Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä kirjoittelemalla fiktiivisiä tarinoita, kera runouden sulo sointujen.
Lämpimästi tervetuloa blogiini runouden sävelin.
Niin uudet lukijat kuin vanhat
Jos olet blogini Runouden sävelin uusi lukija, pikainen esittäytyminen.
Olen siis runoilijatar.
Pohojanmaalta, Helsingistä Lakeuksille saapunut. Ja juurtunut. Kenties olen enemmän Pohjois-Pohjanmaalainen, kuin Pohojaalaaset ite, äärimmäisen kaunista seutua. Tasaista. Talvella saa suksia työntää sauvoilla liikkeelle alamäessä, niin tasaista : )
Viihdy kanssani runouden ja tarinoiden parissa.
Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.
Blogissani runouden sävelin on caravaanailua rakastava, ripauksen erähenkinen, kaupunkilaisdaami.
Rakastan tuhansien järvien maan järviä, metsiä, kaunista luontoa, mutta myös kaupungin tapahtumakalentereita. Kaupungin vilskettä ja vilinää.
Nautin arjesta, piipahdan kirjastossa, rakastan lukemista.
Runoteokseni Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä, löytyy kirjastosta.
Olen mukavuuden haluinen.
Pidän myös vanhasta, hyväksi havaitusta.
Minulta käy näppärästi niin kutominen… kuin pullan letityskin.
Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.
Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään.
Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,
violettia poisjättämättä,
punaista unohtamatta.
Blogini runouden sävelin tarjoaa runoutta, nimensä mukaan, että tarinoita, olen tarinan kertoja.
Aitoja hetkiä ja tunteita, tarjoavat tarinat.
Tarjolla inspiroivaa arjen kauneutta kera lomien, että matkojen.
Muutama tarinani tarjoaa lukijalle nojatuolimatkailua.
Rakastan tuttua ja turvallista, harmoniaa.
Maailma muuttuu, me muutumme, kuuluu yhden fiktiivisen tarinani opetus.
Jos hion, muovailen, askartelen ja viilaan sekä nikkaroin, että punon sanat, teen loistavaa runoutta.
Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino-kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.
Olen raapustellut runoni niin merenneitona kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin.
Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.
Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio, mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen), runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
Tunnelmallisia lukuhetkiä toivotan runouteni parissa.
Sukeltakaas siis runojeni maailmaan : )
Uusin runoteokseni on
SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ.
Maistiainen kirjastani
Sädehtiviä lumihiutaleita,
kimaltelevia jäitä
Ja kaunis uusi runo menee näin, olkaas hyvä.
BERYLLI SORMUS
siirtykäämme terassi pöydän
äärelle nauttimaan cappuccinoa
auringonpaisteeseen
nainen sanoo parantaen
hattunsa lierin asentoa
oikealla kädellään
käsissään silkkihansikkaat
sormessaan näyttävä
iso berylli sormus
beryllin upea
vaaleanvihertävä sävy
kimaltelee kilpaa
auringonsäteiden
kanssa
cappuccinon äärellä
naisen huulilta kaikuu
kuiskaus
hän muistaa asiat
toisella tavalla kuin
minä muistan
beryllin upea
vaaleanvihertävä sävy
kimaltelee kilpaa
auringonsäteiden
kanssa
Tätä edellinen kirjani on nimeltään
KEVÄISTEN KIRSIKKAPUIDEN SÄDEHTIESSÄ KAUNEUDESSAAN
Kirjassa tarjolla tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen, kera runouden sävelten.
Tätä edellinen runokirja on nimeltään
ONNELLINEN, LASINEN MERI, KRISTALLISEN NÄKÖINEN
Se on kaunis runoteos.
Suurenmoista runoutta mm. meren ulapasta aaltoineen.
Runoutta niin meren pinnan yläpuolelta kuin alapuolelta, runoja värikkäistä koralliriutoista ja meren kuohuista.
Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA
Maistiainen runokokoelmasta Lumihiutaleinen orkidea:
runo
TAVOITTEENNE
tavoitteenne
päämääränne
pyrkikää hyvään
maiseman lumo
lumous säteilee
aitoa tunnelmaa
kapeat kujat kutsuvat
tutkimus retkille
nauttien merinäköaloista
ainutlaatuinen
unohtumaton
elämys
pyrkikää hyvään
Tätä edellinen runokirja on nimeltään
AAMUKASTEINEN LUMPEENLEHDEN LUMO
Kirja on puolestaan sädehtivää runoutta sisältävä kaunis kirja.
Olen raapustellut myös lyhyen tekstin caravaanailusta kertovaan kirjaan, ja Pohjanmaasta kertovaan kirjaan että matkailukirjaan (City letters on kirja nimeltään).
Olen pitänyt runotaidenäyttelyn Kuun säteiden valaisema omenapuun hohde.
Taiteiden yönä pidin toisen runotaidenäyttelyn SILKKIKANKAISEN KUDELMAN TÄHTIKUVIOSET RUNOLLISET SOMISTUKSET.
Pian on kirjamessut täällä meillä päin. Runouttani on kirjamessuilla.
ILOISIA UUTISIA: Voitin pienen kirjoituskilpailun (teemana matkailu).
Minulla on kissa. Oi, rakastan kissoja. Suloisia, kuin mitkä.
Horoskoopiltani olen lohikäärme. Kiinalaisen horoskooppimerkin mukaan lohikäärme on voittaja, loistokas…
Noo… en usko horoskooppeihin, ikävä kyllä.
Poimin tähän yhden tarinan opetuksen. Ja tarinan opetus menee näin, olkaas hyvä:
Voimme laittaa suodattimen päälle, mitä pahasta maailmasta ammennamme sydämeemme.
Maailmassa on lukuisia kauniita asioita, joilla voi ruokkia itseään.
Luettelenkos…
Runous.
Maaseudun rauha, kaupungin tapahtumakalenteri, kissat, kevät ja solisevat purot… tuoreista appelsiineista puristettu mehu. Suussa sulava sapuska, raikkaat aamut, tunnelmalliset illat, hillityn ruskea värisävy, kehut, tanssiminen, ystävällisyys, cappuccino, ruusut, muurinpohjaletut, kauneus, auringon lasku ja auringon nousu…
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nuotion loimu, onnensa kukkuloilla oleminen. Porealtaat, vohvelirauta, ja suussa sulavat vohvelit, kermavaahdolla & mansikka hillolla, heinäkuu, puutarhat…
Saavutukset, kauneus, mahonki, timantit, lempimusiikki…uima-altaat, loma, kanelilla maustettu omenakastike… sininen taivas, miettiminen kesäisin, mitä kuviota mikäkin pilvi edustaa… nukkuminen…
Piknikit, syysruskan väriloisto, palmut, orkideat, meri, suloiset tuhansien järvien maan järvet, laiturit…
Listaa voisi jatkaa loputtomiin…
Ja etenkin voit ruokkia itseäsi kauniilla runoilla.
Maailma on jäätävä, mutta voimme napsauttaa suodattimen päälle.
Blogini tarjoaa mm. kirjasuositukseni.
Blogini tarjoaa mm. fiktiivisiä tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen, olen tarinan kertoja.
Blogissani runouden sävelin löytyy mm. suussa sulavia kokkausohjeita, vaikkapas lihapullien ohje jne…
tekstiilitaidetta unohtamatta,
kuulumisiani poisjättämättä : )
Pysy mukana blogissani, niin tiedät mitä, blogini tulee tarjoamaan.
Nuotion loimu ja rätinä vaatii aina tarinan, blogini tarjoaa tarinoita nuotion loimuun.
Tarinoissa kerrotaan milloin mistäkin; joskus kohotellaan kulmia, hullaannutaan onnen sirpaleista, kauniista kukista, kevät auringosta, keski- kesän kauneudesta… syysruskasta… tai sanoin kuvailemattoman kauniista puista lumiharsossaan…
Pohditaan olemassaolon syvimpiä merkityksiä ja hetkittäin ollaan… oi niin… ihanan pinnallisia.
Tarinoita tavallisen arjen parissa. Hetkittäin myös juhlaa ja lomia.
Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista kera muun tärkeän ja ei niin tärkeän.
Esirippu nousee, astu tarinoiden maailmaan…
Näissä tunnelmissa
näissä tunteissa
– Runoilijatar
Lukemisiin : )
Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika…
Katsoin Tappaja hain.
Jo elokuvan tunnus musiikki on selkäpiitä karmiva.
Tappaja haista on tehty useita eri versioita.
Tunnetuin lie 1975 ensi iltansa saanut jännityselokuva, joka perustuu samannimiseen bestselleriin.
Ihan hyvä elokuva.
Olen muuten ollut metrin päässä haista (ja suluthan jätetään tekstistä lukematta… kuulostaa paremmalta, kun sulut jätetään lukematta… akvaario maailmassa tosin, välissä oli akvaarion seinä, mutta kukas nyt sulkuja lukaisisi).
Tänään kerron tarinan, jonka opetus menee runoni Kielo sanoin:
KIELO
TIEDÄ
ARVOSI
Miksi suomalaiset vähättelevät itseään, tämä on äärimmäisen vastenmielistä. Jos sanot, suomalaiselle naiselle, ”sinulla on kaunis leninki.” Saat vastaukseksi ”Tämä nyt on vain tällainen riepu.” Anteeksi, että olen olemassa olemuksen suulla vastattuna.
Tämän vasta kohta lie äärimmäinen itse kehu:
”Pisin aika, jonka pohjalainen on ollut kehumatta itseään, on 3:47,56. Ennätys on vuodelta 1957… ja hän kehuskelee sillä jatkuvasti….”
Runoni ja tarinan opetus on siis terve itsetunto.
Kysyn sinulta lukijani, missä olet hyvä?
Vastauksen pitäisi tulla kuin kaupan hyllyltä.
En kysynyt missä olet huono, kysyin missä olet hyvä, lukijani?
Runoni Kielo sanoin
KIELO
TIEDÄ
ARVOSI
Ja sitten sama kysymys blogin pitäjälle, minulle…
Missä olen hyvä?
Olen mm. hyvä kokki.
Ja sitten on aika astua itse tarinaan… mitäs jos kokkailtaisiin tarinassani. Fiktiivisestä sellaisessa.
Tarina kuvaa ikäkriisiä. Lyydia on 47 vuotias, nainen parhaassa iässä.
Ja tarina menee näin. Olkaas hyvä.
Tarina on nimeltään
Terve itsetunto
Olipas kerran…
LYYDIA, 47, KOKKI.
Lyydialla häämöttää viisikymppiset lähitulevaisuudessa, kun hän oli nuori, kaikki oli mustavalkoista, oli dinosauruksia, hiekkalaatikoilla oli soraa. Ja lelut, ne olivat puuta ja nekin naulattu lattiaan kiinni. Ruokana oli peruna tai vaihtoehtoisesti pepua. Pepua kokkailtiin pula-aikana jauhosta, kera voin ja vettä. Pyöriteltiin palloiksi ja paistettiin pannulla. Unohtamatta pettuleipää.
Pettuleipää valmistettiin keräämällä levyjä männyn kaarnan alta löytyvistä jälsi- ja nilakerroksista. Kerätyt levyt kuivattiin, kuumennettiin ja jauhettiin, minkä jälkeen ”jauhoista” valmistettiin ruis- tai ohrajauhoihin sekoittamalla pettuleipää.
4,5 dl vettä
1/4 hiivaa
7 dl ruisjauhoja
2 dl pettujauhoa
Oli saippua, mikä kävi puisille pinnoille, keholle, kutreille ja portaiden kuuraukseen.
Nykyisin on purnukka mikä laitetaan värjättyjen kutrien shamppoon välissä, aamupäivällä, ennen hoitoainetta, iltapäivällä hiusnaamion välissä ennen iltaa, jolloin laitetaan permanentattujen hiusten shamppoo. On purnukka ennen toisen purnukan laittoa kutreille… Tämän lisäksi on kahdeskymmeneskahdeksas eri purnukka silmäryppyjen hoitoon. Purnukoita on tuhansia erilaisia, tuhansia.
Kun Lyydia oli nuori, sitä mentiin kaikkialle hiihtämällä. Sitä hiihdettiin, kesät, talvet, ylämäkeen.
Puhelimia ei ollut, jos oli asiaa, huudeltiin tuntureiden yli, tai lähetettiin savumerkkejä.
runo:
LUOLAMIES
jo luolamies
ken ties
sen ties
Ajat ovat muuttuneet kovin, ajat ovat muuttuneet kovin.
Lyydia valmistui 25vuotiaana suuhygienistiksi, muita kouluja hän ei ole käynytkään.
Onnellisesti naimisissa eläkkeellä olevan miehensä kanssa, lapsia on neljä, lapsenlapsia kaksi.
Vapaa-aikansa hän viettää mökillä.
Ikää on mittarissa neljä ja seitsemän.
No, loppujen lopuksi Lyydia on nuorekas daami. Melkein kapaloissa vielä, ei edes viisi ja nolla ole mennyt rikki.
Ikä kriisi on saanut aikaan moisen ajattelun.
Viidenkympin villitys kolkuttelee jo ovelle.
Hän on nainen, parhaassa iässä.
Lyydialla on terve itsetunto. Mikä on hyvä perusta elämälle. Hänen mottonsa on runo Kielo.
TIEDÄ
ARVOSI
Nyt kun tunnet tarinan henkilön Lyydian. On aika päästää Lyydia ääneen.
Olen Lyydia.
Hammaslääkäri.
Ajattelin vaihtaa alaa.
Lähteä koulunpulpettia kuluttamaan vanhana.
Missä olen hyvä…
Olen hyvä kokki…
Ja niin hain kouluun. Kokki kouluun. AIKUISOPISKELIJAKSI.
Pääsin. Opiskelu kaverini olivat nuoria, nuorin oli vasta 22vuotias, nuorempi kuin lapseni… mutta huokaisin helpotuksesta, kun näin yhden opiskelukaverini, nimittäin Auroran. Hän oli jo juhlinut viisi ja nolla syntymäpäivänsä. Mittariin kilahtanut jo 54 vuotta.
Lukea, opiskella, teroitella aivojaan ja parantaa taitojaan, tämä kannattaa aina.
Opinnot olivat tylsiä, kun aloitin koulun.
Aloitimme perunan keitosta.
Kuka vain osaa keittää perunat.
Tämän jälkeen opinnot sisälsivät vitamiinit.
Hohhoijakkaa, sanon minä.
Etäopintoja tein kiillotettua purukalustoani purren. Purukalustoni kiillottelin viimeisessä ammatissani.
Mietin, teinkö virheen.
Olisikos vain pitänyt pitäytyä juhannus pöydän koreaksi laitossa läheisilleni.
Ja niin vieri vuosi, niin vieri toinen vuosi.
Ja aloin pitää opinnoistani.
Kolmas vuosi kun koetti, rakastin jo opintojani, kuin hullu puuroa.
Tosin naapurini työskentelee mielisairaalassa, hän tietää, että kaikki hullut eivät pidä puurosta.
Hänkin miettii alan vaihtoa, kokiksi.
Kysyi minulta, suosittelenko opintoja.
Vastasin, kyllä, oi kyllä.
Puuronkin voi tehdä niin monella eri tavalla.
Aamu on suurenmoista aloittaa mannapuurolla, mansikka kiisselin kera.
Opintojen päätös häämötti.
Ja niin koetti loppu työn aika.
Missä kaikki sumo painijat ovat… Oi, kuinka heitä kaipasinkaan lopputyöni äärelle.
Oi voi, rakastan ihmisiä, jotka rakastavat ruokaa.
On epäkohteliasta olla syömättä, tosin on kulttuuri, jossa jätetään hieman lautaselle sapuskaa, näin kokki tietää, että hän on kylläinen, eikä nälkä jäänyt, mutta kulttuurissamme ei ole näin.
On epäkohteliasta kokkia kohtaan olla syömättä.
Ja valitsin ruoaksi, lihapullat, vanhat kunnon lihapullat. Lopputyöhöni.
Raati koostui seitsemästä ihmisestä.
1. opettaja
2. maistelija, allergikko
3. nirso
4. ainaisella epäonnistuneella laihdutuskuurilla oleva
5. anorektikko, nälkiintynyt, karmiva näky
6. kasvissyöjä
7. kurssin järjestäjä, kalastaja
Sain kuin sainkin näytön läpi.
Olen siis loisto kokki.
Hio hei.
Heitin kärrynpyörän, kun minulle ojennettiin koulun todistus kouraani.
Ja niin tämän ladyn kouraa koristaa päästötodistus. Valmistuin ammattiin, samana vuonna, kun kilahti mittariin viisi ja nolla.
No työelämää, ennen eläkettä on vielä yli kymmenen pitkää vuotta.
Ja teen sitä mitä rakastan, ruokaa.
En sitä mistä en pidä, poraa purukalustoa.
Valmistuttuani hain töihin.
Päädyin japanilaiseen ravintolaan kokiksi.
Ja ruoka, se on suussa sulavaa.
Japanin perinteisimmät juomat ovat tee ja sake.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli:
TIEDÄ
ARVOSI
Suurenmoista, että löysit blogiini.
