Lukusuosituksia

Lukeminen on ehkä kolmanneksi kivointa, mitä voi tehdä itsekseen. Nimenomaan romaanien lukeminen. Löysin kaunokirjallisuuden riemut oikeastaan vasta puolitoista vuotta sitten ja sen jälkeen kirjastoista on tullut minun suosikkipaikkojani. Tai no, Turun pääkirjasto on ihana paikka, vaikkei lukisikaan.

Olen koittanut pitää lukutahtina noin kirjaa viikossa. Tänä vuonna tosin olen saanut loppuun vasta kolme kirjaa. Osin siitä syystä, että Jonathan Franzenin Alkuvoimat vei viikkotolkulla aikaa ja voimia (heh). Toinen vauhtia hidastanut kirja on ollut Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Kirja on lyhyt ja nopealukuinen, mutta tunnelmassaan niin vahva, että halusin viihtyä sen seurassa mahdollisimman pitkään.

Kirjaa on tälläkin sivustolla jo moneen kertaan hehkutettu, eikä yhtään turhaan. Tyydynkin vain toteamaan lyhyesti, että kannattaa uskoa kaikki hehkutukset. Lisäksi: en malta odottaa, että kirja muuttuisi myös elokuvaksi. Nälkävuosi tosin vaatii tekijältään valtaisaa hienotunteisuutta ja ammattitaitoa, jotta tragedian ja humaanin lämmön tasapaino siirtyy myös toiseen formaattiin. Jännityksellä odotan, kuka maamme ohjaajista rohkenee tähän tarinaan tarttua. Toivottavasti edes joku.

Toinen lukusuositus lähtee niin ikään kotimaiselle romaanille. Olli Jalosen Karatolla on minun ensimmäinen kosketukseni Jalosen mittavaan ja arvostettuun tuotantoon. Romaanissa matkustetaan ympäri Eurooppaa rakentamassa elementtipyramideja. Juoni sinänsä on epärelevantti. Tärkeämpää, on se miten kirjassa kuvataan inhimillisiä tunteita. Miltä ihmisestä tuntuu, kun työ muuttuu elämäksi ja tämä uusi elämä työksi. Vielä kun mainittu työkin on taidetta, on kyseessä poikkeuksellisen hieno kokemus. Karatolla on eräänlainen jatko-osa (ilmeisesti), vuonna 2000 ilmestyneelle romaanille Yhdeksän pyramidia. Jos joku on lukenut enemmänkin Jalosen romaaneja, niin mielelläni kuulen, mikä kannattaa hakea luettavien pinoon seuraavaksi.