Sateinen sunnuntaiaamu ja Kaisaniemen kenttä tarkoittivat, mitäpäs muuta kuin, lähtöviivaa ja vuoden ensimmäistä puolikasta.

Perinteinen, vuorossa jo 89. juoksu, juostaa kolmena lenkkinä Kaisaniemen kentältä Töölönlahti kiertäen. Juoksusta lisää täällä: kaisaniemenjuoksu.fi

Kyseessä on suhteellisen pieni ja rento tapahtuma aivan Helsingin keskustassa. Ei siis suurta myyntitoria, alkujumppaa, jäniksiä ja satoja osanottajia. Puhdasta juoksemisen iloa. Kentällä on varsin alkeellinen sekapukukoppi ja wc. Vaatteiden vaihto ja suihku kannattaa siis jättää kotiin.

Itselleni sopii kolmen lenkin kiertäminen, sillä silloin on helppo säädellä vauhtia ja voimia kun tietää mitä tulossa. Ja reitti on mitä mainioin – jopa pienessä vesisateessa. Sopivia pieniä korkeuseroja ja sunnuntailenkkeilijöitä. Paremmalla säällä olisi varmaan voinut löytää vielä jätskikojunkin matkan varrelta.

Ensimmäiselle lenkille lähdin rauhassa pitämään joukon perää, mutta äkkiä alkoi jo löytymään sopiva rytmi ja vauhti. Toinen lenkki mebikin sitten jo rennosti himmailematta. Kolmannella kiristin tahtia mukavuusalueella pysyen. Hyvä fiilis koko matkan ja vauhti kasvoi loppua kohden.

Aika 1.58:18 ja sijoitus 8./36

Elokuinen lauantaipäivä ja kohti Santahaminaa. Aurinkoakin oli luvassa.

Bussi nro 86 kaartui Santahaminan edustalle ja ulkoa kuului välittömästi huuto:  ”juoksijat ulos bussista” . Tuli heti selväksi mihin on saavuttu.

Reitin ensimmäiset 2 km oli pururataa, jossa pääsi juoksemaan reippaasti ja hakemaan omaan vauhtiin sopivat selät. Pururadalta tultiin sotilasesteradalle, jossa juostiin tasapainopuomi ja labyrintti ja omaan tyyliin ylittäen vielä kolme betoniestettä.Ei paha nakki äiti-ihmisellekään, vaikka ketteryydessä ei ihan esiteinivuosien tasolla enää taiteillakaan. Sitten kohti polkuja ja rantakallioita. Paikoin oli vaativia kivikkoja ja kallioita, joissa sai hakea tukea läheisistä risuista ja verkkoaidoista. Muutama jyrkkä nousu meni kävelyaskelin, mutta muuten reitti oli vaativuudesta huolimatta juoksuaskelin edettävissä. Viimesillä kilometreillä alkoi jo olla ylimääräinen virta kadoksissa, kun eteen tuli vielä Santahaminan aavikkomaat pehmeine hiekkoineen. Mutta kuten aina, maali tulikin vastaan lopun jatkuvan kelloon vilkuilun jälkeen lopulta yllättävän nopeasti.

Tällä kertaa lähdin matkaan reipasta ajatuksena kokeilla mihin rahkeet tällä reitillä riittää. Edellinen yö oli, tottakai, sisältänyt parit herätykset ja vaipan vaihdot. Muuten päivän fiilis juoksuun oli hyvä. Vauhdinjako onnistui hyvin ja pystyin juoksemaan koko matkan tasaisen reipasta. Mutta lopussa ei kyllä tänään kiriä enää irronnut. Jäipähän taas tavoitetta seuraavaankin kisaan.

Maalissa naistensarjan 6. ajassa 52:24. Ei paha, sanoisin jopa että aikas hyvä.