No niin, nyt Tytär on saateltu nyt hissukseen päivähoidon ihmeelliseen maailmaan.
Aloitimme tutustumisen viikko sitten hengaamalla parisen tuntia yhdessä päiväkodissa. Koska perustettu ryhmämme on upouusi, oli paikalla muitakin pieniä ja heidän vanhempiaan. Niinpä pikkuinen huone oli täynnä hämmentyneitä ja jännittyneitä ihmisiä.
Eka päivä sujui mukavasti leluja tutkien ja lounasta syöden. Sitten kärryilimmekin kotiin.
Tiistaina päätimme koittaa päikkäröimistä. No pipariksihan se meni. Nukkariin änkesimme niin minä kuin Tytärkin, sekä muita pilttejä ja vanhempia ja lisäksi ope. Tytär villiintyi ja karkaili sängystään ja aiheutti yleistä kaaosta. Puolen tunnin sekoilun jälkeen luovutimme ja lähdimme kotiin.
Keskiviikkona lapsi jäi ensi kertaa vartiksi yksin ulkoilun aikana. Hyvin meni, toisin kuin päikkäriaika, joka meni jälleen päin persusta. Äidin rauhoittelut eivät toimineet ja likka meuhkasi miten sattuu. Niin vain olisi pitänyt kerrasta uskoa, että äidin ei kannata mennä nukkariin, mutta mitään ohjeistusta sitä vastaan ei tullut.
Torstaina Tytär vietti aloituskeskustelun mittaisen ajan ulkona päiväkodin henkilökunnan valvovan silmän alla, ja surku tuli pieneen puseroon. Nukkarireissu jäi äidiltä väliin ja kokenut lastenhoitaja sai lapsosen unille noin vartin kiivaan vastustelun jälkeen. Unilta heräsi ihan tyytyväinen tyttö.
Perjantaina likkaa tuntui vaivaavan jo kova väsy ja hän oli kovin itkuherkkä ja viihtyi äidin sylissä leikkien aikana. Nukkarissa uni ei tullut puolessa tunnissa silmään, joten suuntasimme jälleen kotiin.
Tänään vein tytön aamulla hoitoon ja jätin hänet pikaisesti opelle, enkä jäänyt itse leikkimään lainkaan. Hakuaika sovittiin lounaan jälkeen. Itkuhan siinä lähdössä Tyttärelle tuli, mutta hakiessa hän oli rauhallinen ja olisi jäänyt leikkimään leluilla. Ulkoilun aikana oli kuulemma ollut itkuinen, mikä oli ymmärrettävää, koska henkilökunnasta tutuin ei ehtinyt pihaleikkeihin mukaan aina vain jatkuvien aloituskeskusteluiden vuoksi.
Huomenna ajattelimme viedä lapsen tuntia tämänpäiväistä aikaisemmin, mutta hakuaika olisi jälleen ennen nokosia. Kun kerran mahdollisuus näin rauhalliseen aloittamiseen on, ajattelin käyttää sen hyödykseni. Ja kyllä se on myönnettävä, välttelen samalla päiväkodin päikkäriaikaa, vaikka en tiedä onko se yhtään fiksua. Todennäköisesti ei.
Tätä kirjoittaessa itselle tulee väistämättäkin sellainen olo, että olisikohan tuo ja tuo asia kannattanut/pitänyt älytä tehdä toisin. Mutta tämä asia opitaan Tyttären kanssa yhdessä. Valitettavasti äiti ei ole tässä asiassa guru.
-Hoo
Ps. Uusia sanoja on ilmestynyt taas sanavarastoon. Ainakin joo, haloo, tyttö, ja että (tarkoittaa vettä).
