Elää rauhassa, istuttaa perunoita ja unelmoida
Kiersimme Saaran kanssa hieman kolmatta viikkoa Portugalia ja Espanjaa. Poikkeuksellisen ihanalta matkalta tarttui mukaan aivan liian monta pulloa viiniä, valtava ruokainspiraatio sekä palava rakkaus Portugalia kohtaan. On jotenkin vaikea ymmärtää, että emme olleet kumpikaan keksineet maahan aiemmin asiaa.
Toimituksen palstalla kysyttiin tänään, minne matkustaisit mieluiten tänä syksynä. Tällä hetkellä olo on kuin Rivieralta palanneella Muumipapalla, ”haluan vain elää rauhassa, istuttaa perunoita ja unelmoida”. Mitään muuta en halua tällä hetkellä niin paljon kuin olla Helsingissä ja nauttia rakkaiden ihmisten seurasta. Toki siinä edesauttaa se, että olen saanut olla (nyt selvästikin päättyneen) kesän niin pitkälti tien päällä.
Sydämeni on kesällä 2014 pakahtunut yhtä lailla Norjan Lapissa, Tallinnassa, Sloveniassa, Kroatiassa ja Liedossa kuin nyt viimeksi Portugalissa ja Espanjassa. Pahimman poltteen jätti Douron jokilaaksossa koetut kaksi päivää. Yövyimme kauniilla viinitilalla aivan portviinialueen ytimessä, nautimme illallista lempeän lämpimän taivaan alla ja ihastelimme vuoria. Niitä viiniköynnösrivien täyttämiä vuoria nimittäin riitti katseltavaksi tasting-huoneista, vuokra-auton ikkunoista ja Douron keskellä lipuvasta laivasta käsin. Siltikään emme saaneet läheskään tarpeeksemme.
Olenhan maininnut, kuinka paljon rakastan portviinejä? Erityisesti viineissä miellyttää maun (luonnollisesti) lisäksi se, että kyseessä on tuote, jonka valmistuksessa ei puhuta kvartaaleista. Kaikkein parhaiden, jopa 40 vuotta kypsytettävien tawny porttien valmistamiseen käytetään useamman sadon parhaita rypäleitä ja lopputulos on kaupoissa vasta, no, 40 vuoden päästä. On hurjaa ajatella, että niiden köynnösten, joista poimin rypäleitä suuhuni, sato voi olla nautittavissa vasta kun olen eläkkeellä. Kellarimestari ei välttämättä hänkään ehdi kokea työnsä kypsymistä huippuunsa. Silti he pyrkivät tekemään vuodesta toiseen parasta viiniä yhtään välittämättä siitä, mitä sushinuoriso saattaa haluta seuraavana syksynä. Toki osa tämän vuoden rypäleistä pääsee halvempiin ja erittäin kelvollisiin pullotteisiin jo kolmen vuoden päästä. Eihän kellään olisi muuten varaa viljellä portviiniä.
Tämän tunteellisen portviini-ränttäyksen jälkeen haluan vielä muistuttaa niistä maisemista. Niitä voisi helposti ihastella vielä pari päivää lisääkin. Ehkä ensi syksynä heittäydyn vapaaherraksi ja könyän rinteitä sakset kädessä, sormet rypäleiden tahraamina. Tai sitten vain unelmoin, kuten sankarini Muumipappa, joka viskien lisäksi arvostaa ihan varmasti myös portviinejä. Unelmoinnin ohessa teen ainakin ruokaa Portugalin innoittamana, ensimmäiset reseptit on jo maistatettu vierailla. Kokkailujen lomassa avaan ehkä syksyn ja talven mittaan pullon tai pari hyvää portviiniä ja muistelen kesää 2014.