Viinikyldyyriä

Lähes päivälleen kymmenen vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa elämässäni viinimessuilla. Olin tuolloin juuri oppinut vähän juomaan punaviiniä. Sellaisia halvimpia mahdollisia, mieluusti kokikseen sekoitettuna. Vieraillessani kaverini luona Helsingissä hän kysyi, haluaisinko lähteä viinimessuille, kun hänellä oli liput ammattilaispäivään. En kieltäytynyt ilmaisesta alkoholista.

Viinimessuille saapuessamme valitsimme itsellemme roolit, jotta vaikuttaisimme uskottavilta ammattilaisilta. Aika pian kävi selväksi sekä meille, että edustajille ettemme olleet kovin varteenotettavia nuoria ravintoloitsijoita. Siinä vaiheessa kun joku sanoi, että laita vaan lasi siihen, ei tarvitse selittää mitään, tuntui että peli alkoi olla hävitty. Joimme messuilla monenlaisia viinejä, mutta jälkeenpäin en olisi osannut nimetä edes yhtään maistamaamme rypälelajia.

Messujen sulkeutuessa joskus neljän aikaan iltapäivällä palasimme ystäväni kotiin. En tosin muista matkasta mitään. Ihmettelin vain illalla herätessäni, että missä olen.

Sen jälkeen olen jatkanut sinnikästä harjoitteluani viinien kanssa. Nykyisin osaan halutessani juoda ilmaistakin viiniä hillitysti ja ainakin uskon pystyväni erottamaan joitain rypäleitä ihan sokkonakin. Ennen kaikkea osaan arvostaa viiniä maatalous- ja käsityöläistuotteena. Siksipä valitsin viime lauantaina matkakohteekseni jälleen viinimessut, vaikka tarjolla olisi ollut jos jonkinlaista katuruokaakin.

Viinimessut olivat esillepanoltaan harvinaisen tylsät, mutta osoittautuivat muuten nappivalinnaksi. Ruokaa ja viiniä sai jonottamatta ja viinit olivat luonnollisesti hyviä ja monipuolisia. Paikalla ei juuri ollut viinien verkkokauppoja, joten keskityin kokeilemaan minulle uusia, pääasiassa Alkon valikoimiin kuuluvia viinejä. En tehnyt muistiinpanoja, vaan keskityin maisteluun ja hienostuneen päivähumalan hankkimiseen. 

Poistuin messuilta hyvillä mielin ja poikkesin kevätauringon innoittamana kotimatkalla vielä Alkossa etsimässä portugalilaista valkoviiniä. Harmikseni huomasin, että lähialkossani se tarkoittaa tasan kahta erilaista vinho verdeä, joista toinen on hyvä ja toinen huono. Ehkä kymmenessä vuodessa tämäkin muuttuu.