Menxat

(Kuvia taiteilija Rupi Kaurin kuukautisten stigmaa käsittelevästä teoksesta.)

Viimeiset kaksikymmentäyksi vuotta minulla on ollut kuukautiset.

Muistan vieläkin, kun spottasin aamupissalla analiininpunaisista kymmenvuotiaan alushousuistani kaksi pientä veritippaa. Tiesin kyllä mistä on kyse, äitini on aina ollut avoin puhumaan näistä asioista. Syvä kiitos siitä hänelle.

Mutta sitä en osaa vieläkään selittää, että miksi tunsin heti siinä hetkessä häpeää, itseni likaiseksi.

Äiti ja isä olivat vielä nukkumassa, ja minä juoksin itkien heidän huoneeseensa.

”Susta on tullut nainen! Susta voi tulla äiti!” äitini alkoi hihkua onnesta.

Hän alkoi suunnitella ”nuoren naisen juhlia”, mihin kutsuttaisiin kaikki luokkakaverini. Näin jälkikäteen tuo ajatus on kyllä aika kaunis, mutta onneksi mitään juhlia ei todellakaan tullut.

Miksi ei?

Sen sijaan minä makasin itkemässä vanhempien makuuhuoneessa pää tyynyjen alla koko päivän. Nolotti ihan sikana. Luulin, että joudun nyt hankkimaan lapsia heti paikalla. Muistan miettineeni, etten enää koskaan voi käyttää valkoisia housuja tai hameita. En tiedä olinko edes koskaan sellaisia omistanut.

Tuosta aamusta lähtien kuukautiseni ovatkin sitten tulleet tunteista riippumatta aika säännöllisesti kahdenkymmenen kahdeksan päivän välein, pois lukien raskausaika ja muutamat pahat syömishäiriövuodet.

Kannan tottuneesti mukanani aina jonkin sortin terveyssidettä, tamponia tai vähintäänkin vessapaperin palasta. Olen kokeillut kuukuppia ja ekoriepua, kaikki ihan kivoja.

Ja kai meille kaikille joskus käy niin että lapsi liimaa aamutohinoissa libresset keittiön seinään, ja uudet unohtuu laittaa käsilaukkuun tilalle. Päivällä alkaa menkat, ja sitä joutuu kyselemään työkavereilta apuja tai juoksemaan kauppaan.

Viime aikoina täällä blogissa ja muuallakin on ollut puhetta etuoikeuksista. Eli niistä asioista, jotka ovat meille niin itsestäänselviä, mutta harvemmin itse valittuja, että emme huomaa, että kaikilla ei niitä ole. Etuoikeus on yleensä linjassa vallalla olevien normien kanssa. Etuoikeutta voi olla vaikkapa länsimaalaisuus, valkoinen ihonväri, miehyys tai heterous, näin yksinkertaistaen.

Tai vaikka olisimmekin naisia, niin esimerkiksi mahdollisuus intiimihygieniaan voi olla etuoikeus.

Muutamia viikkoja sitten laskeuduin Kiovan lentokentälle. Vessassa huomasin, että kuukautiseni ovat alkaneet väärään aikaan. Tungin housuihin pienen pinkan käsipyyhkeitä ja suuntasin kohti info-tiskiä kysymään apteekin sijaintia. Asiakaspalvelija kertoi, ettei sellaista ole, eikä lentokentältä saa terveyssiteitä.

Kysyin matkaseurueen ainoalta toiselta naiselta, voiko hän lainata minulle kuukautissuojan. Hänellä ei sellaista sattunut olemaan mukana. Keneltäkään tuntemattomalta en kehdannut kysyä, koska kuukautiset ovat asia, josta ei oikein voi puhua vieraiden naisten kanssa, paitsi jos sattuu olemaan gynekologin vastaanotolla. Niinpä kävin pari kertaa seuraavaa lentoa odotellessa vaihtamassa veriset käsipyyhkeet uusiin, kiukuttelin siinä välissä ja lopulta löysin ihan lentokentän perukoilta pienen kioskin, jonka hyllyssä oli kaksi pakettia alwayseja. Kriisi vältetty. Näin helppoa se on varmaankin kaikille.

On vaikea käsittää tai myöntää, miten en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että ei todellakaan ole.

Nainen vuotaa yhteensä noin 6,25 vuotta elämästään, tai eri arvoiden mukaan 1400-3000 päivän ajan. Joka päivä 800 miljoonalla naisella on kuukautiset. Se on aika monta pakettia kuukautissuojia – esimerkiksi melkein 10 000 tamponia ihmiselämän aikana – aika paljon rahaa.

Mutta tämä ei ole ainoa hinta. Monissa kehitysmaissa naisilla ei ole varaa intiimihygieniatuotteisiin, ja he käyttävät suojanaan esimerkiksi kasveja, patjantäytteitä, sanomalehtiä, jopa kiviä. Monissa maissa kuukautiset ovat häpeällinen asia, peruste yhteisöstä eristämiseksi viikon ajaksi joka kuukausi. Näistä syistä nainen ei voi kuukautisten aikana osallistua normaaleihin elämäntoimiin kuten koulunkäyntiin ja työhön. Jotkut tytöt siis menettävät keskimäärin kaksi kuukautta opintoja joka vuosi kuukautisista johtuvien poissaolojen vuoksi, ja on esitetty arvioita, että talouskasvu voi olla jopa 0,1-0,3 prosenttiyksikköä hitaampaa alueilla, jossa tytöt estyvät osallistumasta sukupuolensa vuoksi yhteiskuntaan. Jotkut naiset turvaavat prostituutioon, jotta saisivat rahaa tamponeihin.

Ainakin Worldvisionin kautta voi lahjoittaa kestositeitä Keniaan ja Ugandaan.

Tällaisista asioista me leikkaamme kun me leikkaamme kehitysavusta.

Tämä poliittinen, misogynistinen ja ihmisoikeuskysymys ei kuitenkaan koske vain kehitysmaiden naisia, vaan sitä tapahtuu myös länsimaissa, ja etenkin köyhien naisten parissa myös sivistysvaltioissa. Naistutkimuksen professori Chris Bobel on kirjoittanut aiheesta kirjankin, New Blood: Third-Wave Feminism and the Politics of Menstruation. Hänen mukaansa patriarkaatti on tavallaan riippuvainen kuukautisista, koska niiden kautta voi alistaa naista julistamalla tämän irrationaaliseksi ja johtajaksi kelpaamattomaksi.

Yhdysvalloissa ei voi käyttää sosiaaliapuna annettavia ruokalipukkeita (food stamps) intiimihygieniatuotteiden ostoon. Sellaisissa maissa, missä esimerkiksi asunnottomien palvelut ovat hyväntekeväisyyden ja lahjoitusten varassa, ei kukaan välttämättä äkkää lahjoittaa naisten asuntoloihin terveyssiteitä. Asunnottomilla naisilla ei myöskään ole välttämättä pääsyä vessaan. Myös amerikkalaisissa vankiloissa naisten hygienia on mitä sattuu. Entäs sitten köyhät perheet, joissa on kaksi naispuolista puolisoa? Tai perheet, joissa on monta puberteetti-iän ylittänyttä tyttölasta?

Tällaisista asioista me leikkaamme kun me leikkaamme hyvinvointivaltiosta ja alamme soveltaa yhteiskuntaan vapaan markkinatalouden ja hyväntekeväisyysyhteiskunnan pelisääntöjä.

Muutama vuosi sitten kerättiin 4100 kuukautisia käsittelevää tutkimusta yhteen. Vain kaksikymmentäviisi niistä käsitteli kuukautisia sosiaalisesta ja selviytymisen näkökulmasta. Naisten kuukautisista selviämisestä on hyvin vähän tietoa sosio-ekonomisesta vinkkelistä katsottuna, koska hyvin harvoja maita kiinnostaa kerätä siitä edes vähimmäistä perusdataa. Esimerkiksi sellaista, että minkäikäisinä maassa asuvien tyttöjen kuukautiset alkavat ja naisten päättyvät, keskimäärin. Ei, vaikka tiedetään, että aikaisin alkaneilla kuukautisilla on yhteys myös aikaisin alkavaan sukupuolielämään, päihteidenkäyttöön ja koulumenestykseen. Jotta ei tulisi vedettyä älyttömiä ja leimaavia johtopäätöksiä, tätä asiaa olisi todella syytä tutkia ei vain enemmän, vaan mahdollisimman paljon.

Tämä kuukautisista vaientaminen näkyy myös ihan täällä meidän arjessamme. Taiteilija Rupi Kaur laittoi muutama kuukausi sitten Instagramiin kuvan itsestään kuukautisten tahrimat verkkarit jalassa. Instagram poisti kuvan kaksi kertaa, koska ne eivät muka noudattaneet sääntöjä, mutta pyysi myöhemmin anteeksi ja väitti, että kuvat oli poistettu vahingossa.

Sama gate on käyty myös naisten nännien ja imetyskuvien kohdalla aiemmin. Hyvin seksuaalinen kuvamateriaali, esimerkiksi antavat tissivaot ja paljaat pakarat, ovat kuitenkin tässä sosiaalisen median kanavassa täysin ok. Kuvat naisten kehoista ovat siis hyväksyttäviä vain silloin, kun ne esitetään seksuaalisessa yhteydessä, mielellään heterosellaisessa.

VICE-kulttiportaalikin julkaisia taannoin valokuvaaja Emma Arvid Byströmin kuvasarjan There Will Be  Blood. Kun yritin mennä katsomaan sitä, sivusto kysyi minulta, olenko yli 18-vuotias ja viittasi seuraavaksi esitettävään sisältöön sanalla ”naughty”, tuhma tai ällöttävä. 18-vuotiaana minulla oli ollut kuukautiset kahdeksan vuotta, mutta olin vielä neitsyt. Yksikään uutissivusto ei kysy minulta, minkäikäinen olen, kun haluan mennä katsomaan Välimereen hukutettuja ihmisruumiita tai Tchernobylissä tähän päivään saakka ilmeneviä tuhoja.

Kahdeksan päivän kuluttua minulla alkaa menkat taas. Minulla on kylpyhuoneessa kangaskassillinen erikokoisia ja -laisia kuukautissuojia vuodon eri vaiheita varten. Minulla on kylpyhuoneessani kaksi eri suihkua, toinen pelkästään alapesuja varten. Näin on myös työpaikallani, ja jokaisessa kahvilassa, mihin menen. Minulla on särkylääkettä ja suklaata. Koska minä olen etuoikeutettu.

Lähteitä, joiden kautta pääsee kätevästi kiinni tutkimustietoon:

http://www.huffingtonpost.com/lori-sokol/two-thousand-two-hundred-and-eighty-days-period_b_7423428.html :

http://www.huffingtonpost.com/caren-odanga/why-menstruation-matters_b_7460416.html:

http://america.aljazeera.com/opinions/2015/5/menstruation-stigma-is-a-form-of-misogyny.html

http://www.huffingtonpost.com/cece-jonesdavis/why-black-women-in-the-united-states-must-talk-about-menstruation-now_b_7261470.html:

http://www.huffingtonpost.com/2011/12/02/impoverished-girls-use-rags-for-sanitary-protection_n_1125215.html:

http://www.huffingtonpost.com/emma-gray/menstruation-taboo-vice-there-will-be-blood-photos_b_1528826.html

http://www.vice.com/en_au/read/there-will-be-blood

http://www.huffingtonpost.com/sue-kerr/if-you-cant-afford-tampons-what-do-you-do_b_5352396.html