Miksi bloggaan?

(Ainoa omistamani kuva, missä kirjoitan. Tai ainakin dataan. Pariisi 2010.)

 

Siksi, että jos rodullistettu tyttö haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi omilla ehdoillaan, tai puhutella suoraan muita ruskeita tyttöjä Herran vuonna 2015, on mediatila otettava itse haltuun.

Siksi, että minä haluan kirjoittaa sellaista blogia, jota itse lukisin: rikkinäistä, meikitöntä, hermostunutta, poliittista, runollista, kiusaannuttavaa, etuoikeutettua, uteliasta, tavallista.

Siksi, että minä en malta odottaa, että saisin kasaan kokonaisen kirjan kässärin, tai ole niin lukratiivismielinen, että jaksaisin pilkkoa ja pitchata koko tähänastisen elämäni lehtijutun mittaisiin palasiin.

Siksi, että minä tunnen itseni aika usein yksinäiseksi, rumaksi, tyhmäksi ja epäonnistuneeksi niin tyttönä, äitinä kuin työntekijänä, ja yleinen hypetys auttaa tukahduttamaan ahdistusta.

Siksi, että kaikkihan nykyisin bloggaa. Bloggaa vai blogaa?

Siksi, että minä teen työkseni nettivertaistukeen liittyviä asioita, ja tiedän, miten tärkeää olisi, että jokainen saisi kuulla, että ”hei mä tiedän miltä susta tuntuu”. Varsinkin niihin kaikkein häpeällisimpiin ajatuksiin ja itsestä riippumattomimpiin tilanteisiin.

Siksi, että Suomessa on paljon rasismia.

Siksi, että minä osaan kirjoittaa.

Siksi, että sinulla olisi jotain luettavaa työajallasi ja vessassa.

 

Kiitos Räyhälälle haasteesta! Kellähän kaikilla tämä on jo käynyt? Ehkä heitän tämän nyt vapaasti kaikille: Miksi bloggaat? Kerro heti, myös kommenteissa.