Tag: yksinhuoltajuus

Tältä näyttää ihminen, joka jätettiin ihan vähän aikaa sitten. Tältä näyttää ihminen, joka on itkenyt koko iltapäivän ja illan. Ihminen, joka jätettiin ilman yhtään hyvää syytä. Me kolme- ja nelikymppiset, meillä on jo paljon lastia kannettavanamme. Meillä on ihanat, kauniit lapset merkkinä pahasti pieleen menneistä aiemmista rakkaustarinoista, monet valinnat tehtyinä ja monet polut jo pitkälle […]

(Via The Glow)   Kuten kaikki varmasti jo tietävät, ruskeiden tyttöjen esittäminen mediassa on yksi lempiaiheistani. Näin äitienpäivän alla on eteen tullut monenlaista kuvastoa ja juttua naisista, ja ne varmasti vain lisääntyvät lähipäivinä. Valkoisia ydinperhenaisia, ihania ja rohkeita ja vahvoja ja kauniita ja samastuttavia tiettyyn pisteeseen. Välissä, alleviivaten, satenkaariperheitä, jokunen yksinhuoltaja. Valkoisia kaikki. Ei siinä […]

    Riippumatta siitä, mitä eilen näytettiin televisiossa, me heräsimme tänään ja teemme sen, mitä pitää. Ilman että kukaan on halannut meitä yöllä ja sanonut, että kaikki järjestyy, että sinä olet arvokas, että taistellaan me yhdessä. Me ymmärrämme, että se nyt vaan on niin, että me hoidamme kaiken pyykeistä ruoanlaittoon ja neuvolasta harrastuksiin – sekä […]

Tämä sai minut taas asian äärelle. Olisin voinut kirjoittaa joka sanan, vaikka toki ihan pikkuvauva-aikana en vielä ihan yksin ollutkaan. Mutta yli kaksi vuotta olen ollut. Yli kaksi helvetin pitkää vuotta. Tiedättekö mitä? Elämä yksin lapsen kanssa on todella surullista. Se on noloa, surullista, väsyttävää. Näin kolmekymppisenä oma kaveripiiri elää joko hienonkuuloista sinkkuelämää tai ihanan, […]

Aiemmin tänään työterveydessä: ”Hubara.” ”Hei vaan.” ”Hei vaan. Puhutko suomea?” ”Kyllä joo, olen ihan suomalainen.” ”Huh, no hyvä, hehheh. Miten voin auttaa?” ”Noh, ajattelin nyt täältäkin pyytää apua kun olen niin tosi väsynyt. Olen uhmaikäisen yksinhuoltaja ja minulla on vähän jaksaminen niin ja näin. Teen useampaa työtä ja tosiaan olen aika yksin, kun ei sillä […]

sinun sisäinen äänesi vaan. Mikset vastaa? Jos sinusta tuntuu välillä siltä, ettet tule ymmärretyksi, niin arvaapa miltä minusta tuntuu juuri nyt. Täällä minä inisen päivästä toiseen, kaikkien sinun mokiesi, entisten miestesi, menetettyjen urahaaveidesi, äitiysmääritelmien, valkoisen sinun ja ruskean sinun älämölön keskellä, etkä sinä yhtään kuule tai ole kuulevinasikaan. Ei ole helppoa, ei. Mutta juuri nyt […]

Kissakoira, נשמה. Tänään sinä täytät kolme vuotta. Kolme vuotta – joista yli puolet olemme jakaneet arjen kaksin – olemme onnistuneet pitämään toisemme hengissä. Hyvä me! Kolme vuotta, enkä vieläkään ole herännyt yhteenkään päivään kyeten uskomaan, että sinä olet tullut minusta. Että minulla on oma lapsi. Ei, vaan oma tytär. Sillä on väliä. Minä muistan kun sinä synnyit. […]

”Aina kun sulta kysytään, että mistä sä olet kotoisin, tuleeko sulle ensimmäisenä hämmästys siitä, että mistä se arvasi?” Siskoni esitti ylläolevat kysymykset joitakin vuosia sitten. Vastaus on edelleen kyllä. Ja kyllä. Uskallan väittää, että me ruskeat tytöt emme kävele ympäriinsä ajatellen koko ajan olevamme ruskeita, ulkomaalaistaustaisia, eksoottisia, jännittäviä, erikoisia. Me emme koko ajan mieti juuriamme […]