Norjan kansallispäivää juhlitaan aina 17. toukokuuta ja kyseinen päivä on kiistatta koko Norjan isoin juhlapäivä. Aamu alkaa aikasin partiolaisten lipun salkoon nostolla, kaupungilla on ohjelmaa aamu varhaisesta alkaen sekä päivällä on nähävissä ainakin kolme suurta eri paaratia sekä soittokuntien marsseja. Norjan kansallisuku – bunad – on melkein joka naisen juhlavaate ja naisten puvut on kaikki ihan mielettömän upeita. Norjalaiseen kulttuuriin kuuluu, että usein tyttö saa ensimmäisen oman kunnon bunadinsa ripille pääsyn aikana ja kyseessä on harvinaisen hintava mekko, käyetytkin kulkee halvimmillaan 20 000kr hinaluokassa (todella karkeasti parin tuhannen euron luokkaa) ja uuden hinta voi olla helposti yli tuplat. Siihen lisättynä vielä pukuun kuuluvat hopeakorut sekä bunad kengät, niin hinta voi nousta hyvinkin korkealle, mutta mekko on tosi tärkeä osa kulttuuria sekä bunad on melkein sopiva asu jokaiseen iloiseen juhlaan. Mekkoa kannetaan ylpeydellä ja siitä pidetään hyvää huolta. Jokaisen kansallispäivän lähestyessä kaveripiiri kuhisee kysymyksiä  siitä, minkä alueen bunadin kukin nainen omistaa sekä mielipiteitä vaidellaan siitä, mikä mekko on kenenkin mielestä kaunein. Mekon hankinnassa pätee samat ”säännöt” kuin Suomessakin; se valitaan oman tai suvun asuin alueen mukaan sekä jokaisella alueella on omanlaisensa mekko. Miesten pukeutumisessa bunad ei ole yhtä suuressa huudossa kun naisten kesken, mutta kansallispäivänä ei mitenkään harvinainen näky miestenkään päällä.

Muistan, kun tänne muuttaessani Marcus valmisteli mua tuevan juhlapäivän viettoon ja kertoi, kuinka kyseessä on iso juhlapäivä sekä kaikki puketuu ihan viimeisen päälle hienosti. Kysyessäni, sopiiko mustat farku ja ”joku siisti paita” sain osakseni melkein suoraa paheksuntaa sekä me suunnattiin sillon yhdessä kolttuostoksille. Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa, kuinka tärkeä päivä kansallispäivä on täällä. Me ollaan tähän asti aina käyty aamulla keskustassa katsomassa koululaisten paraatia sekä sen jälkeen suunnattu Marcuksen isoisoäidille syömään. Sinne kokoontuu lähisukua sekä norjalaisen perinteen mukaan jokainen tuo mukanaan jotain makeaa, itseleivottua kakkuja tai piirakoita. Jälkiruokapöytä on täällä aina todella runsas ja hulppea, makeeta löytyy ihan jokaiseen makuun. Sama juttu melkeinpä minkä tahansa juhlan aikaan.

Tämän vuotista kansallispäivää me juhlittiin hieman meidän tutuista perinteistä poiketen: aamupäivällä me mentiin meidän hyvien ystväien luokse ”shampanja aamiaiselle”, mikä on monen, varisnkin nuoremman sukupolven, perinteinen tyyli aloittaa päivä. Vaikka päivä alkaakin alkoholilla, ei siihen kuulu missään nimessä överikännit tai örvellys, vaan kuplivaa juodaan fiksusti ja pidetään ilmapiiri mukavana. Pöytä oli katettu täyteen syötäviä ja aamiaista syötiin porukalla melkein toista tuntia. Eilinen oli kokonaisuudessaan aivan ihana päivä – aurinko paistoi, lapset oli iloisia sekä syötävät ja juotavat aivan mielettömän hyviä. Iltapäivällä me kaikki yhdessä käveltiin kaupungille katsomaan viimeistä paraatia sekä vierailemaan hattara- ja hot dog -kioskeilla. Miten onnellinen mun tyttö olikaan, kun sai käyttää oman ”kansallispukunsa” rahapussia, tepastella pienelle kioskille ja ostaa itselleen oman hattaran. Kansallispäivä on täällä koko kansan juhla, mutta jos voi mainita, niin erityisesti se on varsinkin lasten juhla. Lapsille on järjestetty niin paljon nähtävää ja tehtävää, että meillä kumpikin nukahti ihan muutamassa minuutissa illalla sänkyyn pääsystä! Mä sain kunnian juhlia mun kansallispäivää mun mummultani saatu Hämeen kansallispuku päälläni ja olin tosi onnellinen, että kerrankin pystyin sulautumaan joukoon ja silti samalla edustaa omia juuria sekä kotimaatani täällä pohjoisten toisessa kodissa.