Viimeinen kesäillallinen

Enpä tiennyt vielä viime viikon torstaina, että se olisi jäänyt viimeiseksi kesäillalliseksi. Sen vuoksi olenkin iloinen, että illallinen ei jäänyt toteutumatta, vaikka työpäivän jälkeen väsytti ja vielä ruoanlaittoa aloittaessani piti tehdä vain yksi ruokalaji. Jotenkin kirkkaana ja vielä lämpimänä paistanut aurinko sai kuitenkin tarttumaan kiinni kesän viime säikeisiin, olinhan ostanut viinitkin joka ruokalajille. Saaran kotiintuloa odotellessani kokeilin, josko tomaatti-mantelikeitto tällä kertaa onnistuisi. Onnistui se. Resepti seuraa perästä.

Onnistumisesta innostuneena aloin tekemään risottoa. Tällä kertaa valmistin ihan perus risottopohjan ja sen seuraksi tahnan keitetyistä punajuurista ja fetasta. Päälle hunajassa paistettua fenkolia.

Esijälkkärinä mustikkamaito. Resepti täällä. Vähänpä tuolloin tiesin, että kesä alkoi oikeasti olla siinä ja ne olivat kesän viimeiset mustikkamaidot. Eipä sillä, että se haittaisi.

Varsinainen jälkkäri oli tehty jo edellisenä päivänä. Maailman helppous-hyvyys-suhteeltaan ehkä voitokkain suklaaleivonnainen, eli rocky road. Täytyy varmaan kirjoittaa oma postaus tästä, niin saan tekosyyn tehdä tätä taas huomenna.

Satsasin pitkästä aikaa viineihin. Alkuruoan kanssa joimme madeiraa, vaikka sherry kai olisi ollut autenttisempi valinta. Mutta ei se meitä haittaa. Hirmuisen hyvää madeiraa tuo, muuten. Pääruoan kanssa nautittu punaviini oli sen sijaan aika mitätön, sekä viininä että ruoan parina. Jälkiruokaviini oli jälleen herkkua, sopii melkein minkä tahansa äärimakean jälkiruoan kanssa.