Viivalla: Helsinki Spring Marathon 10k

Lauantaiaamuna herätessä olo oli kaikkea muuta kuin valmis kevään ensimmäiselle kympille. Koko kulunut viikko oli sujunut huonosti nukuttujen öiden ja väsyneiden päivien merkeissä.

Juoksemaan piti kuitenkin päästä. Tavoitteena nauttia matkasta ja hölkätä kiva lauantailenkki – muuhun ei päivän kunto antaisi nyt myöten.

Ennen kympin lähtöä areenalle päästettiin pienet ihmiset. Lasten suorituksia ja maalissa kaulaan pujotettavan mitalin aikaansaamaa hymyä jä ylpeyttä katsellessa omakin mieli rentoutui. Aloin jo harmitella, että miksi oma jälkikasvu jäi kotiin.

Lähtökarsinassa oli kylmä. Ei ollut päivä rikkoa ennätyksiä. Oli päivä nauttia juoksutunnelmasta ja äidin omasta ajasta. Lähdin maltilla, tai siis todella maltilla, 6min/km. Reitti oli tasainen, joten juoksu tuntui mukavan rennolta heti alusta lähtien. Tuomarinkylän kartanoa kiertäessä vauhtia tuli tossuihin varkain hieman lisää – noin 5:30/km. Ei siis tuntunut olevan turhan kiire kotiin.

Maali lähestyi ja kaarsin Pukinmäen urheilupuiston kentälle. Tänään ei ollut kisapäivä, mutta sitäkin mahtavampi lenkkipäivä. Kaikesta ennakkoluulosta huolimatta kunto tuntuu olevan menossa oikeaan suuntaan, sillä sen verran kevyeltä lenkki tuntui.

Tulos 0:54:17 ja mitali kaulassa kotiin.