Uusi ruokapöytä!
Oi että. Tässäkin viikossa olisi kovasti kivaa kerrottavaksi, mutta koska tämän on tarkoitus olla ruokablogi, niin täytyy pidättäytyä uuden pöytämme kehumisessa. Se on ihana!
Olen vuosikaudet haaveillut riittävän isosta pöydästä. Koskaan en ole löytänyt sellaista, joka täyttäisi kaikki kriteerit hinnasta esteettisiin ja sopisi vielä kotiinkin. Viime keväänä lomamatkalla kuitenkin löysimme sellaisen. Ongelmana oli vain päätähuimaava hinta ja se, että eihän sitä voinut käsimatkatavaroissa tuoda.
Hintalapun nähtyäni ensimmäinen ajatukseni oli, että kyllä minun isäni ja veljeni tuollaisen osaisivat tehdä. Niin he osasivatkin. Suurempi vaiva vain oli päättää, että mitä me oikeastaan haluaisimme pöydältä. No, rajattomista vaihtoehdoista oli vaikea valita. Sitten tuli muutto ja kaikkea muuta, niin kuin elämässä aina. Lopulta saimme päätettyä, millainen tehdään. Tyttöystäväni teki piirustukset ja sen jälkeen olikin pian valmista.
Eilen kävimme hakemassa sen vanhempieni luota eilen, isäni lähti kyyditsemään meitä ja pöytää kohti Helsinkiä. Tänään söimme ensimmäistä aamiaista pöydän vieressä. Tarvittaessa siihen mahtuu avaamaan kaikki kuusi sunnuntaihesarin osaa ja jää vielä tilaa kahvikupeillekin.
Loppuun vielä yksi päivänvalossa otettu kuva, missä näkyy vähän rakennetta. Teräsputkesta ja vahatusta mäntyliimalevystä on tämä pöytä tehty. Vielä kun saataisiin ne ruokapöydän tuolit hiottua ja maalattua.