Konnichiwa! – Eli terveiset Japanista, osa 1
Minä ja tyttöystäväni – joka on tästä eteenpäin muuten Saara – oltiin tosiaan pari viikkoa Japanissa. Matkaan kuului vähän töitä ja paljon matkustelua, eksyksissä olemista sekä syömistä. Ja tietty paljon muutakin, mutta en edes tiedä mistä aloittaisin. Keskityn siis ainakin aluksi kertomaan siitä syömisestä.
Vaikka söimmekin paria paahtoleipäaamiaista lukuunottamatta kaiken ruoan ulkona, ei Japanissa ruoan eteensä saaminen ollut oikeastaan yhtään sen helpompaa kuin kotikeittiössäkään. Aina uuteen ravintolaan astuessa käytiin ensin kömpelö japanin- (tarjoilija) ja englannin- (minä ja Saara) kielinen keskustelu, jossa yritämme tehdä selväksi, että olen kasvissyöjä. Ja sen jälkeen yritän vastata japaninkieliseen jatkokysymykseen, että ”ei, en syö myöskään kalaa tai äyriäisiä”. Sitten kun tämä saatiin kutakuinkin selväksi, oli Saaran vuoro todeta, että hänelle merenelävät kuitenkin kelpaavat. Osoittautuikin hyödylliseksi pitää mukana joku, joka noukki kalahiutaleet ja mustekalanpalat ”kasvisruoista”.
Välillä kiersimme kielimuurin menemällä italialaiseen ravintolaan pizzalle tai pastalle. Mutta aina kun jaksoimme nähdä vähän vaivaa, saimme paikallista kasvisruokaa lautaselle ja useimmiten se oli vieläpä erinomaista. Oi sitä innoituksen määrää, joka tältä matkalta tarttui kotikeittiöön!
Yhden matkan parhaista ravintolakokemuksista tarjoili kuvan iloinen nuorimies. Etsimme Saaran kanssa Kobessa ravintolaa, kun ohitimme erään hillitysti sisustetun pienen ravintolan, joka kiinnitti huomiomme. Astelimme sisään tyhjään ravintolaan ja kävimme tutuksi tulleen keskustelun. Paikallisella asteikolla kohtuullisen hyvällä englanninkielellä tuleva suosikkikokkimme kysyi, millaisia kasviksia haluaisimme. Vastasimme, että kaikki kelpaavat ja pyysimme yllättämään meidät.
Tässä kohtaa pahoittelen, ettei annoksista ole kuvia, mutta vakuutan että ne olivat ihan viehättäviä, vaikkeivät annokset Japanissa sitä todella aina olekaan. Aina välillä kokkimme kysyi tiskin takaa, kelpaako jokin raaka-aine. Ensimmäiseksi hän kysyi käyvätkö avokado ja wasabi, johon vastaukseksi nyökyttelimme tyytyväisenä. Tapoihin kuuluvaksi alkupalaksi saimme kevyesti marinoituja sieniä. Sen jälkeen ensimmäisenä ruokalajina pöytään tuotiin avokado tom yam, joka sisälsi avokadoa ja retikkaa wasabi-soijaliemessä.
Voittajaksi nousi ehkä toisena tarjoiltu annos, joka sisälsi tomaattia ja paikallista valkoista (daikon-) retiisiä makeassa viinietikkakastikkeessa. Raikkauden, makeuden, etikkaisuuden ja happamuuden tasapaino oli aivan ennenkokematonta. Jo ensimmäinen annos oli herkullinen, mutta tämän jälkeen vain kiittelimme loppuillan toisiamme, me ruoasta ja hän kehuista. Kolmas ruokalaji oli friteerattua maissia, joka sekin onnistui yllättämään positiivisesti. Neljäntenä annoksena saimme mustekalasalaatin, josta Saara noukki mustekalaviipaleet omalle puolelleen ja molemmat olivat tyytyväisiä.
Kun kokkimme kantoi viidettä ruokalajia pöytään, totesimme että voimme ottaa vielä yhdet annokset tämän jälkeen. Lootusjuurta, vihreitä soijapapuja ja juustoa sisältäneet kevätkääryleet olivat kuitenkin niin taivaallisia, että päätimme ähkyn uhallakin pyytää sittenkin vielä kaksi annosta. Kuudes ruokalaji oli paistettuja sieniä. Viimeiseksi annokseksi saimme pöytäämme sienillä ja pavuilla täytetyn uppopaistetun perunamuusipallon, joka täytti vatsan pehmeällä täyteläisyydellään.
Jälkiruokaa ei tähänkään ateriaan kuulunut. Ruokajuomana toimi jälleen olut, sillä hyviä viinejä emme olleet ravintoloista juuri löytäneet. Illallisella tarjoillut annokset koostuivat hyvinkin tutuiksi tulleista raaka-aineista. Sieniä, retiisiä, avokadoa ja tomaattia tuli tuon parin viikon aikana syötyä paljon. Lisäksi söimme matkan aikana paljon munakoisoa, vaikkei se tähän ateriaan kuulunutkaan. Harvoin annokset kuitenkaan olivat näin raikkaita ja raaka-aineita tuoreina hyödyntäviä kuin tässä ravintolassa.
Vaikka kasvisruokien tilaaminen Japanissa ei aina käy ihan yksinkertaisesti, suosittelen varauksetta maata matkakohteeksi jo pelkästään ruokakulttuurin vuoksi. Sekasyöjille tietysti vielä vilpittömämmin. Melkein joka nurkan takaa on löydettävissä pieni, iloisesti yllättävä ravintola. Vaikka maa on muuten kallis ja tietyt täällä itsestäänselvät ruokatarvikkeet joko mahdottomia saada tai hirmu kalliita, oli ulkona syöminen verrattain hyvinkin edullista.
Niin, ja Kobeen suuntaajille vinkiksi: se ravintola löytyy aika tarkalleen täältä, kujan melko alusta vasemmalta puolen.