Sunnuntaipyttäri

Yksi suosikkiruokalajeistani on sunnuntaipyttäri. Tälle ruokalajille taitaa kaikilla olla oma nimensä. Parhaimpia kuulemiani nimiä on tuttavapariskunnan arkilounaastaan käyttämä freelancerin pannu, joka valmistuu työn ohessa. Meillä pyttäriä tehdään sen sijaan vapaapäivinä. Silloin, kun aamu on venähtänyt pitkäksi ja keho kaipaa jo lounasta, vaikka sanomalehtikin on vielä kesken. Silloin on aika kaivaa jääkaapista kaikki syömäkelpoinen ja yhdistää ne ennakkoluulottomasti. Tänä kauniina sunnuntaina toki olimme reippaita ja teimme vaikka mitä sen sijaan, että olisimme vain lorvineet kotona. Uskokaa vaan. Alla oleva pannu taitaa olla jo kolmen viikon takaa.

Pannulle päätyi:
– wokista ylijäänyttä kukkakaalia
– täytetyistä tzatzikikurkuista ylijäänyt tuorejuusto
– kesärullista ylijääneet pensaspavut
– suippopaprika, jonka olin ostanut chilinä
– kuivunut leivänpääty
– kesäkurpitsafetaohukaiset
– pannun ohi suoraan lautaselle päässeet härkäpavut, jotka olivat tarttuneet kaupasta mukaan vailla tietoa lopullisesta käyttötarkoituksesta
– kastikkeena toimi itse tehty chilimajoneesi

Meillä jää valmistettuja ruokia yli vain harvoin, sillä pidämme valmistusmäärät aika pieninä. Pidän siitä, että kun ruoka tehdään se syödään heti. Mikroa käytämme oikeastaan vain kahvimaidon lämmittämiseen. Suurempi tähdeongelma syntyy suunnittelemattomasti hankituista vihanneksista, jotka tarttuvat kaupasta mukaan hetken mielijohteesta. Lisäksi tälläkin hetkellä jääkaapissamme taitaa olla ainakin kuutta eri juustoa joista pari olisi luultavasti pitänyt jo heittää pois. Biojäteastiaa – asiaankuuluvien jätteiden lisäksi – rasittaa eniten kulhoon unohtuneet hedelmät ja nahistuneet korianteriruukut.

Tähteiden ja biojätteen määrää voisi kai vähentää ruokalistan suunnittelulla ja muilla vastaavilla elämänhallinnan keinoilla. Sekin auttaisi keskittymään ja selviytymään nälkäisenä tehdyistä kauppareissuista, jos kehtaisi tehdä niin kuin pikkulapset ja söisi sen suklaapatukan jo siellä kaupassa. Ojentaisi sitten vaan kassatädille, tai -sedälle nöyränä kääreen samalla kun latoo ostokset hihnalle. Tosiasia on kuitenkin se, että teen tarkan ostoslistan etukäteen ainoastaan erityistilanteissa. Useimmiten illan ja seuraavan päivän lopullinen menu selviää vasta siinä vaiheessa, kun saan ostokset kotiovesta sisään ja alan katsella, että mitä tulikaan ostettua.

PS. Laskin juustot. Niitä oli yhdeksän.