Parsakausi, paras kausi

Ostin viime keväänä vihdoin parsakattilan, Hullut päivät antoivat sopivan tekosyyn. Tänä vuonnakin sellainen olisi näemmä katalogissa, vinkiksi ruuhkista pitäville. Vaikka muuten pyrinkin kaikenlaisia turhia hankintoja vastustamaan, niin kamoon, parsakattila. Kyllä sellainen pitää olla. Tai ei välttämättä. Parsa on nimittäin hyvää myös grillattuna. Meillä parsakausi aloitettiin jo jokin aika sitten osana arki-illan helppoa hienostelumenua.

Kuvassa grillattua parsaa ja grillattuja pisaratomaatteja. Mausteina suolaa, pippuria, voita ja sitruunamajoneesia.  Viininä alku- ja pääruoalle toimi Jean-Baptiste Adamin Pinot Gris Reserve (509887, 13,99€), joka passelina yleisviininä täytti tehtävänsä jyräämättä annosten makuja.

Pääruokaan korkkasin kaapissa pyörineen lakritsijauheen. Syntyi sipulilakritsikeittoa. Resepti vaatii vielä kehittelyä ja ehkä toisen koemaistajan. Kävi nimittäin juuri niin kuin ennustin, tyttöystäväni palasi parsojen pariin ja skippasi pääruoan.

Aterian kruunuksi tyhjensimme jääkaapissa olleen Late Harvestin. Ensin syötiin juustoja, joiden kanssa viini oli edukseen. Toisena jälkiruokana syötyjen macaronsien kanssa sen sijaan kannattaa juoda jotain ihan muuta.

Menu valmistui hyvinkin helposti, ainoa enemmän vaivannäköä vaatinut annos oli tuo pääruoka. Postaan siitä reseptin sitten myöhemmin, kunhan saan sen toimimaan vähän paremmin. Kuulemma parsasta ja lakritsista saisi myös hyvän keiton. Uhka vai mahdollisuus?

Jos kellään on hyviä lakritsireseptejä tiedossa, niin tuohon alle saa jättää linkkejä.