Hyvän ruoan viikko

Olen syönyt viimeisen viikon poikkeuksellisen hyvin. Sunnuntaina pääsin nauttimaan loistavasta banketti-tarjoilusta lähes 600 muun ihmisen kanssa (menyystä hienosti täällä). Tiistaina pääsin työpaikalta toiselle siirtyessä pitkästä aikaa Qulman keittolounaalle ja eilen vietimme kolme ja puoli tuntia Postresin herkkujen parissa.

Näiden kaikkien välissä olen toki syönyt monta muutakin ateriaa, osan ulkona ja suurimman osan kotona. Gastronominen huippuhetki on kuitenkin ollut lähellä tämän kuvan ottamishetkeä:

postres.jpg

Kuvassa onnellinen Kimmo juo ennen pääruokaa tarjoiltua puolukka-inkiväärilimonadia.

Söimme Postresissa kuusi ruokalajia, joka väliruoat ja keittiön tervehdykset mukaanlukien tarkoitti yhdeksää erilaista annosta. Annokset olivat kauniita, yllättäviä, vitsikkäitä ja ennen kaikkea herkullisia. Aterian kulku muodosti tasapainoisen kokonaisuuden, jota viinipaketti kommentoi ja täydensi lähes täydelliseksi asti.

Ruoka ei mennyt piperrykseksi, vaikka koristeellisuuteen olikin panostettu. Raaka-aineet olivat tunnistettavissa, palvelu hyvää ja viinit innostavia. Kaikki siis toimi juuri niin kuin Michelin-tähditetyssä ravintolassa kuuluukin.

Paitsi että eilinen ravintolakokemus oli mahtava jo itsessään, niin vielä hienommaksi sen teki se, että päivä oli torstai. Vähän juhlaa arkeen ja yksi arkiateria vähemmän kokattavana.

Tänään söimme kotona perunavuoan rippeet ja jälkiruoaksi jäätelöä, jonka seuraksi puolitin alakerran leipomosta haetun kakunpalan. Kahden minuutin vaivannäöllä ja pienellä asettelulla valmiista elementeistä koottu jälkiruoka muuttuu jo ihan oikeaksi annokseksi.

pjalkkari.jpg

Nyt viikonloppua viettämään!

Kulttuuri Ruoka ja juoma Suosittelen

Lukusuosituksia

Lukeminen on ehkä kolmanneksi kivointa, mitä voi tehdä itsekseen. Nimenomaan romaanien lukeminen. Löysin kaunokirjallisuuden riemut oikeastaan vasta puolitoista vuotta sitten ja sen jälkeen kirjastoista on tullut minun suosikkipaikkojani. Tai no, Turun pääkirjasto on ihana paikka, vaikkei lukisikaan.

karatolla_ja_nalkavuosi.jpg

Olen koittanut pitää lukutahtina noin kirjaa viikossa. Tänä vuonna tosin olen saanut loppuun vasta kolme kirjaa. Osin siitä syystä, että Jonathan Franzenin Alkuvoimat vei viikkotolkulla aikaa ja voimia (heh). Toinen vauhtia hidastanut kirja on ollut Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Kirja on lyhyt ja nopealukuinen, mutta tunnelmassaan niin vahva, että halusin viihtyä sen seurassa mahdollisimman pitkään.

Kirjaa on tälläkin sivustolla jo moneen kertaan hehkutettu, eikä yhtään turhaan. Tyydynkin vain toteamaan lyhyesti, että kannattaa uskoa kaikki hehkutukset. Lisäksi: en malta odottaa, että kirja muuttuisi myös elokuvaksi. Nälkävuosi tosin vaatii tekijältään valtaisaa hienotunteisuutta ja ammattitaitoa, jotta tragedian ja humaanin lämmön tasapaino siirtyy myös toiseen formaattiin. Jännityksellä odotan, kuka maamme ohjaajista rohkenee tähän tarinaan tarttua. Toivottavasti edes joku.

Toinen lukusuositus lähtee niin ikään kotimaiselle romaanille. Olli Jalosen Karatolla on minun ensimmäinen kosketukseni Jalosen mittavaan ja arvostettuun tuotantoon. Romaanissa matkustetaan ympäri Eurooppaa rakentamassa elementtipyramideja. Juoni sinänsä on epärelevantti. Tärkeämpää, on se miten kirjassa kuvataan inhimillisiä tunteita. Miltä ihmisestä tuntuu, kun työ muuttuu elämäksi ja tämä uusi elämä työksi. Vielä kun mainittu työkin on taidetta, on kyseessä poikkeuksellisen hieno kokemus. Karatolla on eräänlainen jatko-osa (ilmeisesti), vuonna 2000 ilmestyneelle romaanille Yhdeksän pyramidia. Jos joku on lukenut enemmänkin Jalosen romaaneja, niin mielelläni kuulen, mikä kannattaa hakea luettavien pinoon seuraavaksi.

Kulttuuri Kirjat Suosittelen