Ruokatoiveita

Toimitus kysyi, mitä ruokailmiöitä odottelet saapuvaksi ja minä vastaan kahdella.

 

 

1. Japanilainen ruoka. Tai ehkä tarkemmin sanottuna izakaya-tyyppiset ravintolat, sushiahan täältä saa jo melkein mistä vaan ja joitakin japanilaisia ravintoloitakin on. Kävimme viime kesänä Japanissa ja parin viikon matka kului lähinnä jatkuvan hämmästyksen tilassa; miten tämä ruoka voi maistua näin hyvältä? Söimme illallista usein erityyppisissä izakaya-ravintoloissa äänekkäästi humaltuneiden salary man -seurueiden seassa. Ravintolat näyttävät hyvinkin vaatimattomilta, eikä annoksillakaan koreilla, mutta kun ruoanvalmistuksen johtotähtenä on yksinkertaisuus ja hyvien raaka-aineiden kunnioittaminen, ei voi mennä kovin pahasti vikaan. Tilasimme usein pöydän täyteen seurueen kesken jaettavia annoksia, jotka sisälsivät grillattuja kasviksia, kuten purjoa, sieniä ja munakoisoa tai sitten avokadoa ja daikon-retiisiä kaikissa eri muodoissaan. Parhaissa tapauksissa tarjolla oli myös uppopaistettua valkohomejuustoa. Jos syö lihaa ja mereneläviä, niin vaihtoehdot ovat lähes rajattomat. Mikä parasta, näissä ravintoloissa viski on ihan sovelias ruokajuoma, varsinkin soodalla jatkettuna.

Aasialaista safkaa puskee esiin nykyään joka puolelta, mutta puhtaasti japanilaisvaikutteisia ravintoloita mahtuisi maahan varmasti enemmänkin. Turun Karu Izakaya on oikein mainio esimerkki. Toki sekin on enemmän fancy kuin karu ja lista painottuu paljolti sushiin, mutta maut ovat loistavia.

2. Villiruoka. Voi olla, että tämä on jo ilmiö. Huippuravintoloissa villivihannesten käyttö on jo jonkin aikaa ollut itsestäänselvyys, mutta käytön soisi ulottuvan vahvemmin myös kotikeittiöihin. Alla kuva viime lauantain lounaasta, jossa ketunleipiä, voikukan nuppuja, isomaksaruohoa ja maitohorsmaa. Villivihannesten lisäksi lautasella on uppomuna ja kevätsipulimajoneesia. Jos kiinnostaa aloittaa vihannesten keruu, niin opettele ainakin isomaksaruoho, maistuu herneelle ja sitä löytyy ihan joka kalliolta. Jätä kuitenkin vähän perhosentoukillekin.

Itselleni tämän kevään valaisevin havainto on ollut, että metsät ovat täynnä herkkuja muulloinkin kuin syksyllä. Nyt siellä voi jopa hiippailla rauhassa ilman pelkoa päätymisestä itse erilaisten öttiäisten ruoaksi. Niin, että sinne vaan. Itse asiassa sinne minäkin lähden n-y-t, NYT!