Matkaraportti Tampereelta
Viime viikosta leijonanosa meni Tampereella elokuvissa ja ravintoloissa. Edellisessä päivityksessä kyselin suosituksia, joita tulikin kivasti, ja muutamat ravintolat ehdin testaamaankin. Alla seuraa ruokapainotteinen matkaraportti kronologisessa järjestyksessä.
Gastropub Soho: Valtavasti suosituksia kerännyt ravintola, jossa ei ollut tullut aiemmin käytyä. Itse asiassa en ollut aiemmin vieraillut missään muussakaan kokeilluista ruokaravintoloista. Kasvishampurilainen oli kaikilta osin pettymys, en voisi suositella kenellekään. Lihat ilmeisesti hyviä, ei kai paikkaa muuten niin kovasti kehuttaisi.
4 vuodenaikaa: Kauppahallin Hallituskadun puoleisessa päädyssä sijaitseva ranskalaisravintola sai niin ikään useita suosituksia. Listalta ei kasvisvaihtoehtoja sellaisenaan löytynyt, mutta kurpitsakeitosta kun vaihdettiin kala vuohenjuustoon, saatiin minunkin vatsani täyteen. Mausteinen keitto oli herkullista, viinit erinomaisia ja palvelukin hyvää, vaikka oli lounaspaikasta kyse. Suosittelen minäkin.
Ravinteli Huber: Berthan omistajien liharavintola(!), johon kuitenkin uhmakkaasti marssin sisään, kun tilaa oli ja sisustus miellytti. Kasvisvaihtoehtona listalla oli tofu, joka ei ehkä ole kaikkein houkuttelevin ajatus, mutta ajattelin että eivät kai ne sitä tyri. Skippasin alkupalat kun kello oli jo paljon ja olin jo näytösten välissä ehtinyt täyttämään vatsani kertaalleen ranskalaisilla jossain texmex-läävässä. Tofun lisukkeita valitessani jätin siis perunat väliin, olinhan saanut jo kolmen päivän edestä hiilareita. Lisäksi Huberissa perunat paistetaan ankanrasvassa, niin ei senkään vuoksi houkutellut. Poimin listalta rakuunaporkkanat ja kukkakaaligratiinin. Tofun kastikkeeksi valitsin – tähän rumpujenpärinää – STILTON-VOIN. Huhhuh!
Ai miltä maistuivat? Soijakastikkeella valeltu tofu oli erinomaista sellaisenaan, samoin kuin porkkanat ja gratiinikin. Mutta kyllä se stilton-voi vaan kruunasi kaiken. Juomaksi tartuin talon valkoviiniin, joka pärjäsi raskaahkon ruoan kanssa yllättävän hyvin. Jälkkäriksi kevensin oloani samppanjalla, joka reilusti alle kymppiin hinnoiteltuna oli ihan hyvä diili. Mitenköhän hyviä ravintolan pihvit oikein mahtavat olla…
Perjantaina joko unohdin syödä lounaan, tai sitten olen sen jo unohtanut. Illallista sen sijaan en ole unohtanut. Tyttöystävänikin oli jo saapunut kaupunkiin, ja kävimme illallisella Ravintola Esplanadissa. Pöydän toisella puolella valinta kohdistui maineikkaaseen kuhaan, joka sai oikein hyväksyvän arvosanan. Minä punnitsin omaa valintaani pitkään. Olen tähän asti pitänyt kovasti hampurilaisista, ainakin ajatuksen tasolla. Sohon epäonnistunut annos sai minut kuitenkin laskemaan mielessäni, että ravintoloiden kasvishampurilaiset taitavat aiheuttaa useammin mielipahaa, kuin riemunkiljahduksia. Jostain syystä päätin kuitenkin vielä kerran kokeilla kasvishampurilaista.
Esplanadin kasvishampurilainen oli puikuloista tehtyjä lohkoperunoita myöten mahtava kokemus, joka sujahti helposti hampurilaisten top3-listalle. Kun tarjoilija aterian päätteeksi kysyi, että maistuiko ja aloitin vastaukseni että ”mä en sano tätä kovin usein…”, oli hätäännys jo luettavissa hänen kasvoiltaan. Ilme kuitenkin kirkastui kun jatkoin: ”…mutta tämä kasvishampurilainen oli todella erinomainen”. Toistan edellä sanaa kasvis, koska hyviä biffipurilaisia saa ihan vaikka hesestä, ainakin näin muistelisin. Esplanadi on panimoravintola, jonka huomaa lyhyestä ja mielikuvituksettomasta viinilistasta, mutta ei tehdä siitä ongelmaa.
Ravinteli Bertha: Joo, me saatiin pöytävaraus Berthaan lauantaille ja sekös teki minut onnelliseksi. Suomen yhdeksänneksi listattu ravintola täytti odotukset. Alkuruoaksi saimme parmesaanilla ja persiljalla maustettuja tuulihattuja, paistettua pinaattia, marinoituja tomaatteja ja parmesaanivaahtoa sisältäneen annoksen. Taivaallinen alku aterialle. Alkuruoan kanssa tarjoiltu, hieman jäähdytetty chianti oli huolella valittu.
Pääruoaksi toiselle puolelle pöytää meni seitä ja linssejä fenkolikastikkeella ja minä sain listan ulkopuolelta linssejä, selleripyrettä, retikkaa ja ruusukaalia sisältäneen annoksen. Sommelier oli poiminut molempien annosten seuraksi rose-viinit, mikä oli melko rohkea, mutta erittäin onnistunut ratkaisu. Pääruoista on sanottava, että annokset olivat todella isoja.
Jälkiruoaksi minä otin omenaa ja tyttöystäväni suklaata. Molemmat annokset olivat niin hyviä, ettemme juuri päästäneet toisiamme maistelemaan omiamme. Jälleen kerran viinit täydensivät annoksia loistavasti. Aterian kohokohdiksi nousivat erinomainen palvelu, ihastuttavat, yllättävätkin viinivalinnat sekä konstailematon esillepano ja yksinkertaiset annokset. Annosten konstailemattomuus tosin aiheutti sen, että wow-elämykset jäivät vähiin, vaikka ruoka olikin loistavaa. Hinta-laatusuhde Berthassa on kohdallaan. Tamperelaisia onnittelen ja muita suosittelen miettimään pöytävarauksen tekoa heti kun seuraavan Tampereen matkan päivämäärät ovat tiedossa.
Muut: Aamiaiset söin hotellilla ja siksi esimerkiksi Gopalin brunssi jäi kokeilematta. Vaikka Tampereella onkin monipuolinen ravintolatarjonta, hyviä laatukahviin panostavia kahviloita ei kuulemma juuri ole (voi korjata, jos olen väärässä). Pari ihan sympaattista paikkaa (Runo ja Vohvelikahvila) Tampereen ”vanhasta kaupungista”, eli Ojakadulta sentään löytyy. Klubi on edelleen kivoimpia baareja Dynamon ulkopuolisessa Suomessa, mutta heidän valkoviininsä on melkeinpä juomakelvotonta.
Löysimmepä myös uuden suosikkipaikan kaupungista (kuvassa yllä). Kirjaston lehtilukusali Tammerkosken rannalla, entisessä Frenckellin tehtaan kattilahuoneessa on mitä miellyttävin paikka pysähtyä hetkeksi, riippumatta siitä haluaako ihastella rakennusta ulkoa, tai lukea lehtiä sisällä.
Kaiken kaikkiaan Tampere on hieno matkakohde. Vielä kun Filkkarit olisivat vähän parempien säiden aikaan.