Viivalla: Sandistrail 17.8.2019

Elokuinen lauantaipäivä ja kohti Santahaminaa. Aurinkoakin oli luvassa.

Bussi nro 86 kaartui Santahaminan edustalle ja ulkoa kuului välittömästi huuto:  ”juoksijat ulos bussista” . Tuli heti selväksi mihin on saavuttu.

Reitin ensimmäiset 2 km oli pururataa, jossa pääsi juoksemaan reippaasti ja hakemaan omaan vauhtiin sopivat selät. Pururadalta tultiin sotilasesteradalle, jossa juostiin tasapainopuomi ja labyrintti ja omaan tyyliin ylittäen vielä kolme betoniestettä.Ei paha nakki äiti-ihmisellekään, vaikka ketteryydessä ei ihan esiteinivuosien tasolla enää taiteillakaan. Sitten kohti polkuja ja rantakallioita. Paikoin oli vaativia kivikkoja ja kallioita, joissa sai hakea tukea läheisistä risuista ja verkkoaidoista. Muutama jyrkkä nousu meni kävelyaskelin, mutta muuten reitti oli vaativuudesta huolimatta juoksuaskelin edettävissä. Viimesillä kilometreillä alkoi jo olla ylimääräinen virta kadoksissa, kun eteen tuli vielä Santahaminan aavikkomaat pehmeine hiekkoineen. Mutta kuten aina, maali tulikin vastaan lopun jatkuvan kelloon vilkuilun jälkeen lopulta yllättävän nopeasti.

Tällä kertaa lähdin matkaan reipasta ajatuksena kokeilla mihin rahkeet tällä reitillä riittää. Edellinen yö oli, tottakai, sisältänyt parit herätykset ja vaipan vaihdot. Muuten päivän fiilis juoksuun oli hyvä. Vauhdinjako onnistui hyvin ja pystyin juoksemaan koko matkan tasaisen reipasta. Mutta lopussa ei kyllä tänään kiriä enää irronnut. Jäipähän taas tavoitetta seuraavaankin kisaan.

Maalissa naistensarjan 6. ajassa 52:24. Ei paha, sanoisin jopa että aikas hyvä.