Vuoden 50 parasta ravintolaa -lista on taas julkaistu. Listan ravintolat ovat ruoka-alan ammattilaisten nimeämiä. Tänä vuonna listalle ja sen kärkeen on mahtunut poikkeuksellisen paljon Helsingin ulkopuolelta tulevia ravintoloita.

Vanhana turkulaisena ilahduttaa nähdä listalla entistä useampia turkulaisravintoloita. Mami ja Sergios ovat paikkansa kärjessä ansainneet, samoin kuin Smör. Ravintolat ovat kaikin puolin toimivia ja kohtuullisesti hinnoiteltuja. Etenkin Mamin erittäin kohtuuhintainen lounas (jollei halua juuri sitä päivän yhtä kalliimpaa annosta) on korkealla suosituslistalla.

Sijalta 21 löytyy tuoreehko turkulainen viinibistro Tintå, joka on mielestäni kovasti yliarvostettu. Ruoka on hyvää, lounassalaatit mainioita ja viinilista mitä monipuolisin. Mutta palvelu on usein tylyä tai olematonta. Palvelu on mielestäni se, mikä viime vuosien bistrovillityksessä tökkii. Ruoka on ihan hyvää ja kohtuuhintaista. Joskus ruoka on jopa elämyksellistä. Mutta palvelu on ”rentoa ja välitöntä”, eli olematonta.

Meidän kotitaloutemme tulot eivät ole suurensuuret. Käymme kuitenkin mielellämme ulkona syömässä ja yleensä ”vähän paremmin”. Vähän paremmin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisimme maksaa kolmesta ruokalajista viineineen yli 120€, ellei kokonaisuus toimi. Ja usein se, mistä kokonaisuus jää vajaaksi on palvelu. En odota pokkurointia tai mielistelyä, odotan hymyä, tervehdyksiä, neuvomista ja suosituksia. Asiakas ei myöskään saa joutua hämilleen ovella tai pöydässä.

Silloin kun asiakas saa ensimmäisen kontaktin henkilökuntaan seistyään viisi minuuttia ovensuussa on peli jo menetetty. Tai jos viitotaan pöytään, muttei tuoda ruokalistaa tai ei käydä aterian aikana kertaakaan kysymässä, että miten menee, vaikka viinilasit ja vesikannut olisivat tyhjinä. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jokaisella on varmasti huonoja kokemuksia lukuisista paikoista. Siirryn kehuihin.

50 parhaan ravintolan listalla on lukuisia tulokkaita. Sijalla 19 on minun suosikkini, Spis. Ravintola satsaa kasviksiin, myös liha- ja kala-annoksissa. Annokset ovat näyttäviä ilman liiallista kikkailua. Raaka-aineet ovat tunnistettavissa ja menut ovat huolellisesti rakennettuja kokonaisuuksia. Lisäksi viinit ja palvelu toimivat. Turussa suosittelen aina ja ehdottomasti E. Ekblomia jokirannassa. Smörin kanssa samassa korttelissa oleva ravintola hurmaa palvelullaan, tunnelmallaan ja viinilistallaan. Ravintolan konsepti uusiutui hiljattain, eli kiinteitä menuja on tarjolla vain viikonloppuisin, mutta pientä naposteltavaa saa kaikkina muina aukioloaikoina.

Esimerkki erinomaisesta palvelusta tulkoon ulkomailta. Vietimme hiljattain syntymäpäivääni Rotterdamissa. Googlailin pitkään ravintolaa iltaa varten ja lopulta päädyimme pieneen Eendracht-nimiseen ravintolaan, josta saimme ihmeen kaupalla varatuksi pöydän vain pari päivää etukäteen. Yksi syy ravintolan valintaan oli se, suomalaisravintolat huomio, että sivuilla erikseen mainittiin heidän halukkuutensa ottaa erikoisruokavaliot huomioon.

Löydettyämme paikalle hieman myöhässä, tarjoilija tervehti meitä ystävällisesti ja valitteli, että varauksessamme on tapahtunut pieni sekaannus ja meidän pöytämme ei ole vielä valmis. Hän kysyi, että suostuisimmeko odottamaan 10 minuuttia viereisessä baaria, heidän ravintolansa kun oli niin pieni, ettei siellä ollut erikseen baaria. Hän tietysti tarjoaisi meille juomat. Suomalaisina tietysti sanoimme, että ei ongelmaa, tulemme kohta takaisin. Tarjoilija sanoi, että eikun minä tarjoan, saattoi meidät viereiseen baariin ja kertoi baarimikolle, että ”näille, mitä haluavat, minun laskuun”. Kymmenen minuuttia myöhemmin hän saapui noutamaan meitä illalliselle. Nautimme viiden ruokalajin kokeellisen yllätysmenuun ja siihen sopivat viinit, 130€ kahveineen. Kiitos!

Molemmat kuvat Spisin nettisivuilta, toivottavasti pojat eivät pahastu.