Varsinaisen Suomen alkoholikulttuurista

Joulukuussa tuli vietettyä pikkujouluja Varsinais-Suomessa. Matkallani poikkesin kotipaikkakuntani ainoaan yökerhoon siskoni ja tämän poikaystävän kanssa. Kävin siellä huvittavan keskustelun tarjoilijan kanssa.

– Yksi valkoviini kiitos- Ai valkovenäläinen?- Eiku valkoviini- Okei (hakee hetken), käykö tämä?- (katson kauhuissani huoneenlämmössä säilytetyn pullon etikettiä) Kyl varmaan- 12 vai 16 senttiä?- 12 riittää- Odota hetki (viittoo toisen työntekijän avukseen, kun ei osaa näppäillä valkoviiniä kassakoneeseen) Kun lopulta saan viinin, on se odotetusti juomakelvotonta. Seuraavana päivänä Suomen entisessä pääkaupungissa olemme syömässä eräässä ”kotoisassa” ruokaravintolassa. Tilatessamme juomia pyydän italialaista kolmen rypäleen valkoviiniä. Tarjoilija valittelee, että se on loppu mutta tarjoaa vaihtoehdoksi ”yhtämoniprosenttista pinot kriitziota argentiinasta”. Tuollaisina hetkinä sitä tuntee omalla vajavaisellaankin viinituntemuksella olevansa melkoinen konnossööri. Jos edes ravintoloissa ei tiedetä mitä viini on tai miten se kuuluu tarjoilla, niin taitaa olla turhaa kuvitella, että suomalaiskodeissa juotaisiin kovin yleisesti viiniä ruokajuomana vielä tulevaisuudessakaan.