Sain tuossa muutama viikko sitten erittäin mieluisan keikkatarjouksen. Ystäväni E kysyi, haluaisinko tulla heille kokkaamaan hänen poikaystävänsä yllätyssynttäri-illallista. Koska ilta oli kalenterissa vapaana, ja ruokittavat hyviä ystäviä, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Kyselin vielä vähän päivänsankarin tarkempia mieltymyksiä ja yllätyksen järjestäjän toiveita. Muuten sain ja otin itselleni melko vapaat kädet ruoan suhteen. E toivoi vain, että tarjolla olisi kokonainen kolmen ruokalajin menu. Hetken asiaa mietittyäni kysyin, voisiko ruokalajeja olla enemmän. Jotenkin koin helpommaksi ajatuksen useasta ruokalajista, kuin perinteisestä kolmen ruokalajin ateriasta. Siinä kun yksittäisiin ruokalajeihin kohdistuu paljon vähemmän paineita. Päädyin lopulta kahdeksan ruokalajin suomalais-espanjalaiseen illalliseen.

Illan annos 3/8, kaskimaa, eli raakoja ja eri tavoin kypsennettyjä kasviksia sekä majoneesi poltetuista sipuleista purjotuhkasta sekä kuivattua oliivimurskaa.

Hilpaisin perjantai-iltapäivänä suoraan töistä ystävieni kotiin, jossa asunto oli jo koristeltu nätiksi ja yllätyslahjatkin piilotettu paikalleen. Tein inventaarin keittiön perustarvikkeista, sain vara-avaimet ja lähdin kauppaan ostamaan raaka-aineita ja viinejä. Sillä välin E laittoi levyn valmiiksi soittimeen ja lähti päivänsankarin kanssa treffeille, joiden päätteeksi olisi tarkoitus mennä syömään.

Kun kello löi seitsemän, alkoi keittiössä olla jo valmista. Samaan aikaan ystäväni olivat ”matkalla ravintolaan”, kun E huomasi unohtaneensa jotain tärkeää. Hän soitti ravintolaan, kertoi että myöhästyvät hieman ja sitten haettiin yhtä yllätystä kotoa. Siellä se sitten oli, yllätys, eli toinen mies keittiössä esiliina päällä. Tarkasti juonittu yllätys onnistui niin hyvin ja oli ilmeisesti mieleinenkin.

Tarjoilin ruoat ja viinit ja siivosin jälkeni ennen kuin jätin päivänsankarin availemaan lahjoja. Molemmat vakuuttelivat, että heillä oli hauskaa ja pitivät ruoista, mutta uskon, että minulla oli vähintään yhtä hauskaa. Pidän illallisjuhlien järjestämisestä, mutta nyt kun sai kerrankin kokata niin, että ei tarvinnut poistua keittiöstä kuin tarjoilemaan ja keräämään astioita, oli usean ruokalajin toteuttaminen helpompaa ja annosten viimeistelyynkin pystyi hieman panostamaan ilman, että odottelu ruokalajien välillä venyi kohtuuttomaksi.

Tälläisen keikan otan toistekin vastaan, jos tarjotaan.