Pizzasta

Olen pizzan suhteen aika vapaamielinen. Suvaitsen jopa sen, että pizzan kirjoittaa pitsa. Kuten vapaamieliset yleensä, paria asiaa en kuitenkaan suvaitse. Yksi on ananas pizzan päällä. Toisen suhteen olen vähän löperömpi, mutta on sitä silti vaikea ymmärtää – pizza bl(/i)ancoa nimittäin.

Pizzan parhaita puolia on sen monipuolisuus. Pizzan päälle voi laittaa melkein mitä vaan ja uunista tulee ulos herkkua. Puritaanit sanoisivat, että tomaatti, basilika ja mozzarella riittävät. Kuten sanottua, olen vapaamielisempi ja täytän lätyn milloin milläkin. Oleellista on kuitenkin aina muistaa varmistaa, että pizzassa on myös tomaattikastiketta. Eihän mistään tule muutoin mitään.

Tällä viikolla poikkesin eräässä ketjuravintolassa (siellä on hyvät safkat, mutta en kehtaa sanoa nimeä) lounaspizzalla. Listalla oli vain yksi kasvispizza, jossa oli sinihomejuustoa. Muutkin täytteet vaikuttivat hyviltä, niin otin sen. Hetkeä myöhemmin, kun sain pizzan eteeni tajusin, että kaikkein olennaisin, siis tomaattikastike, kuitenkin puuttui. Joo, on olemassa pizzatäyteyhdistelmiä, jotka eivät välttämättä kaipaa tomaattikastiketta, mutta tässä kohtaa en taputellut itseäni olkapäälle. Olen joskus muinoin tehnyt perunafenkolilättyjä, joissa ei ollut tomaattikastiketta, mutta ei niiden nimikään tainnut olla pizza.

Long story short: voiko pizzaa kutsua pizzaksi ilman tomaattikastiketta ja onko jossain virallinen raja, mitä siihen päälle voi laittaa?

Alla venäläinen pizza, jossa täytteinä suolakurkku, punajuuri, sinihomejuusto ja smetana.