisesti rakastunut Roberttiin. Saako hän Roberitin omakseen. Sitä ei tämä tarina kerro. Sen tämä tarina kertoo, että…

Anette kuuluu koko sydämmellään firmaansa. Firma on hänen elämänsä.

Vapaa-ajallaan hän ajattelee töitä, joskus jopa tekeekin. Näin ollen hän on 24/7 firmassa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Jos elämässäsi on ihmisiä, jotka ovat erimieltä kanssasi. Voit oppia heiltä ja tulla viisaammaksi. Joskus mielipide erot avaavat keskustelut. Ei tuhoa niitä.

Tänään blogissani uuni tuore runoni Piikkikruunu. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

PIIKKIKRUUNU

rehellisyyttä

ovien paiskomista

anteeksi antoa

piikkikruunu on

suloinen mutta piikikäs

pieniä kukkia ympäröi

kaksi pyöreää ylälehteä

joko punaiset, vaaleanpunaiset,

valkoiset tai keltaiset

rehellisyyttä

ovien paiskomista

anteeksi antoa

punaiset, vaaleanpunaiset,

valkoiset tai keltaiset

kukat

olemme kuin rukat

rehellisyyttä

anteeksi antoa

toistemme taakkojen

kantoa

Mitäs teille upeat blogini runouden lukijat kuuluu?

Minulle kiitos hyvää. Mukavaa arkea tämä runoilijatar porskuttelee.

Katsoin elokuvan Humiseva harju.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen

Runorikasta viikonloppua

8.5.2026

+7

Aurinko nousee 4.17

Aurinko laskee 22.11

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Sädehtivää ja runorikasta viikonloppua.

Tänään blogissani runouden kaunis runoni Luminen, jäinen maa. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

LUMINEN, JÄINEN MAA

meren rannalla

askeleet lumisella,

jäisellä sannalla

ulos pääsyä

myrskystä

odottaen

hänen saapuessa

meren rantaan

silloin

arjessa

lintujen

lentäessä

onnellisuuteen

kietoutuneena

vaniljan tuoksun

leijaillessa

kevät talven

iltapäivässä

meren ranta

linnun siiven

isku hento

tunnelma, oi niin rento

on ihmisiä

joista saat voimaa

ja ihmisiä jotka

vievät voimasi

hänen ollessa

ensiksi mainittu

lähde, voiman

istahtaen suurelle kivelle

vastaten hänen hymyynsä

arjessa

rakkain

katse kohotettuna

taivaalla hehkuviin

revontuliin

kuullen

kitaran sävelet

sumuverhon takaa

täyden Kuun aikaan

kitaran sävelten

taikaan

sumuverhon laskeutuessa

rosoiseksi rikottuna

keräten palaset

rakkauden voimalla

yhteen

eheytyen

ollen tänään

ehjempi kuin eilen

merituulen viileä

viima kasvoilla

kaukaisuuden yli

rakkauden lumous

säteilee arjessa

arjessa

jäisen meren luona

Monologi on teatteritaiteessa ja kirjallisuudessa käytetty yksinpuhelu, jossa yksi henkilö ilmaisee ajatuksiaan, tunteitaan tai motiivejaan joko suoraan yleisölle, itsekseen tai toiselle (poissaolevalle) henkilölle.

Se on usein dramaattinen keino syventää hahmon kuvausta tai pysäyttää tapahtumien kulku.

Teatterimonologi: Näyttelijän pitkä puheenvuoro, joka voi olla suoraa puhetta yleisölle tai roolihahmon ääneen puhuttua ajatusta.

Sisäinen monologi: Kirjallisuudessa käytetty tekniikka, joka kuvaa hahmon mielenliikkeitä ja tajunnanvirtaa ilman ulkopuolisen kertojan muokkausta.

Käyttötarkoitus: Paljastaa hahmon syvimpiä tunteita, ennakoida tulevaa tai tarjota tauko dialogiin.

Esimerkki: Shakespearen Hamletin ”Ollako vai eikö olla”.

Monologi erottuu dialogista (kaksikeskustelusta) siten, että puhujia on vain yksi.

Olen tarinan kertoja, on siis fiktiivisen tarinan aika.

MONOLOGI

on tarina nimeltään. Ja tarina alkaa…

Cindy on pienen teatterin näyttelijä.

Yleisöä on paikalla 16 kappaletta.

Hän jännittää. Hän on aivan paniikissa.

Hän, jopa hengittelee paperipussiin, ennen näyttämölle astumista.

Hän kipuaa lavalle ja esittää monologin.

Hän kokee, ettei häntä muisteta hänen elämässään tarpeeksi.

Cindyllä on mustat kutrit, roolia varten yön siniseksi värjätyt ja smaragdin vihreät silmät.

Cindy on pienen teatterin näyttelijä.

Yleisöä on paikalla 16 kappaletta.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Tuntuuko sinusta, ettei kukaan muista sinua. Jätä pari laskua maksamatta, niin johan muistetaan.

Arvatkaas mikä on kestänyt ajan hampaan.

Muuttumattomana?

Kerronpas jotain, mitä ette tiedä tästä runoilijattaresta.

Nimittäin sen kerron, että pidän museoista.

Olen kirjoittanut runon nimeltään: Museo. Runon voit lukaista runokirjastani. Sukella siis kirjojeni sädehtivään maailmaan.

Astutaas aikakoneeseen…

Historian havinaan…

Museoiden kiehtovaan maailmaan…

Museoista voisi kirjoittaa pitkästikin… lyhyesti tänään…

Piipahdin – jokin aika sitten – Riikassa museossa…

Riikassa on erinomainen ja monipuolinen kokoelma museoita, jotka pääosin sijaitsevat vanhassa kaupungissa tai sen lähistöllä. Museoihin on lähes poikkeuksetta edullinen pääsymaksu.

Kuin myös Lontoossa… piipahdin museoissa… (jokin aika sitten… )

Lontoossa on kiehtovia museo kohteita. Lontoon museot ovat tutustumisen arvoisia…

Joidenkin museoiden pääsyliput ovat kalliita, joihinkin ei ole pääsylippuja lainkaan (ilmaisia) …

Täällä meillä päin… Pohjois-Pohjanmaalla on upea museo.

Museo sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa, vuonna 1848 rakennetussa rakennuksessa, jossa toimi aikoinaan myös merimieshuone. Rakennus on säilynyt lähes entisellään.

Kulttuurihistoriallista esineistöä mm. taidokkaita naisten käsitöitä, löytyy museosta…

Näiden äärellä vierähti minulla tovi… Totta vie…

Kuinka pitsi on tehtykään historian havinassa ???

Äärimmäisen mielenkiintoista.

Meni tovi jos toinenkin.

Museosta löytyy myös sikiö.

Sikiö museon hyllyllä on herättänyt valtavasti keskustelua.

Toisten mielestä sikiö pitäisi haudata kunnialla.

Toisten mielestä sikiö kuuluu ehdottomasti museoon.

En ota tähän kantaa… en…

Tukholmassa käydessäni – jokin aika sitten – piipahdin Viikinki museossa.

The Viking Museumissa saa hyvän kuvan viikinkien elämästä!

Viikinkien asumus… pitkätalo, missä terva tuoksuu ja turkisvuodat roikkuvat katosta… löytyi museosta.

Viikinki museossa on myös vaunuajelu, jonka aikana matkaat halki historiallisiin… vuoteen 963 sijoittuvan viikinkiaikaisen tarinan…

Tässä blogi merkinnässäni astuttiin aikakoneeseen…

Museoiden historian havinaan…

Suosittelen museoita lämpimästi kaikille 🙂

Ai niin…

Arvatkaas mikä on kestänyt ajan hampaan. Muuttumattomana

Eniten lie muuttunut puhelin.

Noooo.. muuttumattomana on kestänyt kauiten virkkuukoukku. Mikäs muukaan.

Virkkuukoukku.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen