29.1.2026

-12

Aurinko nousee 9.14

Aurinko laskee 15.47

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tänään tarjolla kaunis runoni HÄMÄHÄKIN SEITISTÄ KUDOTTU HAURAS HILJAISUUS ja runo menee näin… olkaas hyvä…

HÄMÄHÄKIN SEITISTÄ KUDOTTU HAURAS HILJAISUUS

kuinka rakastankaan puolisoani

kuin hämähäkin seitistä

kudottu hauras hiljaisuus

sanomatta, sillä huomauttaminen

olisi ollut aivan turhaa

läpikuultaen

leijuen vedessä

virtauksissa

matkalla

lumotun portin luo

hymyillen,

hieman hämmentyneenä

aaltojen halkoessa ilmaa

uppoutuneena keskustelemaan

mutta he vaikenivat kun

he näkivät

että

pimeällä kadulla

tällä sadulla

on matkan päämäärä

laivalla purjehtien

kohti lumottua porttia

mutkitteleva joki johtaa

lumotun portin luo

kuin hämähäkin seitistä

kudottu hauras hiljaisuus

sanomatta, sillä huomauttaminen

olisi ollut aivan turhaa

kuinka rakastankaan

puolisoani

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen kera runouden sulo sävelten. Blogissaan runouden.

Tänään blogissani tarjolla kaunis runoni KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN

kiireettömyys

kulta -ja hopeakoristeiset
lankavyyhdit

vaikeus
vai vain
menneiden
haikeus

saavutukset

kahvimylly

koristeinen
antiikkinen hylly

tunnelmallinen
kynttilän
valo

sydämessäin
tulisen rakkauden
palo

ylläin
puhdas
ylväys
jalo

pitkän pirtin
pöydän äärellä

rakkaimmat

pöydän ollessa
koreimmillaan

perinneruokia

suussa sulavia
höyryäviä
uunivuokia

ruutuakkunalla
kaunis kukka

krysanteemi

sädehtien

ikkunassa

hymyilevä
pari
mustavalkeassa
hääkuvassa

lämpöisessä
tuvassa

kulta -ja hopeakoristeiset
lankavyyhdit

kiireettömyys

Mitäs pidit runostani. Runo on kaunis. Valitsin suht neutraalin runon, mistä kysyin lukijoilta mielipidettä.

En runoa, mistä voi sanoa, en pidä. Jopa pitävänsä sietämättömänä runoa.

Jostain runosta pidät, jostain et. Jokin runo on sädehtivä. Jotain et jaksa lukaista loppuun. Ja kenties jotain runon säettä rakastat.

Mutta kysyin mielipidettä, suht kauniista, neutraalista runostani.

Tahdotko analysoida, miksi et pitänyt, jos et pitänyt runosta?

– Pläräätkö TV kanavia, joita on 53 kappaletta, todeten mistään ei tule mitään katsomisen arvoista?

– Jätätkö kirjan avaamatta, vaikka se olisi Sinuhe egyptiläinen?

– Eikö maistu suussa sulava pasta. Höyryävä italialainen keittiö?

– Eikä hymyilytä, että loma on pian?

– Eikö edes lempimusiikkisi saa sinua hyräilemään.

– Milloinkas se aurinko laskikaan tänään? (Monesti ikävät asiat saavat meidät unohtamaan kaiken kauniin maailmassa, kuten vaikkapas auringon laskut).

Silloin vika ei ole runossani. Ei…

Silloin vika ei ole lukijassa… Ei.

Silloin vika voi olla, vaikkapas tässä…

Toteutanko omaa vai jonkun muun ajatusta hyvästä elämästä?
Sanotaan, että ihminen voi hyvin, kun hän elää arvojensa mukaista elämää. Elätkö?
Pysähdy ja mieti, mitä elämässäsi on meneillään.
Tarvitsetkos tsäpinää vai hiljaiseloa?
Unelmoi.
Päästä irti liiallisista vaatimuksista, harjoita itsemyötätuntoa.
Ota rennommin.
Vapauta aikaa luovuudelle.

Nämä tehtyäsi. Lue runoni uudelleen. Eikös ollutkin ihan ok runo. KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN.

Itse asiassa kaunis runo.

Hyvät naiset (ja pahat naiset)

ja herrat (ja hulttiot).

Runouden sulosiivin edetään blogissa runouden.

Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

Runoilijatar rakastaa kaikkea kaunista. Kissoja. Ystäviään, läheisiään. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Viisaita sanoja ja punaista huulipunaa. Ollen kirjastojen, elokuvateattereiden, kahviloiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa…

Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella…

Olette piipahtaneet Goalla…

Miksi… Siksi…

Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin…

Olette sukeltaneet tarinoihin…

Tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle…

(Tarinan Tik tak tik tak… voit lukaista blogiani runouden pidemmälle lukemalla).

Olet valinnut lähes täydellisen… tavan viettää aikaa… ja se on lukeminen.

Tunnelmallisia lukuhetkiä, runouteni sädehtivässä maailmassa.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

28.1.2026

-14

Aurinko nousee 9.17

Aurinko laskee 15.44

Runouttani lehdissä

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tänään blogissani runouden tarjolla kaunis runoni SUMUVERHON REUNALLA. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

SUMUVERHON REUNALLA

suloinen
ruusuntuoksu

ajatuksenjuoksu

suloinen
ruusuntuoksu

ajatuksenjuoksu

ruusun tuoksu

karhealla kallion kielekkeellä

vapautuneena

mutkittelevalla polulla
kauriin askeleet

öisellä ulapalla siintäen
lintujen lento

linnun siipein isku hento

matkalla
huomiseen

leijallen

ruusujen
tuoksuun kietoutuen

raikkaus

turvaisa satama

toivon ontuessa

unelmien
kauneus

lämmön
lumous

teot
ja seuraukset

kaukaisuuteen
tulevaisuuteen

juuri leivotun
pullan tuoksu

raikas
myrskyisä
merentuoksu

suloinen
ruusuntuoksu

ajatuksenjuoksu

suloinen
ruusuntuoksu

ajatuksenjuoksu

ruusun tuoksu

Olen tarinan kertoja… On siis tarinan aika. Pitäähän minun esitellä fiktiivisen tarinani henkilöt…

Mirjami. Hän ei pese likapyykkiään julkisesti, joten hänen elämänsä vaikuttaa jopa sadun hohtoiselta, tämän johdosta.

Hän on onnellisesti pujottanut timantti sormuksen vasempaan nimettömään.

Hän rakastaa hampurilaisia, dipattujen ranskalaisten kera.

Hän rakastaa kevättä, aikaisia aamuja, kun päivä on vielä edessä. Hän rakastaa puolisoaan ja hän rakastaa saippua oopperaa, mitä TV tarjoaa keskiviikkoisin kello kahdeksan illalla. Silloin hän on aina TV n äärellä.

Hänellä on vaalean ruskeat kutrit, ruskeat silmät. Punattu suu. Hän viihtyy farkkuhameessa, se on hänen lempi asusteensa. Ja hän omistaakin useamman farkkuhameen.

Kengät kopisevat, korkoineen.

Iästä viis. Naiseltahan ei saa kysyä ikää.

Taru. Hän hakee töitä. Älä laita CV n ikää. Hänelle on todettu. Iästä, siis viis.

Hän hakee merkonomin alalta töitä. Hän on siis merkonomi koulutukseltaan.

Hän on valtava puhumaan pahaa ihmisistä. Se on hänen tapansa.

Hän rakastaa elokuuta, syyskuuta. Kun illat pimenevät tunnelmallisesti. Kynttilän valo valaisee, ei ole itikoitä ja öttiäisiä. Eikä ole paahtava helle, mutta ei vielä kylmäkään. Etelän lomansakin hän suunnittelee tammihelmikuulle. Niin sää on kuin suloisen tuhansien järvien maamme elokuun sää.

Ja tarina alkaa.

PUHELU

on tarina nimeltään.

Mirjami: Mitäs kuuluu?

Taru: Tero on sitoutumiskammoinen, paska kasa. Eroamme.

Mirjami: Sinä siis olet sitoutumiskammoinen.

Taru: Hän on hullu.

Mirjami: Hulluksi ei saa haukkua ketään. Oletkos harkinnut terapiaa eronne johdosta?

Taru: Hän aikoi kaikkea, lupaili, muttei tehnyt mitään.

Mirjami: Älä lupaile, lupailematta paras. Kuule minun pitää mennä nyt… Ettei höyryävä lihapata pala uuniin.

Mirjamilla on kaunis ja upea päivä. Hän ei jaksa suoltaa negatiivisia.

Erot ovat ikäviä. Erot ovat itse asiassa sydänkohtaus riski, jopa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Yleensä se miksi ihminen haukkuu jotain, hän itse on tällainen.

Sanonta ”se joka toista haukkuu, on itse sellainen” pitää usein paikkansa psykologisesta näkökulmasta.

Tätä ilmiö on projektio eli heijastaminen. Se on defenssimekanismi, jossa ihminen siirtää omat epämiellyttävät tunteensa, piirteensä tai virheensä toiseen ihmiseen. 

Tässä keskeisiä syitä siihen, miksi ihmiset haukkuvat muita:

• Projektio (Heijastaminen): 
• Oman pahan olon siirtäminen: Haukkuminen on keino hallita omia negatiivisia tunteita. Kun toinen ihminen laitetaan huonoon valoon, haukkuja tuntee itsensä hetkellisesti paremmaksi tai vahvemmaksi.
• Syyllistäminen ja manipulointi
• Puolustusmekanismi: Projektio suojaa omaa itsetuntoa ja minäkuvaa, jotta ikävien asioiden kanssa ei tarvitse kohdata itsessä. 

Vaikka sanonta on usein totta, haukkuminen voi kertoa myös yleisestä pahan olosta, huonosta itsetunnosta tai vaikeudesta säädellä omia tunteita.

On tietenkin pahoja ihmisiä olemassa. Että faktoja lausutaan ilmaan.

Mutta tässä tarinassa ei ollut kyse tästä.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin