Anthems for a seventeen-year-old

Kun tapasimme, et ollut vielä kymmentäkään ja nyt olet Suomen kuumin seitsemäntoistavuotias. En muista ensi tapaamistamme, mutta uskon että se oli silti rakkautta ensisilmäyksellä. Sen jälkeen olemme nimittäin olleet erottamattomia. Siitäkin huolimatta, että pidät satoja muitakin rakastajia. Nykyisin tapaamme entistä harvemmin, sillä muutin toiselle paikkakunnalle vajaa kaksi vuotta sitten. Silti otat minut avosylin vastaan joka kerta kun palaan luoksesi.

Aiemmin, kun olimme molemmat turkulaisia, tapasimme viikottain. Joskus useammin. Nykyisin tapaamisemme vaativat enemmän järjestelyjä, mutta ovat aina sen arvoisia – silloinkin kun hiivin luotasi yöbussiin ja takaisin kotiin tyttöystäväni luo.

Silloin nuorempana et ollut se luokan suosituin lapsi, sinulla oli jopa vähän likainen maine. Jouduin monesti puolustelemaan sinua ystävilleni. Toki nykyiset ystäväni rakastavat sinua samoin kuin minäkin. Sittemmin olet muuttunut tyylikkäämmäksi, ehkä myös antanut muotivirtausten vaikuttaa itseesi. Vuodenaikojen vaihtelu näkyy sinusta vuosien vaihtumista enemmän. Erityisesti pidän sinusta kesäisin, kun olet kuuma, kostea, jopa tahmea. Kesä tai talvi – olet silti aina oma ainutlaatuinen itsesi. Siksipä minun ja monen muun olisikin vaikea kuvitella elämää, jossa sinua ei olisi. Nähdään illalla. Ja hyvää syntympäivää Dynamo!

//www.youtube.com/embed/8e40wreNEfU