Palautumista opetellessa

Ylirasituksesta normaaliin päiväjärjestykseen

Vuosi alkoi liikuntatauolla, jota päätin jatkaa kunnes oikeasti tekisi taas mieli solmia lenkkarinnauhat. Juoksutaukoa tuli noin 4 viikkoa, joka taitaa olla pisin tauko naismuistiin. Edes synnytyksen takia en malttanut pysyä kuukautta poissa pururadalta.

Tammikuun puolivälistä helmikuun loppuun oli vuorossa muutama kerta viikossa lyhyttä, eli noin 4km kerrallaan, työmatkajuoksua reppu selässä ja osan matkaa vaunujen kanssa. Syke alle 150. Tajusin vihdoin senkin kuinka paljon jo pelkkä vaunujen kanssa juokseminen nostaa sykettä. Ei siis todellakaan ole sama juokseeko 5km lenkin 6min/km ilman vaunuja tai vaunujen kanssa. Vaunujen kanssa kyse on jo ihan kunnon treenistä!

Kevätkisojen tilalle koronakilometrejä

Maaliskuun alussa, kuten varmaan monella muullakin, alkoi jo poltella pienten vetojen lisääminen peruskuntohölkän sekaan. Ajatuksena oli aloittaa kevään lappujuokset Helsinki Spring Maratonin kympillä.

Korona-arki kuitenkin iski ja juoksusuunnitelmat sitä myötä uusiksi.

Uusi arki ilman työ- ja päiväkotimatkoja ja aikataulusta toiseen hyppimistä on mahdollistanut kropalle kunnon palautumisen. Samaan aikaan on saanut enemmän unta, vähemmän arkiaskeleita, ja reilusti enemmän juoksukilometrejä.

Tällä hetkellä kunto on taas hyvä ja juoksu maistuu. Alla oleva kuva leposykkeen kuukauden keskiarvoista kertoo palautumisen sujuneen hyvin.

Olen voinut nyt lisätä juoksukilometrejä reilusti koronan tuoman poikkeusarjen myötä. Taaperon yksinhuoltajana pitkät lenkit ja kilometrien nieleminen ovat olleet pelkkä haave arjessa, mutta nyt viimeiset pari kuukautta ovat kuluneet kevätkisojen sijaan maantienreunasta hartaasti nautiskellen. Ja kuten leposykkeistä huomaa, on kilometrilisäys saanut mielialan lisäksi myös kadoksissa olleen kunnon kasvamaan.