Ostin juhannuksen alla Sasu Laukkosen ruokakirjan Vihreä pöytä. Kirjassa Chef & Sommelierin keittiömestari esittelee kymmeniä erittäin mielikuvituksellisia kasvisreseptejä. Mukana on paljon villiyrttejä ja harvemmin käytettyjä kasveja ja kasvinosia. Kirja on erittäin inspiroiva ja muutenkin vahvan suosituksen arvoinen. Heti juhannuksena kokeiluun otettiin marinoidut siitakesienet (vaikka se onkin merkitty talviruoaksi), sekä naurettavan helppo inkiväärimajoneesi, joka sopi yhtä hyvin kesärullille kuin hodarille. Sittemmin olen samalla majoneesipohjalla tehnyt myös ceasar-majoneesia brunssipöytään ja nyt lauantaina parmesanmajoneesia.
Majoneesi toimi kastikkeena muuten kevyelle hernesalaatille. Poimin ruukuista lautasten keskelle pieniä määriä viinisuolaheinää, vesikrassia, rucolaa, minttua, basilikaa ja oreganoa sekä lusikoin muutaman nokareen majoneesia lautasten laidoille. Viimeistelin annokset kourallisella tuoreita herneitä. Samaa salaattia syötiin meillä kotona myös sunnuntaina. Tuolloin salaatista sai pääruoan kun siihen lisäsi muutaman halloumisiivun ja tuoreita kotimaisia vadelmia.
Totesin salaattia syödessä, että tälläistä salaatin kuuluisi olla; lautaselle pieni määrä erilaisia vihreitä lehtiä, jolloin jokainen suupala maistuu erilaiselta, eikä loputtoman salaattikeon lapioiminen tunnu työltä.
Pääruokana uunissa paahdettuja punajuuria ja porkkanaa sekä raparperimoussea. Olen viimeisen kuukauden ajan himoinnut punajuuria. Oikeastaan siitä asti olen ajatellut niitä päivittäin, kun näin ensimmäiset tämän vuoden punajuuret kaupassa houkuttelevina nippuina. Eikä pari postausta takaperin kuvailemani kokemus ole ainakaan helpottanut punajuurihimoa. Perjantaina torilla punajuuria ostaessani torikauppias suositteli ostamaan myös porkkanoita ja paahtamaan ne uunissa hunajan, oliiviöljyn ja balsamicon kanssa. No niinpä olin ajatellutkin tehdä!
Juuresten seurana tarjoiltu raparperimousse on alun perin NOMA-kirjasta. Ostin mielestäni maailman kauneimpiin lukeutuvan ruokakirjan ihan jo senkin vuoksi, että kuvia voi katsella ilman aikomustakaan toistaa reseptejä. Kirjassa on kuitenkin annos, jossa yhdistetään punajuurisorbetti, raparperimousse ja yogurttigranita, enkä saanut mielestäni ajatusta punajuuren ja raparperin yhdistämisestä. Muokkasin reseptin liivatevapaaksi ja yhdistin sen suolaiseen ruokaan. Yhdistelmä toimi yllättävän hyvin, mutta toimii se myös makean kanssa.
Viinivalintoina olivat alkuruoalle kesäklassikko, eli Freixenet’n Carta Nevada ja pääruoalle Léon Beyerin Riesling. Pitkän tauon jälkeen Nevada oli makeampi kuin muistimmekaan, mutta silti just hyvää. Riesling ei ehkä noussut suosikikseni, mutta ei sen ostamista tarvinnut katuakaan.
Jälkiruoaksi pakkasimme mansikkarasian sekä loput herneet ja cavan reppuun ja ajoimme pyörillä kavereiden seuraksi merenrantaan auringonlaskua katselemaan. Kyl kesä vaan on kiva.
Reseptit:
Majoneesipohja Sasu Laukkosen mukaan:
1 kananmuna
2 tl vaaleaa etikkaa
3 dl rypsiöljyä
(1/2 dl parmesanraastetta)
Mittaa ainekset kapeaan korkeaan kulhoon järjestyksessä muna, etikka, öljy. Aseta sauvasekoitin seoksen pohjalle ja aloita sekoittaminen nopeina pyräyksinä. Varmista, että seos muuttuu pohjalta paksuksi ja vaaleaksi. Nosta terää pikkuhiljaa niin, että kaikki ainekset menevät sekaisin ja seos pysyy paksuna. Mausta haluamallasi tavalla, hernesalaatin kanssa sopii suolainen parmesaani.
Raparperimousse:
2 dl raparperimehua
2 tl agar agar -hiutaleita
2 munanvalkuaista
20 g sokeria
1 dl kermaa
1/2 dl turkkilaista jogurttia
Kuumenna raparperimehu ja agar agar -hiutaleet kattilassa ja keitä noin 5-10 minuuttia. Vatkaa tällä välin valkuaiset ja sokeri marengiksi sekä erillisessä astiassa kerma vaahdoksi. Sekoita kaikki ainekset nopeasti ja aseta jääkaappiin hyytymään.
P.S. Ai niin, onko kellään muulla pakkomiellettä laskea kuinka monta hernettä aina palon sisältä paljastuu? Ja oletteko koskaan löytäneet yhdeksää tai useampaa hernettä saman palon sisältä?
