”Unohdatko säkin aina, että olet ruskea?”

ruskea 2.jpg

”Aina kun sulta kysytään, että mistä sä olet kotoisin, tuleeko sulle ensimmäisenä hämmästys siitä, että mistä se arvasi?”

Siskoni esitti ylläolevat kysymykset joitakin vuosia sitten. Vastaus on edelleen kyllä. Ja kyllä.

Uskallan väittää, että me ruskeat tytöt emme kävele ympäriinsä ajatellen koko ajan olevamme ruskeita, ulkomaalaistaustaisia, eksoottisia, jännittäviä, erikoisia. Me emme koko ajan mieti juuriamme ja etnisyyttämme, mutta aika usein tuntuu, että muut miettivät.

Niin vähemmän pahassa kuin pahassa: tutussa ruokakaupassa palvellaan vuodesta toiseen englanniksi, puolituttu kysyy ovatko alapääkarvani afroa, kadulla huudetaan, että mene sinä neekerihuora sinne mistä olet tullutkin. (Vantaalle? Jemeniin?) Kuukausittain, jos ei viikoittain.

Yleensä me emme ajattele sitä ollenkaan, mutta aika usein meitä siitä muistutetaan. 

Me ruskeat tytöt kykenemme olemaan samaan aikaan kokonaan suomalaisia ja kokonaan jonkun muun/muidenmaalaisia ilman, että ne sulkevat toisiaan pois – mutta välillä tuntuu, että meitä yritetään sulkea pois. Meitä näkyy aika vähän lehdissä. Meitä näkyy aika vähän yliopistolla. Meitä ei näy ollenkaan päättäjissä ja johtajissa.

Toisaalta se läpäisee kaiken, koska se on minä. Minä olen ihan koko ajan ruskea tyttö, 24/7, ja minä haluaisin että se olisi hyvä asia. Ei edes hyvä, vaan tavallinen. Kaunis. Haluan muistuttaa muita siitä.

Tämä blogi kertoo, millaista on olla ruskea suomalainen tyttö. Mitä on olla tavallinen suomalainen valtiotieteilijä, instagramin kautta uupumustaan peittelevä yksinhuoltajaäiti, Girlsiä pakkomielteisesti tiiraava, kalliolainen aamupuuroa ja macaronseja ahmiva kolmekymppinen ruskea tyttö.

Lupaan uskomattomia tosijuttuja arjesta ja yhteiskunnasta. Pysy kuulolla!

puheenaiheet uutiset-ja-yhteiskunta syvallista vanhemmuus
Kommentit (92)
  1. Nykyään tämä korrektius on mennyt naurettavuuksiin. Kohta ei saa sanoa toista kuin ihmiseksi, kun ruotsin ”tori.fissä” ei saanut myydä ”tyttöjen”polkupyörää. Sen sijaan näissäkin blokeissa käytetään termejä white trash disease ilman seuraamuksia. Kirjoittaisitpa black trash disease, niin oltaisiin jo vaatimassa hirttoa. Tämäkin blokisi kyllä osaa tuon taidon, vaikka ammattilaisena osaa kuorruttaa sen siten, että lukijalle tulee sellainen tunne, että anteeksihan tässä pitää alkaa pyytämään, jos ”valkoiseksi” on sattunut syntymään.

  2. Heh, minäkin näin ruskeana tyttönä vain ihmettelen. Olen elänyt ns. täysin tavallisen suomalaisen tytön elämää kokematta koskaan mitään rasismiin viittaavaakaan…Siksi ihmettelen välillä rasismikeskustelua, mistä sitä oikein vedetään..

    1. Heippa GemS,

      kiitos hyvästä kommentistasi. Olen tosi iloinen, että sinä et ole joutunut kokemaan rasismia Suomessa ulkonäkösi tai juuriesi vuoksi. Se valaa varmasti uskoa ja toivoa niihin, jotka ovat.

      Toivottavasti et koe, että puhun suullasi. Tämä blogi on minun henkilökohtainen tuotokseni, enkä oleta, että kaikki ruskeat tytöt ovat kokeneet tai ovat samaa mieltä kaikesta kuin minä. Tämä on vain minun ääneni, kommenttini, näkökulmani, tulkintani ja ajatukseni.

      Haluaisin kuitenkin tässä kohtaa esittää yleisesti esimerkin, koska tuntuu, että tälle blogille esitetään melkoista todistustaakkaa ja tämä kommenttisi toi taas asian mieleeni. Älä siis ota henkilökohtaisesti.

      Minua ei ole koskaan raiskattu, mutta tiedän, että sellaista tapahtuu Suomessa naisille aika paljonkin. Usein vieläpä omassa perhepiirissä, työssä, arjessa. Siitä on vaikea puhua, ja aika usein vasta-argumenttina on, että nainen olisi jotenkin itse syyllinen tapahtuneeseen, provosoinut tai ei tarpeeksi selkeästi kieltäytynyt. Useimmiten tätä naista ei uskota, koska on sana sanaa vasten, tai koska, no, naiset nyt vaan on vähän hankalia kiusoittelijoita ja kerjäävät verta nenästä. Näinhän ei tietenkään ole. Me kaikki tiedämme sen.

      Vaikka minä en ole tätä kokenut, pystyn käsittämään, että sukupuoleni vuoksi on ikuinen potentiaali, että näin käy. Pystyn käsittämään, että jos niin käy, se ei ole minun syyni, vaan sillä on asenteiden ja rakenteiden ja perinteiden ja monen muun yhteiskunnallisen ja ihmisyyteen liittyvän seikan pitkä jatkumo takanaan. Pystyn myös käsittämään, että mikään ei muutu, jos siitä ei puhuta, vaikka kuinka toivoisin, että raiskaamista ei ole olemassa, koska minua ei ole raiskattu. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *