Maa-artisokan traaginen tie Suomeen
Suomalaista maa-artisokkaa varmaan harmittaa. Sen esi-isät viettivät elämäänsä onnellisena Perussa vuosisatojen ajan. Siellä ne köllivät maan sisällä kesän kuumimmat päivät ja aina välillä nousivat ihmisten ilmoille ihastelemaan vuoristoja ja ihmisten rentoa elämänrytmiä. Sitten 1600-luvun alussa joku seikkailunhaluinen Mauritz Maa-artisokka päätti, että hän lähtee laivalla toiselle puolelle maapalloa. Ensin hän päätyi Lontooseen josta totesi, että liian likaista ja meluista ja ihmisilläkin oli aivan outo huumorintaju. Sen jälkeen laiva vei Mauritzin yhteen Saksan hansakaupungeista, jossa asiat menivät vielä enemmän vikaan. Hän joutui Reperbahnilla toistuviin vaikeuksiin tissibaarien järjestyksenvalvojien kanssa. Ei auttanut kuin pestautua taas perunankuorijaksi laivalle. Laiva nimittäin kuljetti uutta viljelylajiketta – perunaa – Suomeen. Vähänpä Mauritz tiesi tuolloin Suomesta tai määränpäästään Turun satamasta. Siellä hän kuitenkin rantautui kolmannen ja viimeisen kerran. Juuri jääkauden ikeestä vapautunut maa oli vielä kohmeessa ja Mauritzia vilutti. Hän sai majapaikan talveksi erään yliopiston professorin maakellarista.
Siloposkisena nuorena miehenä matkaan lähtenyt Mauritz oli jo vanha ja piirteiltään muhkurainen. Nimensäkin hän joutui muuttamaan muukalaisvihamielisessä maassa Mauriksi. Kevättalvella Mauri lähti Turun yöhön liian aikaisin ilman takkia, vilustui ja sai mystisen kuolemantaudin. Roudan helpotettua hänet haudattiin professorin takapihan tunkion viereen. Professori ihmetteli kuinka Maurin hautapaikalta puski koko kesän esiin korkeita vihreitä versoja. Kun hän syksyllä käänsi tunkiota lannoittaakseen kasvimaansa tulevaa vuotta varten, hän huomasi että Mauri ei ollutkaan kuollut, vaan oli kesän aikana kasvanut valtavasti, hän oli muodostanut varsinaisen kasvuston maan alle. Kuluneen vuoden mittaan oli käynyt ilmi, että suomalaiset eivät osanneet käyttää ruoaksi tuotuja perunoita oikein, vaan sairastuivat ikävään vatsatautiin. Koska ruoka oli vähissä ja syötävä oli, ei kulinaarisia taipumuksia omannut professori epäröinyt pistää Maurin maallisia jäännöksiä kattilaan ja tarjolle ruotsista saapuneille tutkijakollegoille.
Maa-artisokka osoittautui muhkuraisuutensa vuoksi hankalaksi kuoria sekä aiheutti väärin valmistettuna pahoja ilmavaivoja, mutta oli aivan valtavan herkullista. Siksi professori pisti osan maa-artisokasta talteen talveksi ja maahan seuraavana keväänä. Nyt, melko tasan 400 vuotta myöhemmin Mauritzin jälkeläiset joutuvat yhä kärsimään Suomen kylmistä ja lyhyistä kesistä vain siksi, että ovat niin pirun herkullisia.
Maa-artisokasta saa mm. herkullista pyrettä.
n. 500g maa-artisokkaa
2 shalottisipulia
50 g voita
n. 1/2 dl valkoviiniä
1 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
Kuori ja kuutioi maa-artisokat ja sipulit. Kuullota kasviksia voissa n. 5 minuuttia. Lisää joukkoon valkoviini ja anna haihtua. Sen jälkeen sekoita joukkoon kerma ja hauduta vähintään 20 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta varovasti suolalla ja pippurilla.
Ylemmässä kuvassa pyreen seassa on noin puoli kiloa blue kongo -perunoita, jotka keitin erikseen ja yhdistin soseutusvaiheessa, jolloin lisäsin joukkoon myös hieman lisää kermaa. Lisäkkeenä on uunissa paistettuja kaaleja sekä appelsiinimarinoituja linssejä, porkkanaa ja tomaatteja.
Alemmassa kuvassa pyreessä on pystyssä mandoliinilla vuoltuja maa-artisokka- ja punajuurilastuja, jotka voitelin kevysti oliiviöljyllä, maustoin suolalla ja pippurilla ja grillasin uunivastuksen alla 250 asteessa. Lisäkkeenä uunipunajuuria ja fetaa.