Kauppahallista Taidehalliin

 

Tyttöystäväni halusi päästä lauantaina vuorollaan kokkaamaan, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Hän on vähintään minun veroiseni kokki, ellei parempi, mutta jotenkin päästää minut aina töihin keittiössä. Hän halusi tehdä alkuruoan ja jälkiruoan, eli maa-artisokkakeittoa ja juustokakkua. Minun kontolleni jäi pääruoka.

Kävimme hakemassa aineksia Wanhasta Kauppahallista. Ensin valittiin tietysti keitolle sopiva viini. Hyllyssä silmän korkeudella oli yksi suosikeistani, Gisselbrechtin Gewurtztraminer Ranskasta (579337, 12,98€). Viini on puolimakea, kivasti hapokas ja täyttä gewürtztramineria. Viinistä löytyy myös raikkautta, hunajaisuutta ja sitrusmaisuutta, kaikkea hyvää siis.

Päätin tehdä pehmeän maa-artisokkakeiton kontrastiksi paistettuja vihreitä papuja ja lime-korianterimarinoitua tofua. Lähes kaikki tarvittava löytyi hallista, mukaan tarttui myös mm. ruusukaalia ja tyrnillä viritettyä saaristolaisleipää.

Laitoimme ruokaa kaikessa rauhassa, en valitettavasti pysty tässä kertomaan keiton reseptiä, sillä tyttöystäväni on tekemässä koulutöitä ja resepti on vain hänen tiedossaan. Kerron vain, että leivän kanssa tarjoiltu keitto oli samettista ja herkullista ja että yhdistelmä viinin kanssa oli mitä mainioin.

Aloitin pääruoan valmistamalla marinadin tofulle. Teki mieli käyttää annoksessa papujen kanssa paistettua kotijuustoa, mutta päädyin kuitenkin tofuun. Marinadiin pilkoin yhden punaisen chilin, kourallisen korianteria ja vähän vähemmän persiljaa sekä muutaman oksan minttua. Lisäksi marinadiin tuli yhden limen mehu, ruokalusikallinen chili-oliiviöljyä ja saman verran seesamiöljyä. Kävi ilmi, että tässä oli aivan liioiteltu määrä chiliä yhteen paketilliseen tofua, eli paistamisvaiheessa jätin suosiolla noin puolet chilistä kulhon pohjalle.

Pääruokaan kuuluneiden paistettujen vihreiden papujen alkuperäinen resepti löytyy Glorian ruoka&viini -lehdestä 7/2012. Parasta reseptissä oli ehdottomasti pinaatti, johon tarttuivat valkosipulin sekä samalla pannulla paistetun tofun marinadin maut. Vaihdoin alkuperäisestä reseptistä sitruunamehun limeen ja salaattipinaatit isoihin kurttulehtisiin pinaatteihin. Tässä määrät kahdelle.

Ainekset:
150g vihreitä papuja
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
puolikkaan limen mehu
suolaa
pippuria
50g tuoretta pinaattia

Keitä pavut suolalla maustetussa vedessä napakan kypsiksi, noin 6 min. Valuta pavut. Kuori ja viipaloi valkosipuli. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää pavut ja valkosipuli ja paista hetki. Mausta limellä, suolalla ja pippurilla. Lisää tässä vaiheessa tofu. Poista pinaatista ruodit ja revi pienemmiksi paloiksi ja lisää palat pannulle hetkeksi ennen tarjoamista. Tarjoa lisäkesalaatin kanssa.

Pääruoassa säilyi hyvä tasapaino, kun tofu oli riittävän vahvasti maustettua ja sopivan rapeaksi paistettua, seesamiöljy oli ehkä tärkein elementti tämän annoksen onnistumisessa. Annoksen vahvat maut ja runsas lime kevensivät ja ohensivat viinin suutuntumaa, ja tekivät tästä mielestäni ehdottoman suositeltavan yhdistelmän.

Päätimme jättää jälkiruoan aamuun, sillä olimme hyvin täynnä kahdesta ensimmäisestä ruokalajista ja jo myöhässä illan riennoista. En ole viime vuosina innostunut jostain syystä juurikaan juustokakusta. Siksi on helppo liioittelematta sanoa, että en muista koskaan syöneeni yhtä hyvää juustokakkua. Syynä oli ehkä se, että kakku oli rakenteeltaan hyvin kevyt ja ilmava, muistuttaen ehkä enemmän kermakakkua kuin juustokakkua. Resepti tällekin seuraa myöhemmin.

Juustokakku teki aamiaisesta tavallista juhlavamman. Myöhäisen ja pitkän aamiaisen jälkeen jäin yksin kotiin, tarkoituksenani uppoutua Hesariin, mutta yhtäkkiä tajusin että Taidehallin 7. aalto -näyttely oli auki viimeistä päivää ja toiseksi viimeistä tuntia. Siispä riensin halki eteläisen Helsingin nauttimaan näyttelyn viime hetkistä. Ulos oli juuri laskeutunut pimeys ja kun pääsin Taidehallin liioittelevan kirkkasti valaistuun pääsaliin, ohi portaita vartioivien Simonssonin soturipatsaiden, oli kaikki heti jotenkin selkeää. Saavuin paikalle kiireellä, mutta Wihurin rahaston kokoelmista koottu näyttely sai kuitenkin ajan pysähtymään. Se rauhan tunne, joka huokuu Taidehallin korkeista seinistä, houkuttelee näyttely toisensa jälkeen uppoutumaan vuoroin ahdistaviin, voimakkaisiin, hauskoihin ja oivaltaviin töihin. Poistun paikalta aina onnellisena. Seuraavaan näyttelyyn voisi mennä vaikka jo toiseksi viimeisenä päivänä.

Nyt riennän valmistamaan iltapalaksi ruusukaali-purjo-pizzaa, tämän tahdissa.

http://www.youtube.com/watch?v=pVrVY540xdc