Huomenta

13.5.2025

+6

Aurinko nousee 3.54

Aurinko laskee 22.34

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ RAAPUSTELEMALLA FIKTIIVISIÄ TARINOITA, KERA HUIKEIDEN TARINAN OPETUKSIEN. BLOGISSAAN RUNOUDEN.

RUNOUDEN SULOSIIVIN EDETÄÄN BLOGISSANI RUNOUDEN.

Aloitan blogimerkintäni kirjoittamalla iästä. Tämän jälkeen sananen päivän polttavista puheenaiheista … Lomaan kaunis runoni Tavoitteenne. Ja päätän blogimerkintäni FIKTIIVISEEN tarinaan. Nojatuolimatkailua lukijoilleni, Kroatiaan. Blogissani runouden.

 

Aloitan siis… blogimerkintäni kirjoittamalla iästä.

 

Naisiltahan ei saa koskaan kysyä ikää. Näin se vain on …

 

Olen 40 plus…

En nuori, en vanha.

Pidän iästäni.

NUORUUDESTA PARASTA ON SE, ETTÄ SE ON TAKANAPÄIN.

Miehistä tulee charmantteja, kun he vanhenevat?

Naiset taistelevat ikääntymistä vastaan. Kenties?

On olemassa kulttuuri missä nuoruus on voimaa ja vanhukset viedään syrjään.

On olemassa myös kulttuuri… Tummat/kaaleet, siis. Jossa ”harmaat hapset ovat kunnian kruunu.” -Sananl.

Olen kirjoittanut aikaisemmin tarinan Tik tak… Teemana on aika tarinassani. Tarinan voit lukaista, lukemalla blogiani runouden pidemmälle.

Ja esitin tarinan lopussa kysymyksen.

Jos olisi aikakone – jota kukaan koskaan tuskin keksii – mihin menisit.

Tämä runoilijatar suuntaisi rokokoohon 1700 luvulle. Aikakoneella.

Nyt esitän toisen kysymyksen…

Jos olisi keksitty nuoruuden lähde (siis ettet vanhenisi, olisit ikuinen nuori)… Tuskin kukaan on keksinyt tai löytänyt.

Joisitko nuoruuden lähteen vettä?

MINÄ EN.

Pidän iästäni.

Yllätys yllätys…

 

Seuraava tarinani tulee kertomaan nuoruuden lähteestä. Pysy blogissani runouden mukana… Voit lukaista tarinan.

 

Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää. Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarinan tarttumaan sulkakynään.

 

Joskus blogissani runouden sananen… vaikkapas päivän polttavasta puheenaiheesta. Runouden lomaan.

Mistäs tänään puhutaankaan?

– Jauheliha loppuu kaupoista?

ja

– Täällä meillä päin … päivän polttava puheenaihe on, että mihin sijoitetaan erään taiteilijan taideveistokset/taidepatsaat.

että

-Kauneus ihanteet.’

 

Siis sananen päivän polttavista puheenaiheista.

 

– Kana ei ole hassumpaa (jauheliha loppuu kaupoista)… Suosittelen.

 

Anna öljyn kuumentua paistinpannussa ja paista porkkanoita, punasipulia ja parsakaalia kovalla lämmöllä noin 3 minuuttia.

Ruskista broileria noin 2 minuuttia.

Lisää loput ja sekoita.

Lisää vihannekset ja anna kermaisen kana-curryn hautua miedolla lämmöllä kannen alla noin 3 minuuttia. Mausta maun mukaan. Jos pidät tulisesta, tulisesti, jos miedosta, miedosti.

Rypsiöljy ½ rkl paistamiseen x2
Pieniä porkkanoita paloiteltuina 200 g
Punasipuli leikattuina renkaiksi 2 kpl
Parsakaali leikattu varrellisiksi kukinnoiksi 200 g

Kanan fileitä paloiteltuna400 g
currya maun mukaan
ruokakermaa 5 dl
Hunajaa
Karkeaa suolaa 1 tl
Kevätsipulia hienonnettuna ½ nippu
Paahdettuja, karkeaksi hienonnettuja cashewpähkinöitä

Nauti riisin kera.

A´vot

 

– Ja patsaat… Etkö ole kuullutkaan? No se on päivän polttava puheenaihe TÄÄLLÄ MEILLÄ PÄIN… Mitäs noita siirtelemään. Antakaas niiden olla siinä missä nyt ovat, toteaa tämä runoilijatar.

 

Kauneus ihanteet ovat myös… tämän päivän polttava puheenaihe.

Korsetteja… korkkareita… botoxia… onko näistä kauneus tehty? Onko?

Mursien paimentolaiskansan mielestä… on äärimmäisen kaunista … kun suuta koristaa savikiekko… alahuulessa. Alahuuleen tehdään reikä, jota laajennetaan yhä suuremmalla kiekolla… kunnes lautasen voi laittaa alahuuleen. Keskimmäiset alahampaat veks… Lautanen on helppo irrottaa syömisen ajaksi.

Ja mistä päin… tämä alkuperäis kansa löytyy… noin 800 kilsaa

Addis Abebasta.

Tämä on heidän kauneus ihanteensa.

Tai mitäs tuumitte kauneusihanteesta… pitkä kaula… Kayan-kansan naiset pidentävät kaulaansa raskailla vaskirenkailla. Kaula ei oikeasti pitene, vaan koru painaa olkaluita alaspäin, mikä saa kaulan näyttämään epäluonnollisen pitkältä.

Tai…

Matses-kansa.

Kissa ihmiset.

Naiset lävistävät nenänsä pitkillä ruokopiikeillä, jotka sojottavat kasvoista kuin pitkät kissanviikset. Koristautumista täydennetään kaarevalla puutikulla, joka tungetaan suun läpi. Kirkkaanpunainen vartalomaali ja kasvotatuoinnit.

Heimon luokse on viikon jokimatka Perun Iquitoksesta.

Mauritanialaiset ovat ikimuistoisista ajoista asti suosineet lihavia rouvia. Heidät lähetetään jopa lihotusleireille. Vaurauden merkki.

Tämä on heidän kauneus ihanteensa.

Mauritanian maisemat ovat Saharan hiekkadyynejä ja Atlantin jylhää rannikkoa.

Onko sinulta leikattu umpisuoli ja pidät arpea rumana…

Höpö höpö…

Beninin ja Togon rajaseudulla Togo-vuorella. Arvet kaunistavat. Arpitatuointeja on heillä.

Siinä muutamia kauneusihanteita.

Millaiset ovat missi kisojen kauneus vaatimukset…

Tällaiset… ovat missien vaatimukset ????

– On kruunauspäivänä iältään 18–24-vuotias nainen.

– Hyvämaineinen Suomen kansalainen.

– Naimaton

– Lapseton

– Ei ole koskaan osallistunut alaston kuvauksiin tai niihin verrattaviin esiintymisiin.

– Ei käytä, eikä ole koskaan käyttänyt huumeita.

– Lävistykset tai tatuoinnit eivät ole kiellettyjä, mutta ne saattavat alentaa tuomaripisteitä.

– Kaikkiin kauneusleikkauksiin tai niihin verrattaviin toimenpiteisiin suhtaudutaan erittäin varauksellisesti ja käsitellään tapauskohtaisesti.

Minusta ihminen joka omistaa hyvän ja terveen itsetunnon on kaunis. Ihminen joka on täynnä rakkautta ja lempeyttä on kaunis… Hymyn häivä valaisee ja on kaunis.

Selasin lehden nopsaa. Joten missit/mikä kauneus kilpailu oli… ei jäänyt mieleeni. (On jopa pienten ompelupiirien ns. Miss Sik sak kilpailuita tai jotain Miss Neiti … joku autokilpailu yms… Kauneus kilpailuita on liuta).

Joten en voi sanoa kuka on mielestäni kaunein…

Kauneudesta puhutaan tänään…

Päivän polttava puheenaihe on siis: kauneus ihanteet… Siitä siis sananen.

PITÄKÄÄ KAUNEUS KILPAILU KENELLÄ ON KAUNEIN SYDÄN.

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” – San 4

Olen kirjoittanut monen moisella tyylillä. Ripotellut nonparelleja adjektiivien päälle… punonut, hionut ja viilaillut verbejä. Maustanut tulisin maustein sanakeitoksen. Pitsisiä riimejä… että kirjakieltä.

Tarinoita blogissani runouden… tavallisen arjen parissa. Hetkittäin myös juhlaa ja lomia.

Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista kera muun tärkeän ja ei niin tärkeän.

Esirippu nousee, astu tarinoiden maailmaan…

Tänään blogissani runouden… Tarjolla, kaunis runoni TAVOITTEENNE. Ja runo menee näin…

TAVOITTEENNE

tavoitteenne

päämääränne

pyrkikää hyvään

maiseman lumo

lumous säteilee

aitoa tunnelmaa

kapeat kujat kutsuvat

tutkimus retkille

nauttien merinäköaloista

ainutlaatuinen

unohtumaton

elämys

pyrkikää hyvään

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on …

Viivi. Kolmesti ”tahdon” sanonut lady. Hän ei välitä miettiä millaisia oli ex:t. Häntä kiinnostaa millainen on Saku.

Viivi työskentelee plastiikka kirurgin info pisteessä. Hän ei saksi potilaita. Hän täyttelee lomakkeita potilaiden kanssa ja käy keskusteluita. Tänään hänellä käy asiakas, joka on menossa leikkaamaan helttoja käsivaristaan. Saaden itsetuntonsa takaisin, leikkauksen jälkeen.

Viivillä on terve itsetunto. Hän ei ole tehnyt muuta kauneus operaatiota, kuin silmäkulmien kohotuksen. Hän luottaa ryppyvoiteisiin ja kasvojumppaan. Mutta tätä hän ei sano, kasvojen kohotukseen meneville.

Viivi on brunette. Poskipunaa ja kultaista luomiväriä käyttävä nainen.

Hän rakastaa kevättä. Ja kevättä kohden matkaamme huimaa vauhtia. Hän ajattelee.

Hän ei ajattele, että vielä on helmikuu ja maaliskuu, ennen kevättä.

Hän ajattelee, että huhtikuu on jo nurkan takana. Hän ajattelee hyvin. Ei liian positiivisesti, mutta hänen ajatuksensa eivät ole synkkiä ja raskaita. Kuin, pitkä jäinen ja kylmä, jäätävä helmikuu, ennen kevään tuloa.

Toinen, tarinani henkilö on Saku.

Saku on kiinnostunut Viivistä. Hän pitää bruneteista.

Sakulle työ on pakollinen paha. Että saa leivän pöytään, joten se Sakun ammatista.

Hän rakastaa nukkumista. Etenkin sunnuntai aamuja, kun saa koisia pitkään. Hän heräilee siinä neljän maissa iltapäivällä sunnuntaina. Hänellä on puhtaat, silitetyt Marimekon lakanat. Ja moottori sänky, minkä saa istuma asentoon. Kallis. Myös tyyny on muotoiltu. Hän panostaa nukkumiseen.

Hän matkusti juuri Kroatiaan lomalle. Ja hän nukkui kolme päivää. Ja loma oli siksi hänen mielestään onnistunut. Sai levätä.

Kävi hän tietenkin museossa, rannalla ja illalla ravintolassakin.

Adrianmeren auringossa hehkuvaa Kroatiaa ympäröi kuvankauniin luonnon historialliset kylät ja kaupungit. Upeaa suussa sulavaa herkullista ruokakulttuuria ja postikortti maisemaa.

Kristallinkirkas merivesi kutsuu sukeltamaan, ja pikkukivirantojen suotuisat tuulet ovat kuin tehty surffaukseen. Ja Saku surffaili.

Hän nautti Kroatialaista sapuskaa ja ihaili kuvankauniita historiallisia maisemia. Lomallaan hän oli yksin. Hän on hyvin yksinäinen mies.

Loma oli suht edullinen.

Poppoota on noin 4 miljoonaa ja siellä päin raatailtiin kroatiaa. Englannilla pärjäsi. Saku ei puhu sanaakaan kroatiaa. Mutta aivan kaikkialla, ei englannilla pärjännyt. Hän olisi ravintolassa tahtonut oluen, hänelle myytiin punaviini. Kielimuurin johdosta.

Pinta-alaa on 56 542 km² Ja pääkaupunki on Zagreb, missä on noin 800 000 asukasta. Pääkaupungissa Saku ei piipahtanut. Eurohan Kroatiassa on.

Vain Saku tietää, mikä hänelle on parasta hänen elämässään.

Ja vielä yksi tarinan henkilö.

Hely. Hän on Viivin paras ystävätär. Hän on logistiikka alalla. Meikitön, raavas nainen. Hän on tottunut ronskiin huumoriin työelämässään. Ja hän ei vähästä hetkahda. Lyhyet hiukset ja nenärengas. Hänellä on ongelmallinen isäsuhde. Vielä ongelmallisemmaksi sen tekee se, että isää ei ole. Hänen isänsä ei ole kuollut. Hänen edesmennyt äitinsä oli yksinhuoltaja. Ja äiti vihasi Helyn isää. Harvoinpa sitä sympaattinen tyyppi on vihattu. Hely tietää isänsä. Hänellä on myös pari pikkuveljeä. Puolikkaita. Heitä hän ei ole koskaan tavannutkaan. Hän kärsii tästä. Ongelmana ei ole riidat. Miten riidellä, kun ei ole tekemisissä. Hän kävi terapiassa siksi.

Ja tarina alkaa.

Viivi astelee töistä kotiin. Hän käy matkalla hakemassa thai sapuskaa kotipakettiin.

Hän ajattelee Sakua.

Saku on juuri kotiutunut Kroatian lomaltaan. Hän purkaa matkalaukkujaan. Huomenna hänellä on jo työpäivä. Hän olisi mielellään jatkanut lomaansa. Hän vihaa töitään.

Hän ajattelee Viiviä.

Saku tuntee Helyn. Viivin ystävättären. Hän soittaa Helylle.

– Terveisiä Kroatiasta.

– Mites meni loma?

– Hyvin, vain yhtenä päivänä satoi vettä. Saku vastaa. Ja jatkaa.

– Mitäs Viiville kuuluu? Onko hän naimisissa?

– Kolmesti, vastaa Hely. Ei ole tervettä puhua Viivin ex:tä. Mitäs sinä niistä kyselet? On tuhoon tuomittu suhde, jos eksiä mietit… Tahdotko, että suhde tuhoutuu, ennen kuin se alkaakaan.

– Lähdetään oluelle. Kun Kroatiassa tilasin oluen, sain punaviiniä. Täällä sentään saa baarissa olutta, sitä tilatessa.

Ja niin Hely ja Saku tapasivat Oluen äärellä. Sakulla on huomenna yö vuoro. Hän menee vasta klo 21 töihin. Voi huoletta nukkua neljään huomenna.

Että hän rakastaakaan nukkumista. Parasta elämässä… hyvänä kakkosena tulee ruoka…

– Paljon kyselet Viivistä, Hely toteaa hymyillen Sakulle. Miksi ?

Ja Hely soittaa Viivin oluelle.

Viivi ei juo olutta, vain siideriä. Ja senkin pitää olla mansikka/raparperia.

Viivi saapuu ravintolaan. Hän toteaa Sakulle, että pitää olla omat eväät mukaan ravintolassa. Täällä ei myydä mansikka/raparperi siideriä.

Ja niin he lähtevät siiderille Viivin luokse.

– Myivät minulle punaviiniä Kroatiassa, kun olutta tilasin. Kielimuuri.

– Ai siellä ei pärjännyt englannilla Viivi vastaa. Ja jatkaa.

– Olit paljon kysellyt Helyltä minusta?

Ja loppu on historiaa.

Näin alkoi vuosisadan rakkaustarina. Viivin ja Sakun tarina.

Tehdään klassiset loppusanat.

Ja niin Viivi ja Saku elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Vain sinä tiedät, mikä sinulle on parasta elämässäsi.

LOPPUSANAT TARINAAN.

Viivi sanoi ”tahdon” Sakulle.

Hely ei tavannut isäänsä. Ei ole tekemisissä. Edes velipuoltensa kanssa.

Ja Saku. Hän kaikessa hiljaisuudessa. Sanomatta sanaakaan kenellekään laittoi pinon työhakemuksia. Irtisanoutui vasta, kun oli uusi työpaikka.

Ja Kroatia. Sinne he suuntasivat Viivin kanssa lomalle. Edullinen loma.

Adrianmeren auringossa hehkuvaa Kroatiaa ympäröi kuvankauniin luonnon historialliset kylät ja kaupungit. Upeaa suussa sulavaa herkullista ruokakulttuuria ja postikortti maisemaa. Näistä on Kroatia tehty…

Ja niin Viivi ja Saku suuntasivat lomallaan Kroatiaan. He polskivat kristallinkirkkaissa vesissä.

Hotellissa oli tähtiä liuta, joten jo hotelli oli elämys. Huoneessa oli amme.

Viehättäviä kyliä, rantoja ja kristallinkirkasta vettä, pinjoja ja sypressejä sekä vehreitä saaria kimaltelevalla merellä. Näitä tarjosi Kroatia.

Ja historiaa. Yllättävän paljon historiaa.

Ja lento oli lyhyt, miellyttävä. Vain kolme, 3, tuntia, noin.

Edullinen kohde.

Kuin helminauhassa, sijaitsevat rannikon idylliset pikkukylät vieri vieressä.

Istria on vehreä niemimaa ylhäällä Adrianmeren rannalla.

Siellä pyöräiltiin paljon. Myös Saku ja Viivi tekivät pyöräretken.

Historiallisessa keskustassa, idyllisessä ravintolassa. He nauttivat suussa sulavan lounaan.

Mäntyjen reunustamia rantoja, vettä ja vehreää ympäristöä.

Aurinko paistoi heidän lomallaan. Sää oli kuin morsian. Vain yhtenä päivänä satoi vettä.

Sadepäivän Viivi lillui hotellihuoneen ammeessa. Hän rakastaa ammeita. Tuoksuvine vaahtoineen.

Kroatia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Adrianmeren rannalla.

Huomattavasti suloisen tuhansien järvien maamme hintatasoa edullisempi maa on Kroatia.

Kroatian ja Suomen aikaero on -1 tunti.

Kroatian ihanat rannat, kristallinkirkas meri ja upeat maisemat hurmasivat Viivin ja Sakun.

Viivi ja Saku olivat Kroatiassa pari viikkoa. Kolme päivää he nukkuivat. Loma oli heidän mielestään onnistunut, kun sai levätä.

Saku opetti Viivin rakastamaan nukkumista.

Ja Viivi opetti Sakun rakastamaan ruokaa.

Kroatiassa italialaiset vaikutteet sekoittuvat mielenkiintoisella tavalla idän ruokakulttuuriin. Lopputuloksena on raikasta, kaunista ja maukasta ruokaa.

He popsivat niin pizzaa, kuin risottoa. Paikallisen cevapin, että grillatun ruuan.

Tarjolla on paljon myös kala- ja äyriäisruokia.

Heitä yhdistää rakkaus nukkumiseen ja ruokaan. Sama mielenkiinnon kohde elämässä. Rakastavaisilla on oltava samat mielenkiinnon kohteet.

He kävivät myös ihailemassa antiikin aikaisia palatseja, keskiaikaisia muureja, kauppiastaloja, rakennuksia.

Kroatiassa oli myös vaellusreittejä. Yhden päivän he vaelsivat.

Kroatia on 56 594 neliökilometrin laajuinen valtio Balkanin niemimaan luoteisosassa.

Kroatialla on erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muoto.

Kroatian maasto on vaihtelevaa… Etelässä on kivikkoinen rannikkokaistale. On myös tasangot, että viljavaa aluetta, sekä tiheämetsäistä vuoristoa.

Noin 53 prosenttia Kroatiasta on alankoa.

Adrianmeren keskisyvyys on 173 metriä.

Kroatian ilmasto vaihtelee … talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä.

Viivin ja Sakun loman ajankohta oli syksy, ei talvi. Joten he nauttivat auringosta.

Metsä maisemaa tarjoaa Kroatia… Pyökit, tammi, talvitammi ja euroopanvalkopyökki jne…

Karhu, susi ja ilves… Löytyy Kroatiassa.

– Täällä on gemssiä, villisikaa, näätiä, mäyrää ja kettuja ja vaikkapas pullokuonodelfiini.

– Millainen eläin on gemssi? Kysyy Saku Viiviltä.

– Lammasta isompi, kiipeilijä, jopa hyppijä… semmoinen onttosarvinen. Viivi vastaa.

Gemssiä he eivät lomalla nähneet.

– Täällä on paljon historiaa tarjolla. Millainen historia täällä onkaan?

– En tiedä. Ja he keskittyivät vain auringon ottoon ja ruskettumiseen rannalla.

– Oletkos ennakkoluuloinen, kysäisee Viivi Sakulta, aurinkotuolissaan. Aurinkolaseja silmilleen laittaessaan.

– Mitä tarkoitat ?

– No… vaikkapas sitä, että … Ennakkoluulo on virheellinen yleistys, josta seuraa vastenmielisyys jotain kohdetta, kuten ihmisryhmää, kohtaan… eikö tällainen ole ennakkoluuloinen, Viivi vastaa, kuvaillen tarkasti mitä on ennakkoluuloinen.

– Ennakkoluulo voi olla myös positiivinen, ei vain negatiivinen, Saku sanoo.

– No mikäs on positiivinen ennakkoluulo.

– Pikajuoksijat, jotka voittavat kultaa, ovat mustia. Ranskalaiset leipovat suussa sulavaa patonkia. Espanjassa on lämmin, auringonpaiste. Kroatia on edullinen lomakohde. Voisin jatkaa listaa pitkään… Saku toteaa.

– Vai niin, vastaa puolestaan Viivi.

– Eikö ennakkoluulo johda syrjintään, jos se on negatiivinen.

– Ennakkoluulon voi oppia tuttavalta. Ympäristöstäkin.

– Ennakkoluuloja voi poistaa vaikkapas… parantamalla ryhmien välisiä suhteita, lisäämällä tiedottamista ja välttämällä yksilöiden luokittelemista sekä luomalla kontakteja ryhmien välille. Toteaa Viivi.

– No mikäs se sinun ennakkoluulosi on? Saku kysyy.

– Pulimajat. Isoäitini käski pysyä kaukana deeguista ja pulimajoista. Olen ennakkoluuloinen kännikaloja kohtaan. Viivi sanoo.

– Fiksusti opetettu. Pysy vain pulimajoista kaukana. Saku vastaa.

– Ennakkoluuloni on, että kaikki ruotsalaiset ovat hienoja. Viivi jatkaa.

– Ei ole. Vastaa Saku. Hekin ovat yksilöitä.

Olemme yksilöitä, persoonia jokainen.

Laitetaas Helylle kortti postiin. Ja niin Viivi raapustelee vanhan kunnon postikortin Kroatiasta Helylle.

”Aurinkoiset terveiset Kroatiasta” hän kirjoittaa korttiin.

Nettikin toimisi Kroatiassa. Ja älykännykkä. Mutta Viivi tahtoo olla nostalginen ja lähettää vanhan kunnon postikortin.

Hely soittaa kortin saatuaan, Viiville. Viikon kuluttua.

Lomalla Viivi ja Saku ovat pari viikkoa.

– Miten loma on sujunut? Hely kysyy puhelimessa.

– Oikein mukavasti. On otettu rannalla aurinkoa. Syöty hyvin. Jopa patikoitu. Yksi lyhyt kävelylenkki. Maalaukselliset maisemat oli. Ihan postikortti maisemaa. Mistä tulikin mieleeni, että saitko postikorttini.

– Joo, kiitos kortista. Tulin juuri terapiasta. Terapeutti ei anna vastauksia. Hän vain kuuntelee, Hely toteaa.

– No mistä puhuit, minä annan vastauksia. Olen ystäväsi, siksi. Viivi vastaa Helylle.

– Äitini oli yksinhuoltajani. Ja hyvä äiti olikin. Isäni kanssa en ole tekemissä. Enkä velipuolieni. Äitini on kuollut kymmenen vuotta sitten.

– Mitäs jos soittaisit heille? Viivi ehdottaa. Isällesi ja velipuolillesi. Millaisia ihmisiä he ovat.

– Veljelläni on rakennusfirma. Googlasin. Eronnut. Tai siis velipuolellani. Toinen on naimisissa ja pelaa tennistä. Isäni on eläkkeellä.

– No mitä tahdot heiltä ? Kysyy Viivi Helyltä.

– En mitään. Vastaa Hely. Äitini vihasi isääni. Eikö viha yleensä ansaita. Harvoin sitä sympaattinen ihminen on vihattu.

– Mutta, jos heidän takiaan terapiassa käyt, asia pitää jotenkin selvittää. Vastaa Viivi.

– Miten. Isäni on välinpitämätön, hän ei ole kuulunut elämääni. Ei hän paha ihminen ole. Melkein tuntematon.

– Jos hän on tuntematon, eikö hänen kannatakin pysyä tuntemattomana. Vastaa Viivi. Älä ota yhteyttä. Älä ole tekemisissä.

– Hänen nykyinen vaimonsa on ilkeä. Aivan kamala. Hely kertoo.

– Jospa isäsi eroaa hänestä, vastaa Viivi, jos hän kerran kamala on.

– En ole tekemisissä. Vastaa Hely. Tämä on viisainta. Kiitos neuvoistasi. Olet ystävänä aarre.

Tänään Viivi oli puhelimessa terapeutti Helylle. Joskus ystävät hoitavat terapeutinkin virkaa.

Ja niin puhelu päättyy. Hely toivottaa vielä oikein mukavaa lomaa Kroatiaan, Sakulle ja Viiville.

– Juttelin Helyn kanssa juuri puhelimessa. Viivi huikkaa Sakulle, joka istuu hotellin parvekkeella.

– Tule katsomaan auringonlaskua. Kuinka kaunista.

– Monesti negatiiviset asiat saavat unohtamaan kaiken kauniin, kuin auringonlaskut, vaikkapas, Viivi vastaa Sakulle. Auringonlaskua kännykällä kuvaten.

– Hely ei ole tekemisissä isänsä ja velipuoltensa kanssa, Viivi toteaa Sakulle.

– Miksi? Riitoja, vai.

– Ei, tuntemattomia. Siksi. Vastaa Viivi.

– Millaiset lähtökohdat sinulla on elämään, Viivi kysyy Sakulta.

-Äitini oli sairaanhoitaja. Vuorotyö. Minulla on sisar, läheinen ja rakas minulle. Hänkin on sairaanhoitaja. Isäni on kokki. Äitini on ihan ok, mukava. Isäni on etäinen. Emme ole läheisiä. Hän ei ole kannustanut minua millään tavalla. Lähinnä koko ajan haukkunut. Haukkuen ei kannata kasvattaa lasta. Haukuilla ei saa juurikaan hyvää aikaan. Siskoni on minua neljä vuotta vanhempi. Hän on eronnut. Lapset jäi siskolle. Eikö eroissa lapset jää aina äidilleen. Siskon ex mies on siskon paras ystävä, yllätys yllätys. Välillä käy kerjäämässä siskoa takaisin, mutta sisko ei ota häntä takaisin.

– Vai niin. Viivi vastaa.

– Entä sinun lähtökohdat?

– Olen isoäitini kasvattama. Isäni oli deegu. Siksi. Isoäiti oli isäni äiti. Äitini on työnarkomaani, teki kolmea eri duunia. Isäni kanssa en ole tekemisissä. Äidilläni oli vuorotyö myös. Hän teki töitä 24/7. Maksoi opintolainaansa pois. Ei ehtinyt lasta kasvattaa, siksi. Isoäitini oli upea, herttainen pakkaus.

– Elääkö isoäitisi?

– Ei. En ole isäni ja äitini kanssa tekemisissä, kuin Helykään ei ole.

– Vai niin, vastaa Saku.

Saku on äärimmäisen iloinen… Hän ei välitä anopin luona vierailla tai appiukon… Yksi murhe vähemmän.

Suhde on vaikea, jos puolison suvun kanssa ei tule toimeen. Pahimmillaan puoliso laittaa valitsemaan… Minä tai sukulainen. Yleensä valitaan puoliso. Tämä on hyvin ikävää.

Tämä ei ole Sakun ongelma. Viivi ei ole tekemisissä.

Viivistä puolestaan tulee Sakun sisaren oikein hyvä ystävä.

Matkailu on merkittävä tulonlähde Kroatiassa … Maassa kävi yli 14 miljoonaa turistia, vuosittain… Noin… Taitaa käydä enemmänkin poppoota.

Kroatian matkailu on kokenut uuden nousun 2010-luvulla.

Suosittuja kohteita ovat Dubrovnikin ja Splitin kaupungit sekä pääkaupunki Zagreb. Lisäksi matkailukohteisiin kuuluvat rannikon lukuisat saaret kuten Hvar.

– Sepelvaltimotauti ja aivohalvaus ovat yleisimmät kuolinsyyt Kroatissa.

– Kaikkea sinä tiedätkin, Saku vastaa Viiville.

– Maassa toimii kuusi yliopistoa, Viivi jatkaa.

– Vai niin.

Ja sitten he keskittyvät vain ruskettumiseen rannalla.

Oikeastaan suurimman osan ajasta he viettivät rannalla. Kristallin kirkkaan veden äärellä.

Ihana loma.

Aivan ihana loma.

Saku tahtoo tutustua Viiviin. Tietää hänen lempivärinsä, ruokansa, elämänsä. Hän ei ole aiemmin tahtonut tutustua keneenkään. Sakua ei ole kiinnostanut ihmiset, heidän kuulumiset, juoruista puhumattakaan.

– Minua ei kiinnosta juorut, avaa keskustelun Saku.

-Mikäs se juoru on? Kysyy puolestaan Viivi Sakulta.

-En tiedä, koska minua ei kiinnosta juorut.

-Vai niin, Viivi vastaa.

Saku rakastaa Viiviä ja mikä upeinta… saa vastarakkautta. Viivi rakastaa häntä.

Kroatiassa paikalliset tervehtivät, ja siihen tervehditään takaisin.

Kroatian tärkeimmät nähtävyydet

Dubrovnikin vanhakaupunki

Plitvicen järvien kansallispuisto

Diocletianuksen palatsi

Zagrebin yläkaupunki ja katedraali

Krkan kansallispuisto

Kornatin luonnonpuiston saaret

Pulan amfiteatteri

Zlatni Rat

Mljetin saari

Dalmatian saaret Hvar, Brač ja Korcula

Muutamissa nähtävyyksissä Saku ja Viivi piipahtivatkin.

Ravintolassa Viivi tilasi mansikka/raparperi siiderin, hän sai samppanjaa. Saku tilasi oluen. Hän sai punaviiniä.

Kesken romanttisen illallisen. Kynttilän valossa, punaviini lasista nauttiessaan. Saku kysäisee Viiviltä.

– Miksi erosit eksistäsi.

-En keskustele tästä aiheesta unelmien lomalla. Keskitytään meihin.

– Miksi itse erosit, Viivi kysyy Sakulta.

-Ihan hirveä ämmä oli ex.

– Vai niin.

Saku tivaa ja tivaa. Viivi kokee, että Saku koettaa pilata heidän romanttisen illan.

– Ensimmäinen avioliittoni oli virhe. Toinen oli hetkellinen mielenhäiriö. Kolmas avioliittoni särki sydämeni. Yksi kihlaus oli laastari suhde ja toinen kihlaus oli tunne, että en tahtonut olla yksin, olipahan joku. Viivi kertoo. Oletko nyt tyytyväinen. En ajattele exiä… keskitytään meihin.

Ja niin keskustelu vaihtuu. Ja he saavat illan pelastettua. Romanttisen illan.

Kynttilän valon loimussa. Hämärtyvässä illassa, auringon jo laskiessa. Tuulen puhaltaessa hennosti kasvoihin. He vaihtavat keskustelun aihetta.

– Olen aina tiennyt että kohtaan sinut elämässäni, Saku sanoo. Tiesin jopa ulkonäkösi. Ehdottomasti brunette. Ei blondi. Tiesin jopa miltä näytät, ennen kuin kohtasin sinut.

-Vai niin, entäs jos kippaan kutreilleni punaisen hiusvärin, Viivi keventää tunnelmaa.

Ja ilta jatkuu kynttilän valossa, illallisella.

TÄLLAISET OLIVAT TARINAN LOPPUSANAT TÄNÄÄN.

Tarinan opetus oli… Vain sinä tiedät mikä sinulle on parasta elämässäsi.

(Vain tarinani Saku tiesi mikä hänelle on parasta).

OLET VALINNUT LÄHES TÄYDELLISEN TAVAN VIETTÄÄ AIKAA JA SE ON LUKEMINEN.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen

Kahvilassa

12.5.2025

+4

Aurinko nousee 3.58

Aurinko laskee 22.30

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

 

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla…

Miksi… Siksi…

Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Tarinassani tik tak tik tak… suunnataan Goalle… Tarina Tik tak tik tak voit lukea, lukemalla blogiani runouden eteenpäin. Teemana on aika tarinassani.

 

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa… ja se on lukeminen.

 

Tunnelmallisia lukuhetkiä, runouteni sädehtivässä maailmassa.

 

Sanakirjassa runsaasti uutta.

Esimerkiksi… maistelumenu… lisättiin sanakirjaan keväällä 2024.

2024 uusia sanoja olivat esimerkiksi pesimälaji, uudissukunimi ja väestötietojärjestelmä.

…arkikielistyä, fleda, kaverillinen, kikkakolmonen, kosahtaa, mässy, näreissään, pesimälaji, päälleliimattu, pörssisähkö…

Valitsen runooni sanan näreissään.

Tänään tarjolla runoni MANDARIINIA JA SAMETTISTA PERSIKKAA.

Ja kaunis runoni menee näin… olkaas hyvä…

 

MANDARIINIA JA SAMETTISTA PERSIKKAA

 

 

itsevarmuus

 

elämän nälkä

 

mandariinia

ja samettista

persikkaa

 

todellisuuden

unelmaa

 

joutsen

varhain aamulla

viimaisella

merellä

 

joutsen

kaihoisana

jopa

näreissään

 

virtaavassa

purossa

 

kivet kimaltelevat

jääpeitteessä

sädehtien

 

pauhaava

rakkaus

 

rauhaisa

sävel

 

kuunsirppi

kaukaisuudessa

 

itsevarmuus

 

elämän nälkä

 

mandariinia

ja samettista

persikkaa

 

todellisuuden

unelmaa

 

kettu

metsäpolullaan

keväisessä säässä

 

mietiskellen

 

puron virratessa

järveen

 

silloin

rakkaus

koskettaa

 

itsevarmuus

elämän nälkä

 

mandariinia

ja samettista

persikkaa

 

todellisuuden

unelmaa

 

todellisuuden

 

 

Vain hetki sitten jää vangitsi merta. Vähitellen, päivä päivältä, auringon lämpö vapautti meren jään kahleista.

Joutsenpariskunta lipuu pitkin meren pintaa

Sinivuokot puhkesivat kukkaan … sädehtien sinisinä.

Pian ruoho vihertää.

Ja kenties kuulen mustarastaan laulunkin ?

Kevät on hurmaavaa vuoden aikaa.

On (ollut) viileä toukokuu. Tervetuloa lämpimät säät.

 

 

Tervetuloa blogiini runouden, niin uudet kuin vanhat lukijat.

Jos olet uusi lukijani blogissani… Niin kerron sinulle, että…

 

 

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

Uusin runoteokseni on kaunis kirja Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

 

 

Jos olet vanha lukijani… Tiedätkin tämän. Pysy jatkossakin mukana blogissani runouden.

Seuraavassa blogimerkinnässäni tuntemattomat istahtavat saman kahvipöydän äärelle. Trendikahvilassa. Miksi. Siksi, että kahvila on täysi. Ihmiset eivät tunne toisiaan. Ja tarinan henkilöt ovat…

 

 

Else on nelikymppinen. Ruuhkavuodet. Kiire, siis. Kolme lasta, lapset ovat teinejä. Ja hän istahtaa nopeasti kahvikupposen äärelle, ja nauttii kiireellä kakkupalan. Niin nopeasti, ettei hän edes huomannut, että kakku oli mansikkaa. Hän on tullut siis kiireen keskeltä… Täytyy tarkistaa kalenterista, että mistä…

Kanerva on leski. Kolmen vuoden takaa. Joten pikku hiljaa hän on kasassa. Hän kaipaa juttu seura, tuntemattomiltakin. Hän on todella yksinäinen. Hän on tullut siis miehensä haudalta kahvilaan. Tarinan henkilöt eivät tunne toisiaan. Ei Else Kanervaa…

Netta rakastaa punkia. 18 v on kilahtanut vihreä kutrisen tytön mittariin. Hänen juuret ovat Unkarissa, suomalainen. Hän on tullut punk konsertista kahvilaan…

Ursula on musta, hän on suomalainen. Edes hän itse ei tiedä… miten hän on ainoa musta perheessään (hänet on siis adoptoitu. Yli köyhyyden takia. Yli köyhyyden. Ei siksi, että hän ei olisi ollut tärkeä). Hän on siinä kaksfemma. Hän on tullut tietämättömyydestä… puhumattomuudesta… kysymyksistä… Hän on tullut yliopistosta kahvilaan.

Heimo… Heimo on kristitty. Hän käy ev lut kirkossa, helluntai srk ssa ja vapaakirkossa. Hän karttaa lahkoja. Hän on ollut hyvä käytöksinen, ennen kuin löysi Jumalan ja elämän tarkoituksen, mikä on rakkaus. Uudistuminen on ollut hänen sydämellään sekä se, että harvoin ajattelemme, että mistä olemme tilanteeseen – tässä tarinassa kakun äärelle – saapuneet. Heimo on tullut kahvilaan mansikkakakun äärelle kuolleen koiran luota. Koira oli koko hänen perhe. Hänen koko elämänsä.

Kimmo on ateisti. Hän luulee, että hänen isoäitinsä on apina/evoluutio, siis… vaikka meillä on DNA mikä todistaa tämän mahdottomaksi. Evoluutio on siis tieteellinen mahdottomuus. Kimmo ei ole lukenut. Hän ei ole käynyt kuin peruskoulun ja senkin huonosti. Ammattikoulu jäi kesken. Hän on työtön. Joten hänen kanssaan ei voi keskustella. Koska hän ei tiedä mikä on DNA. Oikein mukava. Yllättävän mukava. Hänellä on kaveripiiri. Tuttu. Ja suht laaja. Hän on tullut kaverinsa luota kahvilaan. Mansikkakakulle.

Oskari on kokki. Hyvä kokki onkin. Eronnut. Katkera ero. Ei ota ketään naista riesaksi, siksi. Hän on tullut kattilan ääreltä keittiöstä, kahvipöytään. Kerrankin ei tarvitse itse leipoa kakkua. Vaan pääsee istahtamaan valmiin äärelle.

Nestori. Vanhus. Hän muistelee 60 lukua. Muistaa sen paremmin, kuin eilisen. Hän ei muista mistä on tullut, sen hän muistaa, kun hän 60-luvulla söi mansikkakakkua. Valkoinen tavallinen suomalainen vanhus.

Jere on tumma. Kaaleita, siis. Ihan mukava suku Jerellä. Paitsi eno, joka on alkoholisti ja siksi hankala, putkat ovat tuttuja hänelle/enolle. Mutta muuten oikein rakas ja läheinen suku. Hän on lukenut ammatin. Hän on automekaanikko. Toisin kuin opiskelematon Kimmo. Kimmo on valkoinen, suomalainen. Tässä näin päin. Tumma on lukenut… Joten hän selittää, mitä on Dna… Ja Dna:sta kiinnostuu Ursula (miksi… siksi, että hän pääsee DNA n avulla juurilleen Tansaniaan). Jere on tullut autoliikkeestä kahvilaan. Hänen elämäntilanteensa on tasainen. Ei iloja, ei suruja. Arkinen päivä, siis.

Milla on kiinnostunut matematiikasta. Hän on matematiikan opettaja. Koko elämä on hänen mielestään laskettavissa. Jopa miinustettavissa, jos ei kerrottavissa tai jaettavissa. Koko elämä on yksi laskutaulukko Millan mielestä. Millan mies on nuori, 23. Ja Milla on rakastunut. Milla on häntä kymmenen vuotta vanhempi, 33, vuotias, daami. Nainen tahtoo perheen ja lapsia heti. Mielellään tenavia saisi olla viisi, 5, kappaletta. Tyttöjä kaikki…. Millan mies ei. Koska hän tahtoo nauttia vapaudesta. Nuoruudesta… Hän ei tahdo edes yhtä poikaa… Mitä miehet yleensä tahtovat… Tämä voi ajaa heidät eroon. Eron syystä he eivät keskustele. Ero repisi heidät aivan pirstaleiksi. He eivät selviäisi ilman toisiaan. ”Yksi säikeinen lanka katkeaa… kaksisäikeinen lanka kestää.” Tai vanha viisaus kuuluu… ”Kaksin aina kaunihimpi.” He ovat ongelman edessä ja tämä ongelma on kuin vuori. Valtava vuori. Milla on tullut siis vuoren juurelta kahvilaan. (Ja miten käy Millan suhteen… ero… Oi ei)… Sydän murtuneena, riekaleina. Milla raahautuu kahvilaan, mansikkakakulle. Hän on tulossa kirjastosta… Matematiikan kirjan ääreltä. Milla on tavallinen suomalainen, valkoinen nainen. Juuret Savossa.

 

 

Ja sitten tarina alkaa….

KAHVILASSA

 

 

Kevät on kauneimmillaan. Ja kahvila täysi. Vain pitkä kymmenen…10… hengen pöytä on tyhjä.

Trendikahvila viettää syntymäpäiviään. Pyöreitä. Kymmenen vuotta.

Ilmaista mansikkakakkua on tarjolla. Trendikahvilan syntymäpäivien kunniaksi.

Kiireinen Else maistelee kakkua, kahvin kera ja suuntaa tukka putkella jo toiseen paikkaan. Hän elää ruuhkavuosiaan. Kiireinen.

Tumma Jere ihmettelee kahvilan pöydässä melankolista tunnelmaa. Kunnes puheensorina täyttää kahvilan.

Kahvilan seinät ovat nähneet paljon. Niin iloja kuin surujakin.

Kanerva on saapunut juuri miehensä haudalta kahvilaan. Ja Heimolta kuollut koira. Pari ihmistä pöydän äärellä ovat juuri eronneet.

Jerellä on puolestaan arkinen päivä. Ei iloja, ei suruja. Hän on tulossa autokorjaamolta.

Keskustelua käydään säästä.

– On niin viileä toukokuu.

Kanerva, leski on yksinäinen. Hän kaipaa juttuseuraa. Viime aikoina hän on piipahtanut kampaajalla. Siellä, jos missä on mukava vaihtaa kuulumiset.

Hiukset hyvin… kaikki hyvin.

Keskustelu kääntyy DNA:n. Kahvilassa, mansikkakakun äärellä.

Kimmo on ateisti. Hänen mielestään ensin oli lisko, sitten apina ja tästä seurasi ihminen. Evoluutio siis.

– Isoäitini ei ole apina, Kanerva naurahtaa lempeästi.

Kimmo ei ole lukenut. Hän ei tiedä mikä on DNA.

– Minulla on Elisan liittymä, ei DNA n kännykkä liittymää, hän vastaa. Ja ei osallistu keskusteluun.

Tumma Jere toteaa.

– Ihmisellä on DNA, evoluutio on totaalinen mahdottomuus.

Hän selittää ihmisille kauniisti mitä on DNA.

 

Välisanat tarinaan ja tarina jatkuu.

…” Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

Hän oli alussa Jumalan tykönä.

Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on… – Joh.”

 

Ursula kiinnostuu äärettömän paljon keskustelusta. Hän ei tiedä juuriaan.

– DNA:n avulla voit selvittää juuresi, jos tahdot,

 

(Ursula selvittää juurensa – nyt hypätään tarinassa vuosi eteenpäin… Hän on Tansaniasta. Isä kuollut. Nuori äiti elää. Hänet on adoptoitu köyhyyden takia. Ei siksi, että hän ei olisi rakas. Äidillä oli kaksi vaihtoehtoa nälkäkuolema tai adoptio… Hän valitsi viimeisen vaihtoehdon. Ursulalla on suloisessa tuhansien järvien maassa ollut oikein hyvä ja rakastava adoptio perhe… ja nyt aika jana hyppää vuoden takaisin… Takaisin kahvilaan… Ja mansikkakakun äärelle).

 

– Olen kokki. Ihanaa olla valmiin kakun äärellä. Kerrankin ei tarvitse itse kokkailla ja leipoa mitään. Oskari kokki toteaa.

– Kun opiskelin kokiksi ja tein jälkiruoaksi mansikkakakun. Niin arvostelija oli anorektikko, nirso, allergikko. Heitin kakun seinään. Oskari nauraa.

Nestori vanhus nauraa mansikkakakun äärellä, trendikahvilassa. Ja kaikki yhtyvät nauruun.

Punkkari Netta, kiittää mansikkakakusta ja poistuu paikalta, kahvilasta. Hän laittaa kuulokkeet korvilleen. Punkia, tietenkin. Hän on hiljainen. Hän ei juurikaan osallistunut keskusteluun, kuin kuuntelijan roolissa.

 

Ja niin kahvilan pöytä tyhjenee hiljalleen.

Kahvilan seinät ovat nähneet paljon. Niin iloja, kuin surujakin.

 

Sen pituinen se.

 

Ja tarinan opetus oli seuraavanlainen:

 

NEILIKKA

elämä opettaa

ja sinä päätät

mitä opit ja mistä

 

runoni Neilikka sanoin, tänään tarinan opetus.

 

 

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

 

 

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen