Sain ensimmäiset vieraani viikonloppuna kun äiti ja isä tulivat kylään. Oli tosi ihana viikonloppu ja elämänlaatu parani tuliaisten muodossa huimasti (aamutohvelit, suklaata, salmiakkia, Trendi… <3) Oli ihana pälättää vaan suomea ja nauttia yhdessäolosta. Nyt sit odotankin seuraavia vieraita, ensin sukulaisvieraita ja sitten omaa rakasta! Lisäksi ihanat tytöt vähän lupailivat tulla vierailemaan marraskuussa, jee! Vaikka vähän pelottaa sitten se eron hetki, niin kyllä se näkeminen ja yhdessäolo on sen arvoista.

Viime viikolla meillä oli taas vaihtari-illallinen, tällä kertaa saksalaista ruokaa. Lisäksi olin luvannut leipoa korvapuusteja jälkiruuaksi. Vähän kieltämättä jännitti, että miten tässä tulee käymään. Teen tosi hyviä korvapuusteja, mutta pelkäsin nyt mokaavani nämä jotenkin ja se olisi ollut noloa! Onneksi puustit onnistuivat ja olivat menestys. 😉 Ja kaikki tämä ilman kaulinta ja pullasutia.

Vähän ulkonäkö kyllä kärsi näissä, mutta se maku on tärkein, eikös juu.. Lauantaina olisi tarkoitus leipoa näitä herkkuja porukalla Kanelbullens Dagin kunniaksi.

Muuten menee tosi mukavasti ja aika tuntuu välillä suorastaan liitävän, nyt on jo lokakuu! Eihän tässä ole enää kuin pari hassua kuukautta jäljellä! Ollaan saatu nauttia kyllä tähän mennessä tosi upeasta syksystä, eilen kotimatkalla ihastelin punaisena hehkuvia puita. Toivottavasti vältyttäisiin siltä loskakaudelta ja voitaisiin suoraan hypätä ihanaan talveen, lumeen ja pakkaseen. Oon nyt ihan valmis pakkaseen, isä lahjoi mua viikonloppuna ihanalla villahuivilla ja eilen tilasin talvikengät itselleni. Jännä miten nuorempana saattoi kulkea äidin kauhuksi Converseilla ja ilman pipoa koko talven, nyt ei tulisi enää todellakaan mieleen! Vanhuus ja viisaus, vai miten se meni. 😉

Eilen aamulla sattui hauska juttu. Kylpyhuoneestani paloi valo tiistaina ja päätin keskiviikkona heti aamusta ennen kouluun lähtöä soittaa talonmiehelle, että voisiko hän tulla lampun vaihtamaan. Noo pätevänä soitin ja aloin puhua suomea! Hahah. Totta kai olin miettinyt jo englanniksi mitä sanon, mutta jotenkin aamupöpperössä aloin puhua suomea. Kyseessä saattoi olla jokin refleksi, kun yleensä puhun puhelimessa äidin, isän tai miehen kanssa niin jotenkin yhdistin sitten varmaan puhelu=suomi. Onneksi tajusin kuitenkin nopeasti mitä puhun ja vaihdoin englantiin. Noo mutta, sattuuhan näitä itse kullekin kun kommunikoidaan eri kielillä. Huomaamatta tulee sanottua jotain suomeksi tai ruotsiksi, kun pitäisi puhua englantia. Tai saksalaiset ystäväni sotkevat saksaa ja englantia puheessaan. Niin ja vielä se, että tuo englanti on se millä jotenkin automaattisesti tulee kommunikoitua tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka osaisi samat asiat ruotsiksikin esittää. Englantia tulee vain käytettyä niin paljon enemmän, kun suuressa vaihtariporukassa se on yhteinen kieli, niin ruotsi jää huomaamattakin taka-alalle. Vaikka tuntuuhan se nyt ihan hullulta puhua englantia, kun ruotsia tänne kai tultiin treenaamaan! No, englanti nyt ainakin on varmaan tämän syksyn jälkeen treenattu huippuunsa.

Ainiin, viime perjantain Vain elämää! Siis aiempia kausia en ole pystynyt katsomaan, jotenkin se itkeminen on ollut todella vaivaannuttavaa, enkä ole päässyt ”juttuun” mukaan. Mutta kyllä nyt piti itsekin Paula Vesalan päivänä pari kyyneltä tirauttaa. Elastisen veto ja sitten vielä Paulan ja Elastisen yhteisduetto oli vaan niin, en haluaisi sanoa koskettava, mutta sitähän se oli! Muutenkin PMMP:n musiikki on kulkenut monta vuotta mukana mun elämässä ja monet noista biiseistä liitän vahvasti joihinkin elämänvaiheisiin tai ihmisiin matkan varrella. Tämä nyt varmaan on sitten se tän syksyn biisi. Onneksi voin sitten kuunnella siihen perään Elan Nauravan kulkurin, niin ei mene liian synkäksi. 😉 Elastinen on kyllä ehdottomasti parasta tuossa ohjelmassa, melkein vain sen takia aion katsoa tän kauden kaikki jaksot, vaikken aiempia kausia oikein ole pystynyt katsomaan. Tosi lahjakas ja ainakin nämä kaksi kappaletta on ollut ihan timanttia!